Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry:n historiikki vuodet 2000 - 2004

 

2000   yhdistys eli nousukautta ja agilityn MM-kisat järjestettiin Helsingissä

Puheenjohtaja Leena Rantamäki-Lahtinen kirjoitti jäsenlehdessä: ” Meillä on käytössä yksi pääkaupunkiseudun parhaista kentistä ja välit ympäristön asukkaisiin ovat kohtuullisen hyvät.” Vuonna 2012 Leena muisteli: “ Yhdistys eli vahvaa nousukautta. Jäsenmäärä ja kisaajien määrä kasvoi kivasti sekä uusi laji flyball oli käynnistynyt mukavasti.  Lisääntynyt kisaaminen ei ollut kiristänyt tunnelmaa seurassa, vaan ilmapiiri oli edelleen rentoa ja iloista.  ”Ei IHAn tosikoille” oli sopiva motto edelleen.”

Vuoden vanhalle IHA-lehdelle  mietittiin uutta nimeä: Ihakirsut, Ihakäpälä, Ihatassu, Ihagility, IhaAgiFani, Kontulan Haukku, Kelkkapuisto News jne.

Jäsenmäärä kasvoi  ja treenipäiviä oli kesäkaudella viisi eli ma, ti, ke, to ja su. Koulutusohjaajista alkoi olla pulaa, seuralla oli 10 agilitykoulutusohjaajaa. Vuoden aikana järjestettiin koulutusohjaaja 2 -kurssi parantamaan tilannetta. Aloitettiin säännölliset  tottelevaisuus eli toko-treenit sekä flyball harjoitukset.  Uusi laji käynnistyi mukavasti ja seuralla oli kaksi harjoittelevaa joukkuetta.  Lajissa oli tarkoitus ruveta kilpailemaan, mutta ikävä kyllä toiminta hiipui nopeasti ja kiinnostus lopahti seuraavana vuonna.  

Jäsenten välisissä kisoissa kisattiin mitä hauskimmissa variaatioissa agilitystä.  Oli pujottelukisa, power and speed -kisa, jossa radalla oli kaikki esteet ja power-osassa oli 40 sekuntia aikaa suorittaa puhtaasti kaikki kontaktiesteet ja pujottelu, jonka jälkeen power-osuudesta selviyteneet pääsivät hyppyradalle. Pisteiden haku -kisassa radalla oli kaikki esteet, joita sai suorittaa vapaavalintaisesti 30 sekunnin ajan. Esteet oli pisteytetty ja eniten pisteitä kerännyt voitti.

Järjestettiin ensimmäiset kaikille avoimet epäviralliset maastoagilitykisat. Kisoja jatkettiin useampana vuonna 2000-luvun alussa.  Maastoagilityssä Kelkkapuiston rinteiden poluille laitettiin harvakseltaan esteitä, jotka koirakon tuli suorittaa virheettömästi. Estevälit olivat niin pitkät, että kauko-ohjauksesta ei ollut juurikaan hyötyä, vaan ohjaaja eteni liikkuen koiran kanssa radan läpi. Lähdöt tapahtuivat kahden minuutin välein. Sijoitukset ratkaisi ajan ja virheiden yhteistulos.

I-HAH:n jäsenet muistelivat Facebookissa keväällä 2022 vuosituhannen alkua.  

Maastoagilitystä kerrottiin:  

Mari Nummi: “Koska kisarata kiersi pitkin puistoa, piti tuomarilla olla avustajia esteillä, kentältä kun ei nähnyt rataa kokonaan.  Avustajat näyttivät tuomarille mahdollisen kiellon tai riman tiputuksen. Koirien ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun agilitykentältä lähdettiinkin juoksemaan ohjaajan mukana puiden siimekseen ja rinteitä ylös ja alas ja matkan varrelta löytyi hyppyjä, putkia, pujottelu ja kavaletit (matalia hyppyjä lyhyen välimatkan päässä toisistaan).” 

Jaija Hirviniemi: “Jos koira ei osannut pujotella, niin kepit pystyi jättämään väliin, mutta sitten piti kiertää vähän isompi lenkki.  Siinä sitten aloittelevan koiran kanssa mietti, että kumpi on nopeampaa yrittää keppejä monta kertaa tai uuvuttaa itsensä vielä enemmän lähtemällä pidemmälle lenkille.”  

Näinä vuosina pääkaupunkiseudun agilityseuroilla oli tapana järjestää vuosittain “Kenttien väliset kisat”. Tämä oli joukkuekilpailu, joka kisattiin silloin käytössä olleissa kahdessa säkäluokissa minit ja maksit.  Joukkueessa oli 10 koirakkoa. Kisassa todellakin kilpailtiin koulutuskentän nimissä, esim. IHA kilpaili nimellä Kontula. Vuonna 2000 oli IHA:n vuoro järjestää kenttien väliset kisat Kelkkapuistossa. IHA:n sijoitus mineissä oli neljäs ja makseissa kolmas.

Syys- lokakuun vaihteessa 2000 järjestettiin agilityn MM-kisat Helsingissä.  Postauksen otsikkokuva on lainattu FCI Agility World Championship 2021 Facebook-sivustolta. Youtubesta voi katsoa  japanilaisten tekemän videon standard agilityluokan siis maksiluokan kisasta. Maailmalla puhuttiin (standard) agilitysta ja mini-agilitystä.  Videolla näkyy ajalle tyypillisesti agilityrotujen monipuolisuus ja radan pohjana oli sama Serti-matto, jota käytettiin koiranäyttelyissä. 

Agilityn MM-kisojen tunnus T-paidoissa ja kisatalkoolaisten liiveissä, kuva: Eila Kuronen

 

Yhdistykseltä oli työntekijöitä kisojen talkooporukassa. Lisäksi yhdistys järjesti talkoolaisten buffetin MM-kisoihin, mikä osoittautui erittäin tuottoisaksi. Jaana Leppänummi muistelee: “Meidän tehtävämme oli pitää huolta työntekijöiden ja tuomareiden ruokailusta kisaviikonlopun aikana.  Tarjolla oli kahvia, limua, erilaisia leivonnaisia, leipää ja leikkeitä. Tuomareille veimme kentän laidalle valmiiksi tehdyt voileivät ja makeaa syötävää sekä tuoretta kahvia ja limua. Leivät haettiin pois tietyn ajan kuluttua, jos niitä ei oltu syöty ja tilalle vietiin uutta syötävää. Tukkukaupasta käytiin hakemassa täydennystä monta kertaa päivässä ja maksu hoidettiin kaupan kortilla, jolloin lasku tuli seuralle. Talkoolaiset saivat ottaa buffasta, mitä halusivat.“

Jaana jatkoi: “IHA:lla oli aina buffa myös Helsingin seudun kennelpiirin agilityjaoksen Itsenäisyyspäivän kisoissa Finnpa-hallissa Arabianrannassa.  Tarjolla oli glögiä, karjalanpiirakoita ja munavoita muiden tarjoilujen lisäksi.  Tuomareiden ja kisatalkoolaisten buffaostoksista pidettiin tukkimiehen kirjanpitoa ja taloudenhoitaja laskutti piiriä sen mukaan.” Itsenäisyyspäivän kisojen ohjelmaan kuului aina myös yhteislauluna laulettu Maamme-laulu.

Jaana ja toinen seuran jäsen ottivat töistä vapaapäivän ennen kisoja, jotta ehtivät leipoa buffassa myytävät tuotteet.  Jaana toi mokkapalat/ mokkaneliöt buffan valikoimiin jalkapalloseuran buffan esimerkin mukaan ja hän laittoi seuralle jakoon emäntäkoulusta saadun Tuulomantortun reseptin, jonka mukaan mokkapalat leivottiin.

Vuosi oli muuten ajalle tyypillinen toiminnaltaan: match show + epäviralliset agikisat, viralliset agikisat ja virallinen tokokoe, kolmet jäsenten väliset agikisat ja yhdet jäsenten väliset tokokisat. Syksyn aikana ostettiin Kelkkapuistoon MM-kisojen buffan tuotoilla uusi isompi kontti esteiden säilyttämistä varten.  Sama kontti on edelleen Kivikossa.

Syyskokouksessa otettiin askel kohti nykyistä toimikuntamallia. Kilpailutoimikunta oli perustettu jo aikaisemmin ja nyt perustettiin myös koulutusjaosto vuodelle 2001. 

2001 otettiin käyttöön seuran nimilyhenne I-HAH

Vuoden alkupuolella jäseniä oli 123 ja lopussa 152. 

Talvitreeneihin Poni-Haassa ilmoittautui ennätysmäärä jäseniä. Ryhmiä oli neljä: Jatko 1/2 mineille ja makseille omat ryhmät sekä kilpailuvalmiit ja kilpailevat. Treenipäivä oli edellisvuosien tapaan lauantai-ilta klo 19-22. Ryhmät muodostuivat todella suuriksi, 10-13 koirakkoa per ryhmä. Treeniaika oli vain 45 minuuttia/ryhmä, mutta ryhmällä oli kaksi kouluttajaa. Jaana Leppänummi muisteli: “Esteet olivat ulkona katoksen alla, josta ne kaivettiin lumesta esiin ja kannettiin maneesiin, kun hevoset poistuivat. Jotkut koirat nauttivat ensin muusta kuin agilitystä, kun tarjolla oli lämmintä hevosenlantaa. Eräskin dalmatialainen söi aluksi suun täyteen ja jatkoi sitten agilityä.  Treeneissä oli kuitenkin katto päällä ja seiniä ympärillä. Yksi seinä oli auki, joten halli oli kylmä.  Tapaturmia eikä mitään muutakaan tullut pakkasessa koirille eikä ohjaajille.” 

Treeniolosuhteet ovat siis huomattavasti parantuneet vuosien kuluessa. Vuoden 2022 neljä koirakkoa per ryhmä ja tunti aikaa on todella luksusta vuosituhannen alussa treenanneiden näkökulmasta. 

Yhdistyksen nimen lyhenteenä oli tähän asti käytetty muotoa IHA. Keväällä 2001 johtokunta päätti muuttaa lyhenteen nykyiseksi I-HAH:ksi, sillä tämän katsottiin vastaavan paremmin nimen varsinaisia etukirjaimia. I-HAH lyhenteen lanseerasi vuonna 1994  Agility Sport Bulletin lehden kustantaja / päätoimittaja Kaj Gumbler  Timanttiset Ranking-kilpailun tulosseurantaan liittyen. Jo 1.5.1994 julkaistiin ensimmäinen seuran edustajan tulos ASB-lehdessä Timanttiset Ranking-listalla ja seuratunnuksena oli I-HAH. Seura vastusti aluksi ankarasti TR seurannan lyhennettä, mutta taipui lopulta uuden lyhenteen käyttöön.

Kesäkaudella 2001 Airedalenterrierit harjoittelivat myös Kelkkapuiston kentällä  torstaisin samaan aikaan meidän treenien kanssa. Kesäkaudella yhdistyksellä oli 8 kouluttajaa + 3 varakouluttajaa.

Kaupunki oli rakentamassa Kelkkapuistoa tänä vuonna. Yhdistys laati esityksen agilitykentän rakentamisesta alueelle. Kontista haluttiin päästä eroon ja saada tilalle estevarasto. Kaupunki aloitti puiston pohjatyöt joulukuussa.

10-vuotisjuhlavuoden järjestelyt alkoivat. Tällöin käytiin keskustelua siitä, onko oikea juhlavuosi myöhemmin, sillä yhdistyshän rekisteröitiin vasta 1994. Koska toiminta oli alkanut jo 1992, niin tästä perustamisvuodesta päätettiin pitää kiinni. Juhlavuoden vieton eri vaihtoehtoja oli mm. ”bileet”, kisat, laivamatka tai mökkimatka. Lopulta päätettiin järjestää maaliskuussa risteily ja syksyllä virallisempi juhlatapahtuma kutsuvieraineen.

Helsingin Agilityurheilijoiden eli HAU:n hallihanke käynnistyi. I-HAH:n syyskokous 2001 päätti yksimielisesti osallistua hallihankkeeseen, sillä se nähtiin erittäin tärkeänä pääkaupunkiseudun aglilityn harjoitteluolosuhteiden parannuskeinona.  Yhdistys maksoi HAU:lle 1700 euron varausmaksun, joka oikeutti saamaan halliaikaa kolmen vuoden aikana (päälle tuli toki tuntivuokra). Varausmaksu katettiin korottamalla jäsenmaksua vuodelle 2002.
 

2002  I-HAH:n 10-vuotisjuhlavuosi

Jäsenten vaihtuvuus oli melko suurta.  Uusia jäseniä liittyi ja vanhoja jäi pois. Esimerkiksi elokuussa jäseniä oli 112 ja vuoden lopussa 136.

Maaliskuussa tehtiin juhlaristeily Viking Line Cinderallalla. Risteilemään lähti lähes 20 yhdistyksen jäsentä.

1.5. 2002 tulivat voimaan FCI:n hyväksymät uudet agilitysäännöt.  Minien ja maksien raja oli ollut 40 cm ja entiset pienet 40 cm:n korkuiset maksit joutuivat hyppäämään jopa 65 cm korkeiden hyppyjen yli.  Saatiin midi-luokka säkäkorkeudeltaan 35 - 42,9 cm:n kokoisille koirille ja määriteltiin uudet hyppykorkeudet  eri kokoluokille.  Midi nimitys muuttui vähitellen mediksi, koska kisakuulutuksissa midi sekoittui helposti minin kanssa.  Finagility-palstan keskusteluista löytyvät muutokset edellisiin sääntöihin. Vanhoista esteitä jäivät pois kavaletit ja vesieste, joka oli matala vedellä täytetty laatikko, jonka yli pienten koirien saattoi olla vaikeaa hypätä.

Hyppyesteissä saivat rimankannattimet olla edelleen puutappeja viiden sentin välein. Muutos yhteen rimankannattimeen tuli myöhemmin. 

Kuva: Mari Nummi

Kesäkuussa järjestettiin kaksipäiväiset viralliset juhlakisat Sahaajankadun kentällä.  

Syyskuussa oli vuorossa epävirallinen 10-vuotisjuhlatrigility -kilpailu. Sen osat olivat normaali agility, pisteiden hakukisa, jossa oli yksi kontrollieste ja muut esteet kentällä oli pisteytetty vaikeusasteen ja etäisyyden mukaan. Kontrolliesteen suoritettuaan koirakko sai vapaasti valita yhden suoritettavan esteen, jos se suoritetiin virheittä, sai siitä pisteitä, muutoin ei. Jokaisen piste-esteen jälkeen oli aina käytävä suorittamassa kontrollieste ja näin pisteiden haku jatkui. Aikaa kisassa oli 1 minuutti ja eniten pisteitä kerännyt pari oli voittaja. Hit&hurry hyppyrata: Tässä kisassa suoritettiin ensin numeroitu hyppyrata. Mikäli hyppyradalta ei tullut virheitä, koirakko jatkoi suoraan hit&hurry -radalle, eli lähti suorittamaan rataa uudelleen pysähtymättä maalissa. Aikaa per koirakko oli 90 sekuntia ja voittaja oli se, joka pääsi pisimmälle (virheittä) tällä ”uusintaradalla”.  Juhlatrigilityn paras yhteistulos palkittiin (kuten myös jokaisen kisan 3 parasta), tuomarina toimi Leena Rantamäki-Lahtinen.  Kisa oli avoin myös seuran ulkopuolisille osanottajille.

Virallisempi 10-vuotisjuhla Hotelli Strand Intercontinentalissa pidettiin lokakuun puolivälissä. Juhlapäivällinen, puheita ja tarinoita seuran toiminnan alkuajoilta, I-HAH juhlavisa. Juhlissa jaettiin Meerin malja ja kennel Pitilakata –kiertopalkinnot parhaalle mini- ja maksimöllille.

Helsingin kaupungin rakennuttama Kelkkapuiston skeittipuisto alkoi häiritä agilityharjoituksia. Se oli rakennettu aivan yhdistyksen kentän viereen. Heti ensimmäisellä kesäkaudella agiliitäjien ja skeittiradan puistoon houkutteleman nuorison rinnakkaiselo osoittautui melko haastavaksi. Skeittipuistosta tuli nopeasti kokoontumispaikka, johon kielloista huolimatta ajettiin autoilla, mopoilla/moottoripyörillä sekä polkupyörillä aivan harjoituskentän vierestä. On sanomattakin selvää, että pärisevät ja lujaa liikkuvat menopelit olivat monelle koiralle melkoinen keskittymistä häiritsevä tekijä. Oma harminsa oli myös koripallopelit skeittirampin vieressä, sillä muutaman kerran treeni-illassa pallo kimposi vauhdilla keskelle harjoitusrataa. Eniten kiukkua aiheuttivat kuitenkin ne ajattelemattomat nuoret, jotka saattoivat ajaa autolla suoraan harjoituskentän läpi esteiden välistä. Poliisikin jouduttiin vuosien aikana monet kerrat kutsumaan paikalle, mutta tilanne ei oikeastaan koskaan rauhoittunut. 

Kelkkapuisto vuonna 2002   Kuva: Helsinki ilmakuvina 1932 ->

Jo kesäkaudella 2002 johtokunta alkoi tutkia mahdollisuuksia saada uusi harjoituskenttä jostain muualta Itä-Helsingistä, mutta uutta kentän paikkaa ei kaupunki pystynyt  osoittamaan.  

Kesätreenit jatkuivat Kontulan Kelkkapuistossa ma-to ja la ja su ip. Kunakin treenipäivänä harjoitteli 3-4 ryhmää, yhteensä harjoitustunteja kertyi 20 viikossa. Kesän treenikausi oli huhtikuun lopusta lokakuun loppuun, heinäkuussa pidettiin kesätauko.

Pääpaino kisojen järjestämisessä oli epävirallisissa kisoissa; seuran sisäisissä epävirallisia kisoja järjestettiin kolmet talvi- kevät- ja syyskauden päätöskisat sekä yhdet maastoagilitykisat. Virallisia kisoja oli kahdet. 

Leena Rantamäki-Lahtisesta tuli seuran ensimmäinen agilitytuomari.

2003 treenit alkoivat HAU:n hallissa

HAU:n hallissa Konalassa harjoitukset alkoivat tammikuussa 2003 ja myös I-HAH pääsi varaajaseurana saman tien nauttimaan uuden harjoitushallin hyvistä puitteista. Näin yhdistyksen talvitreenit voitiin vihdoinkin siirtää Poni-Haan maneesista huomattavasti parempiin ja tarkoituksenmukaisiin olosuhteisiin.

Muutamia I-HAH:n johtokunnassa ja seuran toiminnassa muutenkin aktiivisesti mukana olleita jäseniä erosi. Alettiin puhua jäsenten sitouttamisesta seuraan paremmin. Päätettiin perustaa nettiin jäsenfoorumi, joilla jäsenet voivat käydä vapaata keskustelua. Jäsentiedottamiseen haluttiin panostaa entistä enemmän.  Jäsenlehti ilmestyi kaksi kertaa. 

Kelkkapuistossa treenattiin edelleen huhtikuun lopusta lokakuun loppuun ma-to iltoina sekä lauantai- ja sunnuntai-iltapäivisin. Kunakin treenipäivänä harjoitteli kolmesta neljään ryhmää.  Harjoitustunteja oli yhteensä noin 18/viikko.

KontuFestareiden yhteydessä pidettiin agilitynäytös 17.8.2003.

Kuvat Ilkka Tuominen, kuvalähde:albumit/lasipalatsi.fi

Vuoden aikana pidettiin kolmet jäsentenväliset epikset (talvi- kevät- ja syyskauden päätteeksi) sekä kahdet viralliset kilpailut Purinalla.   Vuoden lopussa oli 132 jäsentä.

2004 Hyvä seurahenki ja paljon kimppareissuja kisoihin

Tammikuussa tehtiin ensimmäinen yhteinen kisamatka Ahvenanmaalle Eckerö-halliin. Talvireissuja Ahvenanmaalle lämpimään keinonurmipohjaiseen jalkapallohalliin tehtiin useina vuosina ennen hyvien agilityhallien yleistymistä mantereella. 

 

Kuvat: Noora Waltari

I-HAH:n Facebook ryhmässä muisteltiin reissuja keväällä 2022.  Jaana Leppänummi: “Starttasimme matkaan isolla porukalla ja söimme laivassa seisovasta pöydästä.  Jonakin vuonna Heidi Attola kävi keskustelemassa ravintolan henkilökunnan kanssa ja kertoi montako koiraa oli mukana reissussa ja palatessaan muiden luo hänellä oli mukanaan puoli muovikassillista nakkeja ja lihapullia. Herkkuja riitti koirille koko viikonlopun ajaksi.  Porukka asui kimppamökeissä, koirat olivat vapaana ja tulivat hyvin toimeen keskenään, ruokaa tehtiin yhdessä ja kisapaikalla oltiin lähekkäin omassa leirissä, kuten muutkin eri puolilta Suomea ja Ruotsia tulleet porukat. Palkintoina kisoista sai mitalin, lahjakortteja laivan tax free kauppaan ja paikallisten käsityöläisten tekemiä saviastioita.

Kisoissa oli aina myös Suomi - Ruotsi maaottelu ylimääräisenä epävirallisena kisana.  Suomalaisilla kisaajilla oli Suomi pelipaitoja päällään.  Suomen lippuja heiluteltiin ja kannustukset kentän laidalla olivat äänekkäät.“

Suomen minikoirakoiden joukkue tammikuussa 2004

Suomen maksikoirakoiden joukkue tammikuussa 2004,  kuvat: Eila Kuronen

Jaija Hirviniemi: “Ahvenanmaan reissuja järjesteli Heidi Attola.  Hän teki tarkat luettelot autokunnista, hyttikunnista ja mökkikunnista.  Ensikertalaisenkin oli helppo lähteä mukaan. Kerran päätettiin, että kun tullaan maaliin, niin jokainen tekee jotakin erikoista heti viimeisen esteen jälkeen. Eräs seurakaveri teki kärrynpyörän ja jalka osui pieneen villakoiraan, joka lensi kaaressa. Laivamatkallakin sattui ja tapahtui.  Kerran kenkäni hukkuivat paluumatkalla laivaan ja kuukauden kuluttua ne löytyivät löytötavaratoimistosta.”

Heidi Attola:  “Jonakin vuonna etsittiin koiria metrien lumihangista, kun olivat lähteneet peurajahtiin.”  

Mari Nummi: “Me lähdimme kerran perjantaina iltalaivalla Helsingistä Maarianhaminaan, johon saavuimme aamulla klo 04:00. Siitä ajettiin autolla Eckerö-hallin pihaan, jossa torkuttiin, kunnes hallin ovet avautuivat. Kisattiin koko päivä, useimmiten tuomisina jos ei nollia niin ainakin palkintosijoja. Totuuden nimissä kisaajamäärät olivat tuolloin vähän eri luokkaa eikä siellä ehkä olleet kaikki Suomen parhaat kisaamassa vaikka osa huipuista olikin. Lauantai-iltana klo 23:00 lähti laiva Maarianhaminasta Helsinkiin ja olimme jo sunnuntaiaamuna kotona.  Yhtenä vuonna hankittiin yhdessä Ålands-kisapaidat.” 
 

Talvi treenattiin HAU:n hallissa Konalassa “Purinalla”.  Kesätreenien ryhmäkoot pyrittiin pitämään kahdeksassa koirassa/ryhmä. Päätettiin edustusvelvollisuudesta eli seuran ryhmissä treenaavien oli edustettava kisoissa I-HAH:ia. 

Keväällä hankittiin uudet esteet.  Kaikki muut esteet paitsi  putket ja kepit uusittiin.

Kesäkuussa järjestettiin yhdessä Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa neljän kilpailun epävirallinen kisasarja nimeltään East City Champion Cup. Kisakutsu on edelleen nähtävissä Finagility keskustelupalstalla.

Kesäleiri pidettiin Rymättylän Haukkuapajassa. Sitäkin leiriä ja muita reissuja muisteltiin keväällä 2022.
Heidi Attola: Rymättylässä oli leiritunnelmaa. Siellä oli mökkimajoitusta ja käytiin metsikössä kokeilemassa verijälkeä. Oli myös poreamme, lampaita, pupuja, hevosia ja mielettömät työkoirat.  Tallinnassakin käytiin useampana vuonna kisaamassa Laululavalla.

Agilityn SM-kisat pidettiin Oulun kupeessa Kempeleessä Kempelehallissa 11. - 12.9.2004. Näissä kisoissa nähtiin ensimmäiset I-HAH:ia edustaneet arvokisaosallistujat.  Lauantaina juostiin joukkueradat ja sunnuntaina yksilökilpailut, joista Pirkka Liukkonen on tehnyt hienon Youtube-videon. 

Lisää Pirkan videoita vuosilta 2003 - 2004 löytyy täältä. 

Vuosi oli aktiivinen myös ulkopuolisten kouluttajien osalta. Soini Saarelan lisäksi oli kaksi muutakin ulkopuolista kouluttajaa sekä kurssin piti myös englantilainen Suomessa vieraillut MM-kisaedustaja. Lisäksi järjestettiin kaksi eri luentotilaisuutta,  koiran stressistä ja koiran ensiavusta.

I-HAH:n jäsenten osallistuminen kilpailuihin kasvoi merkittävästi vuoden aikana,  yli 60% edelliseen vuoteen verrattuna. Talvikaudella 2004/2005 treenattiin edelleen Purinalla ja vuoden lopussa oli jäseniä 123. 

Koonnut Niina Setälä vuonna 2012 ja täydentänyt Eila Kuronen  2022

Historiikin 1. osa 1992 - 1999  

Historiikin 2. osa 2000 - 2004

Historiikin 3. osa 2005 - 2009 

 

Agilityn halli SM-kisat 2022

Itä-Helsingin Agilityharrastajat saivat kultaa, hopeaa ja pronssia agilityn halli SM-kisoissa Vantaan Ojangossa 26.-27.3.2022.  Kisoissa nähtiin kaikkiaan noin 1400 starttia ja I-HAH:ilta siellä oli 17  koirakkoa. Samassa tapahtumassa kisattiin myös osallistumisoikeudesta agilityn European Open kisaan.

 

Halli SM-kisojen säännöt ja pisteiden jokseenkin monimutkainen laskentatapa löytyvät linkin takaa. 

Lauantaina kilpailtiin kaikkien viiden kokoluokan radat A ja B sekä myös pikkuminien ja minien rata C.  

Puolilta päivin pidettiin pienimuotoinen juhlatilaisuus, kun SAGI:n edustajat luovuttivat kukat, kunniakirjan ja kultaisen rintamerkin syksyllä tuomarioikeuksista luopuneelle I-HAH:in toiminnan käynnistymiseen merkittävästi vaikuttaneelle "kummisetä" Martti Saloselle.

Sunnuntaina jatkettiin kisaamista medien, pikkumaksien ja maksien agilityradalla C sekä yksilökisojen finaaliradalla, jonne I-HAH:laisista olivat tiensä selvittäneet mineissä kesvil Sylvi & Johanna Kauppinen sij. 16., medeissä espves Papu & Emilia Kainulainen sij. 22.  ja pikkumakseissa borcol Guess & Heini Lindholm sij. 3. sekä makseissa borcol Ralf & Alexandra Lappalainen sij. 14. ja Sanna Ristikartano & auskel Punkstar. 

borcol Guess, pikkumaksien pronssimitalisti

Kisat päättyivät joukkuekisaan, johon osallistujat oli karsittu lauantain tulosten perusteella. Kisoihin pääsi kymmenen eniten pisteitä kerännyttä pikkumini-/mini-, medi- ja pikkumaksi-/maksijoukkuetta. Joukkueen muodosti kolme koirakkoa, jotka kukin tekivät peräkkäin oman ratansa ja joukkueen yhteisaika mahdollisine virheineen ratkaisi tuloksen.  Joukkuerata oli Mika Kankaan käsialaa.

I-HAH:in minit voittivat kultaa tuloksella 0/1.29.27

Titta Lähdesmäki ja käävil Kari

Johanna Kauppinen ja käävil Sylvi

Heini Lindholm ja mittel Aika

 

käävil Kari

käävil Sylvi

mittel Aika

 

I-HAH:in pikkumaksit / maksit voittivat pronssia tuloksella 10/1.27.91

Alexandra Lappalainen ja borcol Ralf

Heini Lindholm ja borcol Guess

Sanna Ristikartano ja auskel Punkstar

 

borcol Ralf

 

 

 

 

 

 

 

 

 

borcol Guess

 

 

auskel Punkstar

I-HAH:in medit sijoitus yhdeksäs

Emilia Kainulainen ja espves Papu 

Anna Pekkala ja cocspa Odile 

Paula Ropponen shelam Taisto 

Onnittelut kisaajille hienoista tuloksista! 

EK

 

 

 

 

 

 

 

 

Möllitokokisailua Hakkilan hallilla 19.3.2022

 

Seuran tokoharrastajat järjestivät avoimet möllitokokisat Hakkilan hallilla 19.03.2022. Kisat

järjestettiin pienellä talkooporukalla ja hyvin leppoisissa järjestelytunnelmissa. Aamulla hallista siirrettiin agilityesteet sivuun, kenttä muuttui kädenkäänteessä yhtenäiseksi isoksi kentäksi ja saatettiin tokoilukuntoon. Järjestelyaikataulu oli väljä, joten kiirettä järjestelyiden suhteen ei tullut vaan aikaa oli juuri sopivasti. Osallistujia oli ilmoittaunut mukavasti eri luokkiin ja niinpä saimme päivän aikana nähdä eritasoisia ja eri-ikäisten koirien suorittamia kokonaisuuksia aina alokkaista erikoisvoittajaluokan liikkeisiin asti. Möllitokokisojamme sponsoroi jälleen tuttuun tapaan suomalainenperheyritys VERMAN, mistä kauneimmat kiitoksemme heille!

Kisojen sponsoripalkinnot lahjoitti VERMAN

Tunnelma hallissa kisojen aikana oli leppoisa, avoin ja kaikin puolin rento. Turhaa jännityksen

aiheuttamaa ilman sähköistymistä ei ollut havaittavissa. Kilpailijat keskustelivat keskenään omista koiristaan ja koirien mahdollisista haasteista ja taisivatpa löytää vertaistukeakin keskinäisten keskustelujensa lomassa – ainakin jutustelu piti mielen rentona ennen omaa kisasuoritusta.

Osallistujat antoivat kiitosta seuran järjestäessä tällaiset kilpailunomaiset möllitokokisat

halliolosuhteissa ja edulliseen osallistumishintaan. Näin saivat koirat (jotka sitä eritoten tarvitsivat) yhden hallikisakokemuksen lisää ja myös edullinen ilmottautumishinta tuotti osaltaan positiivista palautetta.

Ryhmäpaikallaolossa istuttiin tarkkaavaisena ja kuuliaisina

Tuomari antoi jokaiselle kisailijalle suorituksen jälkeen henkilökohtaisesti pienen palautteen

suorituksen tapahtumista, sekä vinkkejä liikkeiden suorittamisiin ja harjoitteluihin. Vinkit ja

opastus otettiin ilolla vastaan ja saattoipa jollekin tulla ihan uusiakin tietoja liikkeiden

suorittamiseen liittyen. Suoritukset myös pisteytettiin ja kilpailijoille jäi kirjalliset dokumentit

muistoksi, kuinka päivän suoritus oli tällä kertaa onnistunut. Kisasuorituksista otettiin myös

videotallenteet muistoksi jokaiselle osallistujalle. Palkintojen jaot pidettiin juhlallisin,

pienimuotoisin palkintoseremonein ja luokan kolme parasta koirakkoa palkittiin VERMANin

lahjoittamalla tuotepalkintopussukalla.

Työmyyrien huolto pelasi loistavasti. ”Hyvä ruoka, parempi mieli” on oikein sopiva slogan tähänkin tarkoitukseen. Heille oli loihdittu ihanat pizza- ja mokkapalaherkut yläkerran kahvioon. Kiitos siitä herkkujen loihtijoille.

Hyvä ruoka auttaa jaksamaan

Alokasluokan sijoittuneet koirakot

Marja-Liisa Veltheim ja Tirppa (keskellä)

Anne-Maarit Heikkinen ja Tarmo (vasemmalla)

Tiina Granholm ja Eve (oikealla)

Avoimen luokan sijoittuneet koirakot

Isa Laakso ja Dina (keskellä)

Ari Alexandersson ja Cera (vasemmalla)

Marina Aleksejev ja Wilma (oikealla)

Kisaosallistujien tyytyväisyys ja annettu kiitos oli suora osoitus, että tällaisille möllikisoille on tarvetta ja tulijoita riittää ihan mukavasti. Tyytyväiset, kiitolliset ja hyvänmielen tokokisailijat ovat paras kiitos kisapäivän toteutukseen osallistuneille henkilöille.

Kiitos kaikille, kun olitte mukana!

Teksti: Nina Pellikka

Kuvat: Nina Pellikka

 

Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry:n historiikki vuodet 1992-1999

 

1992 yhdistys perustettiin

 

Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry:n perustivat Tarja Oksanen ja Jari Stolt 18.12.1992 Jarin keittiön pöydän äärellä.  Jarin ei-koiraharrastaja kaveri tuli kolmanneksi mukaan, sillä yhdistyksen perustamiseen tarvittiin kolme henkilöä. 

 

Tarja ja Jari muistelivat vuonna 2012, että idea agility-yhdistyksestä syntyi keväällä 1992 alueen Mellunkylä-Puotila-Mustavuori-Vuosaari kävelyteillä koiria ulkoiluttaessa. Yhtenä syynä yhdistyksen perustamiseen lienee huumorintajumme.  Tuohon aikaan agility oli kovinkin tarkkaan tiettyjen koirarotujen yksityisomaisuutta eikä alueella toiminut yhtään alan yhdistystä. Dobermannilla ja x-rotuisella pystykorvalla ei olisi ollut asiaa harrastuksen pariin jo toimivissa yhdistyksissä.  Syntyi myös slogan ”ei ihan tosikoille”.

 

Sääntöjen rustaaminen ja yhdistyksen rekisteröinti käynnistyi. Yhdistyksen perustamisen taustalla oli ensisijaisesti rakkaus nuorisoamme - koiriamme kohtaan eli Jarin x-rotuiseen Pipsaan ja Tarjan touhudobberi Jalmariin. Asiaa vauhditti lisäksi Happy Beachin agilityviikonloppu Oulujärvellä 7.-9.8.92, jossa koettiin paitsi hurjia elämyksiä niin myös onnistumisen hetkiä.

 

Jari ja Tarja jatkoivat: “Ei sillä, että kumpikaan meistä olisi intohimoisesti halunnut harrastaa lajia, mutta molemmilla oli halu jättää jälkensä alueen koiraharrastuksen historiaan. Molemmilla oli toiveena, että yhdistys jonain päivänä toimisi aktiivisesti kaikkien koiraharrastajien puolesta. Se mihin se on yltänyt ei ole meidän ansiomme, mutta se on unelman täyttymys. Aktiivisia harrastajia ja toimihenkilöitä on kiittäminen siitä, missä yhdistys nyt on toiminnassaan.”

 

Kun ensimmäisen kerran alettiin puhua agility-yhdistyksestä, siitä riitti vitsiä moneksi viikoksi. Ajan myötä vitsit vähenivät ja tuumattiin, että mitään ei voita yrittämättä. Yhteisestä päätöksestä sovittiin, että tehdään se ja perustetaan yhdistys.  Jos juttu ei toimi, ei me mitään hävitä, ollaan ainakin yritetty.

 

Kahvia ja tupakkaa sääntöjen laatiminen ja yhdistyksen perustaminen vaati. Tulipahan hankittua ja luettua useampaan kertaan yhdistyksen perustamisopas ja siihen liittyvä lainsäädäntö ja yhdistys saatiin perustettua joulukuussa. Nimilyhenteenä käytettiin kirjaimia IHA.

 

1993 pidettiin jäsentenhankintakokous, saatiin Helsingiltä kenttätila ja järjestettiin ensimmäiset epikset

 

Tarja muistelee kiitollisena Jarin laittamaa ilmoitusta Helsingin Sanomien pikkuilmoitukset palstalle ”Näyttelyt ja tilaisuudet”, jossa luki suunnilleen näin:  AGILITYÄ Itä-Helsingissä. Ota yhteys Tarjaan. Puh xxx, päivisin puhelinvastaaja, jätä soittopyyntö.  Varsinainen perustamiskokous tai oikeastaan jäsentenhankintakokous pidettiin keväällä Kontulan nuorisotalolla ja siellä odotettiin kädet täristen saapuuko tilaisuuteen ketään.  Kun vihdoin aloitettiin kokous, oli koossa kymmenkunta rohkeaa ja kokeilunhaluista ihmistä, joista lopulta muodostui vähäinen, mutta henkeen ja vereen touhuava ydinryhmämme. Mukana olivat myös agilitytuomarit Martti Salonen ja “Soikka” Soini Saarela.  Kokoustarjoiluksi oli hankittu pullaa ja keksejä ja ennen kokousta laskettiin leikkiä, että jos kukaan ei tule, ainakin meillä on riittävästi kahvia ja pullaa suruun.

 

Kun säännöt oli laadittu, yhdistys rekisteröity ja jäsentenhankintakokous pidetty, tehtiin esitys Helsingin kaupungille sopivan treenialueen löytämiseksi ja toivottiin mahdollisuutta kentän aitaamiseen.

 

Harjoitukset aloitettiin Herttoniemessä erään silloisen autoliikkeen tiloissa.  Harjoitukset mahdollisti Helsingin seudun kennelpiiri (HSKP).  Ajankohta oli vähäluminen talvi -93 ja treeniaikoja oli kerta tai kaksi viikossa ja niitä oli lisäksemme käyttämässä myös muita yhdistyksiä. Tuolloin koulutusohjaajinamme toimivat sekä Soikka että Martti. Treenaajia oli tuohon aikaan peräti kaksitoista henkeä.

 

Helmikuussa 2022 Jari vielä muistelee: ”Alku oli raskas ja vaati aktiivisuutta, mistä on kiittäminen Tarjaa.  Hän jaksoi puurtaa lupaviidakossa ja valaa uskoa, että kaikki vastoinkäymiset kääntyvät voitoksi. Tarjan ja koirien kanssa istuttiin kesällä 1993 Kontulan Kelkkapuiston korkeimman kukkulan laella ja pohdittiin mihinköhän se harjoituskenttä sijoittuisi. Siis siinä tapauksessa, jos se yleensäkään saataisiin. Katseltiin tasaista nurmikenttää, joka olisi ollut paras vaihtoehto harrastusta ajatellen. Todettiin sitten kumminkin, että todennäköisesti meille osoitetaan tuo möykkyinen pahin pöpelikkö. Alue olisi joka kevät vetinen pitkälle touko-kesäkuun vaihteeseen. Melkoinen yllätys oli, kun vihdoin päätös harjoituskentästä tuli, se oli kuin olikin se paras alue ja treenaaminen saatiin aloittaa elokuussa”. Karttakuva on palvelusta Helsinki ilmakuvina 1932 – 2014.

 

Jari jatkaa: “Ei voi liikaa painottaa sitä rentouden ilmapiiriä, joka oli tarkoitus tuoda koiraharrastamiseen, joka tuolloin oli usein hampaat irvessä tekemistä. Uskon ja toivon, että tuo kipinä on säilynyt toiminnassa näihin päiviin asti. Toiminta on kaikille avointa, eikä sulje pois höntsäharrastajia. Ja loppu on historiaa”.

 

Kelkkapuiston kukkuloilla oleva viheralue oli tarkoitettu myös kuntoilijoille ja näin ollen aitaaminen oli ehdottomasti kiellettyä.  Lupa siirrettävään aitaan saatiin, mutta taloudellinen puoli ei juuri tuolloin ollut niin vahvoilla kantimilla, että sitä olisi ollut mahdollista toteuttaa. Käynnistämisvaiheen taloustilanteesta Jari muistaa, että käytössä oli se mitä molemmilla oli irrottaa palkasta vuokran, laskujen ja muiden pakollisten menojen jälkeen.

 

Loppukesän 1993 sunnuntait vietettiin Itäkeskuksen Citymarketin parkkipaikan kirpputorilla myymässä omaa ja toisten omaisuutta, josta saatiin pesämuna yhdistyksen toiminnalle.

 

Ensimmäiset epäviralliset kilpailut pidettiin Kelkkapuistossa 17.10.1993 ja siitä oli rohkaiseva kirjoitus Koirauutisissa 14/93. Kilpailuissa oli kaksi taitoluokkaa molemmissa säkäluokissa: ”ei kilpailleet” ja ”jo kilpailleet”. Osallistujia peräti 31 vasta-alkajaa ja 36 aikaisemmin kilpaillutta. Soikka oli lupautunut tuomaroimaan Mikkeliin sillä ehdolla, että mikkeliläiset tulevat epävirallisiin kisoihin Kontulaan.  Niinpä mikkeliläisiä poikkesi bussillaan verryttelemässä epävirallisissa kisoissamme jatkaen sitten matkaa.  Tuomarina toimi tuolloin Martti Salonen ja ylitoimitsijana / vastaavana koetoimitsijana Soikka Saarela. Lisäksi Martin vaimo Leena Salonen piti huolta osaltaan meistä silloisista IHA:laisista, tulospalvelusta sekä toimistorutiineista. Buffetti oli Salosten asuntovaunussa.  Kilpailujen punakeltaiset esteet sekä kuulutuslaitteet saatiin lainaksi Helsingin seudun kennelpiiriltä (HSKP). Ajo-opasteet olivat Soikan käsialaa ja näiden kilpailujen ajan käytössämme.  Kisat keräsivät myös runsaasti katsojia lähialueelta. Monet päivälenkillä olleet jäivät niitä seuraamaan.

 

Tarjakin kertoo helmikuussa 2022:  ”tupsahti mieleen, että ennen niitä ensimmäisiä epävirallisia kilpailuja kokoonnuimme ”Jarin kerhohuoneistossa”, jonne eräs jäsenistä oli ottanut mukaansa ompelukoneen ihan vaan palkintoruusukkeita työstääksemme. Vahinko vain ettei ruusukkeista ole kuvia.   Meitä askarteleviakin oli tuolloin vain kourallinen, siis kaikki jäsenemme”.

 

Ruusukkeiden askarteluperinne on säilynyt I-HAH:ssa. Hakkilan hallin tupariepiksiin askarreltiin ruusukkeisiin tarroja vuonna 2019. 

 

1994 hankittiin estekontti ja saatiin käyttöön esteet

 

Jari ja Tarja jatkoivat muistelua vuonna 2012.  Talviaika taittui kevääseen ja harjoitukset pidettiin edelleen Herttoniemessä.  Löysimme kauniin sinivärisen kontin lainaesteillemme, hinnaltaan noin 5000 mk.  100 mk maksanut kuljetus Kontulan Kelkkapuistoon järjestyi tuttujen avustamana. Kontin alle saatiin ratapöllit Valtion Rautateiltä ja toimituksen hoiti Helsingin kaupunki suojellakseen nurmialuettaan.  Airedaliterrieriyhdistyksen vanhat sinivalkoiset esteet saatiin käyttöön Martti Salosen kautta.  Uusi estesarja olisi tuolloin maksanut halvimmillaan 10 000 mk, joten ajatus uusien esteiden hankkimisesta jouduttiin hautaamaan useiksi vuosiksi. 

Keväällä yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin ja liityttiin myös Helsingin Seudun Kennelpiirin (HSKP) jäseneksi. Kesällä treenattiin muutamia kertoja viikossa ja agilityn rinnalla treenattiin myös tokoa. Agilitykoulutusohjaajina toimi jo omia jäseniämme, mutta Marttikin osallistui ”treenitalkoisiimme” ajoittain. Kesäkauden aikana pidettiin ensimmäiset jäsentenväliset kilpailut.  Molemmat kummimme, Martti ja Soikka olivat myös läsnä. 

Ilman heidän apuaan, tukeaan ja asiantuntemustaan saattaa olla, että alkutaipaleemme olisi ollut huomattavasti kivikkoisempi. Toinen vielä huonompi vaihtoehto olisi voinut olla, että yhdistyksemme olisi kaatunut sulaan mahdottomuuteensa, mutta onneksi siitä ei näin jälkikäteen tarvitse ottaa selkoa.

 

1995 pidettiin logokilpailu ja valittiin logo

 

IHA:n logosta järjestettiin kilpailu.  Ensimmäisissä suunnitelmissa logon värit olivat sininen ja musta.  Logokilpailun yhteydessä väreihin tuli muutos ja yhdistykselle uusi ilme.  Logon suunnittelija Pilvi Nummi muistelee vuonna 2022 näin: “Samana vuonna kirjoitin ylioppilaaksi Helsingin kuvataidelukiosta, mikä selittää innostustani logon suunnitteluun. Minulla ei ollut omaa tietokonetta, vaan piirsin logon siskoni Päivi Nummen koneella. Tein tietysti muitakin logoversioita, mutta tämä ensimmäinen ideani eli renkaan läpi hyppäävä koira oli kuitenkin niistä paras. Logo lähetettiin kilpailuun itse asiassa Päivin nimellä, koska minä en ollut silloin vielä yhdistyksen jäsen. Myöhemmin sitten tunnustimme tämän juonen ja taisimme saada anteeksi. Ehkäpä rike on kuitenkin melko vähäinen tai ainakin se on vanhentunut jo tässä vaiheessa. Liityin kyllä itsekin IHA:an (kuten silloin sanoimme) sittemmin ja harrastin agilityä vehnäterrierini Sepen kanssa. Oi niitä aikoja!”

 

1996 teetettiin ensimmäiset edustustuulipuvut

 

Talvella 1995/96 treenattiin sekä agilityä että tokoa Sipoossa Karlvikin ratsastusmaneesissa ja treenipäivä oli lauantai.  Kauden päätteeksi pidettiin  ”kaksiottelu” Agility-Toko.

 

Keväällä järjestettiin epäviralliset agilitykilpailut Kelkkapuiston hiekkakentällä. Kisan tuomarina oli Mia Laamanen (silloin Puruskainen).  IHA:n ensimmäiset edustustuulipuvut oli juuri saatu ja kisoissa vilahteli runsaasti tyylikkäin värein sonnustautuneita IHA:laisia.  Värit olivat vihreä ja (viinin)punainen. Kuvat Leena Rantamäki-Lahtinen. Seuran jäsenmäärä oli noin 40 – 50.

 

 

Leena Rantamäki-Lahtinen muistelee Kelkkapuiston agilitykentän paikan vaihtumista maaliskuussa 2022: “Meidän ryhmä treenasi kesän Maunulassa, eli en ole varma mikä silloin oli Kontulan tilanne.  Oliko hiekkakenttä jo käytössä muutenkin vai ainoastaan kisoissa.  Joka tapauksessa toisen koiran kanssa aloittamani alkeiskurssi - ehkäpä -96 tai viimeistään -97 syksyllä oli hiekkakentällä.  Kuvat ovat agilityn alkeiskurssilta noin syksyltä -96 (tai -97), johon osallistuin cockerini Maunon kanssa. Treenit olivat kelkkapuistosta ja kuvissa näkyy alkuperäiset, airisyhdistykseltä saadut esteet ennen niiden kunnostamista”. (kuvaaja Liisa Rantamäki)

 

 

1997 talvitreenit Tuomarinkylän ratsastusmaneesissa

 

Talvella 96/97 oli HSKP:llä Tuomarinkylän ratsastusmaneesissa koulutusta, joka oli avointa kaikille piirin seuroille.  Kukin seura koulutti vuorollaan.  Moni IHA:lainen treenasi silloin siellä.

 

1998 ensimmäinen seuran edustaja nousi 3-luokkaan

 

Talvikaudella 97/98 treenattiin Poni-Haassa Vantaan Hakunilassa. Loppukesästä IHA:n kentällä tapahtui taas. Pidettiin epäviralliset kisat, tuomarina Anne Savioja. Kisat saavuttivat suuren suosion. Saimme kisoihin upeita palkintoja ja ruusukkeissa komeili pari vuotta aikaisemmin valittu IHA:n logo. Leena Rantamäki-Lahtinen lahjoitti Meerin maljan yhdistykselle kiertopalkinnoksi. Meerin malja jaettiin parhaalle minimöllille.  Maljan piti kiertää viisi vuotta. Meeri oli Leenan ensimmäinen agilitykoira (cockeri), joka soi katsojille ikimuistoisia elämyksiä möllikisoissa – ja myös kaikissa muissa kisamuodoissa – ei kuitankaan huippusuorituksilla vaan huippuhauskoilla suorituksilla. Myös maksi-mölleille saatiin lahjoituksena oma kiertopalkintonsa.

 

Syksyllä –98, tarkemmin sanottuna 13.9.98 ATD:n kisoissa maksiluokassa kisanneet Päivi Nummi & x-rotuinen Joonas nousivat nollavoitolla kolmosluokkaan. Joonas on tiettävästi ensimmäinen IHA-edustuksessa 3-luokkaan edennyt koira! 

 

1999 ensimmäiset viralliset agilitykisat

 

Talvikaudella 98/99 treenattiin lauantai-iltaisin edelleen Hakunilan Poni-Haassa.  Ryhmiä olivat jatko 1, jatko 2, kilpailuvalmiit ja kilpailevat. Esteet siirrettiin talvikaudeksi Kelkkapuistosta Poni-Hakaan.

 

Kesän Kelkkapuiston harjoittelupäivät olivat ti, ke, to ja su. Kesäkaudella kentällä oli myös muita käyttäjiä. Airedalenterrierit treenasivat tokoa omassa porukassaan toisella puolella kenttää. Lisäksi Cockerspanielit ry:n kanssa tehtiin yhteistyötä niin, että heillä oli näyttelytreenejä samaan aikaan kentällä ja IHA:laiset saivat käydä siellä.

Jäsenillä oli mahdollisuus ostaa 10 kerran kortti, jos säännöllisiin harjoituksiin osallistuminen oli mahdotonta. Kortti oli voimassa vuoden loppuun asti ja kouluttaja laittoi korttiin aina puumerkkinsä käytetystä treenikerrasta. Harjoittelukerrasta piti luonnollisesti aina sopia etukäteen. Kouluttajien harjoitteleminen seuran omissa ryhmissä oli maksutonta.  Seuran väreinä esteissä käytettiin punaista ja keltaista. 

 

Puheenjohtajana oli  Leena Rantamäki-Lahtinen. Uskaliaasti, mutta myös ansiokkaasti Leena valjasti joukkonsa järjestämään kahdet viralliset agilitykilpailut. 15.6.99 käytiin harjoituskisoina 2-luokan iltakisa, Tuomarina Mia Laamanen ja 28.8.99 kaikkien luokkien kisa, jonka tuomareina olivat Mia Laamanen ja  Anne Savioja.  Kisojen tulokset näkyvät Finagility-sivustolla, jonne linkit vievät. IHA suoriutui järjestelytehtävistä erinomaisin arvosanoin, joskin vanha estekalusto ei aivan voimassa olevia agility-sääntöjä vastannutkaan.  Elokuun kisojen lopullinen osallistujamäärä oli 80 ja ilmoittautuneista oli jäänyt pois 13.  Vuosituhannen vaihteen kisojen koosta kertoo jotain se, että kisojen osallistujamääräksi arvioitiin etukäteen 100.

 

Samana vuonna ilmestyi ensimmäisen kerran IHA-lehti yhden kerran.  Suunnitelmissa oli tehdä kaksi lehteä seuraava vuonna.  Jäsenmäärä ylitti 100 henkeä ja kotisivut avattiin.

Lähiseudun tapahtumiin osallistuttiin aktiivisesti.  Pidettiin agilitynäytös ja agilityn esittelyä Kurkimäen korttelitalon tapahtumassa ja Mellunmäkipäivällä. Lisäksi osallistuttiin Kelkkapuiston suunnittelutilaisuuksiin ja siivoustempauksiin Kelkkapuistossa.  Kaupunki arvosti IHA:n toimintaa lähiympäristön hyväksi siinä määrin, että yhdistys sai rakennusvirastolta kukkasipuleita kiitokseksi siivoustalkoiden järjestämisestä. Tarina kertoo, että sipulit istutettiin kentän laidalle.

Koonnut Niina Setälä vuonna 2012 ja täydentänyt Eila Kuronen  2022

Historiikin 1. osa 1992 - 1999  

Historiikin 2. osa 2000 - 2004

Historiikin 3. osa 2005 - 2009 

Päivikki Turula, Suomen Agilityliiton vuoden 2021 senior-urheilija

Milloin aloitit agilityn? 

Päivikki ”Päikki” Turula kertoo, että aloitti agilityn vuonna 2004 jackrussellinterrieri Nipan kanssa.  ”Olin russelileirillä ja siellä oli agilityn esittelyä. Pääsin kokeilemaan ja innostuin heti. I-HAH sattui järjestämään syksyllä ylimääräisen agilityn alkeiskurssin, johon sitten osallistuin Nipan kanssa.” 

Mitä harrastuksia sinulla oli ennen agilitya?

”Ennen agilitya harrastin jumppaa ja juoksemista. Olen harrastanut  aina liikuntaa. Lapsuudessa osallistuin yleisurheilukilpailuihin ja aikuisena liikunta on ollut kuntoilua."

Miten suhteesi agilityyn on kehittynyt?

“Kävin pari vuotta agilityn viikkotreeneissä. Sitten joku tuli maininneeksi, että on epävirallisia kilpailuja. Möllikisojen jälkeen alkoi pikkuhiljaa tavoitteellisempi harrastaminen. Tavoitteenani pyrin pitämään sen, että agility olisi kivaa ja säilyisi mukavana harrastuksena. Jos tämän päälle tulee vielä menestystä, se on vain plussaa. Joskus tästä ajatuksesta huolimatta kisaaminen oli turhan tiukkapipoista. Kun menestystä ei tullut, joutui miettimään omaa suhtautumistaan harrastukseen ja tekemään töitä itsensä kanssa. Kun on pelikaverina eläin, joutuu ottamaan huomioon myös sen ominaisuudet. Nipa pudotteli rimoja, mikä ärsytti paljon.  Agilityssa on opeteltava sietämään sitä, että vaikka kuinka yrittää, niin aina ei silti onnistu. Samalla oppii jotain myös itsestään.” 

Millaisia agilitykoiria sinulla on ollut?

”Nipan jälkeen minulle tuli pari jackrussell-narttua, mutta niiden draivi ei riittänyt kisaamiseen ja luovuin agilitystä niiden kanssa. Nila, parsonrussellinterrieri, oli hyvin lahjakas, mutta sille tuli 2-vuotiaana esteiden hyppäämisessä etäisyyksien arviointivaikeuksia. Ne johtuivat todennäköisesti silmistä ja näkökyvystä. Edessäpäin olleet hyppyesteet olivat sille vaikeita. Se ei löytänyt oikeaa ponnistuspaikkaa. Sen kiertäessä esteet takaa, hyppäämispaikan arviointi ei tuottanut sille ongelmaa.

Nykyinen agilitykoirani kromfohrländer Nixi on roturisteyskoira.  Se on ollut mainio harrastuskoira. Nixin isä on parsonrussellinterrieri ja emä kromfohrländer. Nixiä voi siis sanoa ”parländeriksi”.  Muutkin vastaavat roturisteytykset ovat osoittautuneet kivoiksi harrastuskoiriksi. Nixi täyttää huhtikuussa kahdeksan vuotta. Se on nopea oppimaan ja koira, jonka kaltaista ei ehkä tule kohdalle kuin kerran elämässä. 

Nixin kanssa aloitettiin heti pentuna kouluttautuminen ja kävimme agilityn valmentavia kursseja. Nixi oppi nopeasti ja on ollut agilitykoiristani  tähän mennessä paras. Nixin kanssa saavutuksia on yksi joukkue-SM-pronssi vuodelta 2017 sekä viime vuodelta seniorien SM-kulta ja halli-SM pronssi, joka toi paikan agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Norjassa. Nixi valioitui nopeasti:  valioituminen lähti käyntiin heti ensimmäisissä kolmosten kisoissa. Nixi on agilityvalio ja hyppyvalio.”

Päikki kertoo, että hänellä on kotona kasvamassa myös puolitoistavuotias espanjanvesikoira Niio. Niiolle hänellä ei ole vielä mitään tarkkoja suunnitelmia, mutta agilityn alkeita harjoitellaan ja tähtäimessä ovat hyppyradat virallisissa kilpailuissa. 

Millaisia vastoinkäymisiä sinulla on ollut?

”Marraskuisten Pohjoismaiden mestaruuskisojen jälkeen tuli tauko ja tarkoituksena oli aloittaa treenaaminen ja kisaaminen joulutauon jälkeen. Kerran vuodessa olen pitänyt pidemmän tauon. Joulukuussa kuitenkin kaaduin luistimilla ja sen vuoksi Oulun European Open -kisat täytyi jättää väliin. Olkapäässä on kaatumisen seurauksena pirstaleinen murtuma, mutta onneksi kirurgisia korjauksia ei ole tarvinnut tehdä. Kuntoutuksen myötä selkeää parantumista on tapahtunut, mutta alkuun olkapää oli hyvin kipeä. Koirien ulkoilutukseen ja kotitöihin olen onneksi saanut apua.”

Mitä tavoitteita sinulla on?

”Tavoitteena on osallistua arvokisoihin. Oulun EO-karsintakisoihin en voinut  osallistua loukkaantumisen vuoksi, mutta uskon, että olkapää kuntoutuu siten, että muihin vuoden arvokisoihin pääsisin osallistumaan. Tähtäimessä ovat ainakin Halli-SM-kisat ja EO-karsinnat, MM-karsinnat, JSP-SM-kisat sekä SM-kisat.”

Mitä agility on antanut sinulle?

”Agility on antanut paljon ystäviä. Ystäväpiiri on pitkälti koiraharrastajia. Agility antaa hyvän mielen.  Vaikka lähtisi liikkeelle huonolla tuulella, niin treeneistä palaa aina kotiin hyvällä mielellä. Pääkoppa pysyy virkeänä ja fyysinen kunto hyvänä. On 90-vuotiaita harrastajiakin, joten sen voi ottaa tähtäimeksi.”

Miten I-HAH on pystynyt tukemaan harrastamistasi?

”I-HAH tarjoaa hyvät treeni- ja vapaatreenimahdollisuudet talvella omassa lämpimässä hallissa ja kesällä hallin lisäksi ulkokentällä. I-HAH järjestää myös ulkopuolisten kouluttajien agilitykoulutuksia, kuten esim. Jenna Caloanderin koulutuksen kuluvana talvena.  Jennan koulutuksissa olen käynyt myös Agility Akatemialla.”

Lämpimät onnittelut Päikki huikeasta agilityurastasi ja Suomen Agilityliiton vuoden 2021 senior-urheilija tittelistä! Menestystä tuleviin kisoihin, ja ennen kaikkea hauskaa ja iloista harrastamista upeiden koiriesi kanssa!

 

Kuvat: Maija Savijärvi

Teksti: Marja-Liisa Veltheim