2005 - Ensimmäiset valmennusryhmät ja työvuorovelvoite
Päätettiin perustaa ensimmäistä kertaa agilityn
valmennusryhmät, joiden tarkoitus oli kehittää aktiivikilpailijoiden
tietotaitoa ja tarjota heille yksilöllisempää koulutusta. Heidi Attola oli
vastuussa valmennusryhmien käynnistämisestä. Ensimmäisenä vuonna ryhmiin
kutsuttiin mukaan aktiivisia ja potentiaalisia koirakoita. Talvikausi 2004 -
2005 treenattiin Konalassa HAU:n hallilla silloiselta nimeltään Purina-areena.
Kelkkapuistossa jatkettiin treenaamista kuten ennenkin
huhtikuun lopusta lokakuun loppuun maanantai - torstai-iltoina sekä lauantai- ja
sunnuntai-iltapäivisin. Esteet kannettiin alkuillasta kontista ulos ja treenien
päätyttyä takaisin konttiin. Kunakin treenipäivänä harjoitteli kolmesta neljään
ryhmää. (Otsikkokuva Kelkkapuistosta: Noora
Waltari)
Vuoden aikana järjestettiin Purinalla kaksi virallista
agilitykilpailua ja otettiin käyttöön työvuorovelvoite. Edellytettiin, että
kukin harjoitteleva jäsen osallistuu yhden kilpailun järjestämiseen vuodessa.
Kesäkuun alussa HAU:n ja AGRY:n yhdessä järjestämä Stadi
games-agilitykisa Laakson ratsastusstadionilla oli suosittu kisatapahtuma,
johon monet I-HAHlaisetkin osallistuivat.
Kuvat Purinan ulkokentältä ja Laakson ratsastusstadionilta: Mari Nummi
Kouluttajatilanne aiheutti paljon keskustelua johtokunnassa.
Kouluttajien määrä oli liian vähäinen. Keskusteltiin myös kouluttajien
arvostamisesta ja ulkopuolisen kouluttajan ottamisesta kouluttamaan
omia kouluttajia. Kouluttajille maksettiin kulukorvaukset koulutusmatkoista.
Muutaman vuoden ilmestynyt I-HAH –lehti laitettiin jäihin
Talvikausi 2005-2006 treenattiin edelleen Purinalla. Vuorot olivat huonoon aikaan: maanantaina klo
21 - 23 ja lauantaina klo 8 - 11.
Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 108.
2006 - Liityttiin vastaperustettuun SAGIin ja elämä
Kelkkapuistossa oli rauhatonta
Yhdistys liittyi 15.1.2006 Tampereella perustetun Suomen
Agilityliitto ry:n jäseneksi. Kesätreenit jatkuivat entiseen tapaan Kelkkapuistossa, jonne
yritettiin jälleen saada aidattu alue agilitykenttää varten.
Jäsenet
muistelivat näitä vuosia keväällä 2022.
Vuosien kuluessa Kelkkapuiston elämä muuttui levottomaksi,
pyöräilijät ja mopopojat ajoivat treenikentän läpi ja ympärillä vaikka koirat
treenasivat siellä. Kentän laidalla olevan huvimajan luota ja kentältä löytyi
viikonloppujen jälkeen roskaa, lasia, tupakantumppeja ja pullonkorkkeja.
Kelkkapuistossa myös treenattiin kaksi ryhmää ihan vierekkäin ilman mitään
väliaitaa. Tuntui tosi hienolta, kun treeneissä koirat keskittyivät pelkästään
agilityyn. Sen jälkeen ei tarvinnut miettiä uskaltaako mennä aitaamattomille
kentille kisaamaan. Kelkkapuistosta on jäänyt mieleen myös koripalloilevat
teinit. Siellä treenattiin sulassa sovussa, välillä kesken ratasuorituksen tuli
kentälle koripallo.
Mari Nummi: “Lisähaasteen treeneihin toivat meidän perheen
koirille kentällä kulkeneet varikset. Ne tulivat syömään ohjaajilta tippuneet
namut, eivätkä välittäneet treenaavista koirakoista yhtään. Incan keskittyminen
aitojen välistävetoon ei ollut paras mahdollinen, kun välillä piti syöksähtää
variksen perään. Freya taasen otti
pituudella kunnon spurtin syöksyessään variksen perään, näimmepä pitkästä aikaa
Freyan todellisen vauhdin - kovaa se juoksi.
Puomille noustessaan Freya havaitsi taas variksen ja ehkä kuvitteli
lentävänsä variksen perään ja otti siinä puomilla ollessaan pikaspurtin.
Kauhuissani katsoin touhua kauempaa ja pelkäsin sen hyppäävän puomin ylhäältä
variksen perään, mutta mitä tekee Freya? Juoksi too-osi kovaa puomin alasmenokontaktille,
siinä hienoinen hidastus ja sitten syöksähdys kentällä variksen perään. Oli
siis kontaktin ottaminen hieman mielessä, vaikka oli tärkeämpääkin
tekemistä.” Sanna Ristikartano
kommentoi: “Tätä kun kaunistelisi vähän, voisi sanoa, että Freya keksi
juoksarit variksen takia. Muistan myös oman flattini varisjahdissa ja
sen hyvin koulutetun variksen, joka osasi avata repun vetoketjut ja pölliä
sieltä lihapullia.” Miia Eloranta lisäsi: “Niistä variksista tuli tosi
röyhkeitä, kun ne äkkäsi, että treenirepuissa on syötävää.”
Tuija Hyvättinen muisteli: “Meillä oli ikimuistoinen vapaatreeni
Kelkkapuistossa Anna Pekkalan kanssa. Haluttiin treenata kontakteja, joten
kahdestaan puuskutettiin painava puinen A-este kontista kentälle ja takaisin.
Ainut vaan, että molempien pumppukärryjen renkaat puhkesivat tässä
operaatiossa, mutta saatiin treenattua."
Tehtiin myös treeniyhteistyötä Myllypuron koirayhdistyksen
kanssa. Myky järjesti kaksi tokoryhmää viikossa, joihin I-HAHlaiset saivat
osallistua. Vastineeksi I-HAH järjesti yhden agilityryhmän viikossa. Myllypuron
koirayhdistys ehdotti yhteistyötä hallihankkeessa. Vuoden kuluessa kävi ilmi,
että Mykyn hallihanke vaikutti olevan epävarmalla pohjalla ja aikataulu pitkä
(rakennusvuosi todennäköisesti 2010). Näin ollen johtokunta päätti, että I-HAH
ei lähde hankkeeseen mukaan.
Vuoden aikana järjestettiin yhdet viralliset kisat, joissa
oli mukana epävirallinen joukkuekisa.
Toukokuussa järjestettiin epävirallinen kisasarja ”Champion
of the East”, jonka osakilpailut olivat agilityrata, maastoagility, hit &
hurry ja hyppyrata. Epävirallinen
Kaunotar ja Kulkuri –joukkuekisa järjestettiin heinäkuussa
Kelkkapuistossa. Kesäleiri järjestettiin
Hauholla, osallistujia oli vain kuusi.
Nettisivuille perustettiin jäsenosio, johon jokaisella jäsenellä
oli käyttäjätunnus ja salasana. Yhdistyksen tiedotus siirrettiin pääasiassa
nettiin jäsensivuille.
Noin v. 2006-2007 seura kustansi osan edustuskisaajien
takeista. Takit tilattiin Helsitarelta seuran silloisissa vihreä-punaisissa
väreissä. Kuvassa todennäköisesti seuran vanhimman veteraanin (huhtikuussa 2022, 17 vuotta) takki hänen
itsensä päällä. Kuva: Henna Laaksonen
Talvitreenit 2006-2007 pidettiin Border Agility Teamin
lämpimässä hallissa Varistossa. BAT-hallilla järjestettiin myös ikimuistoiset
pikkujoulut, joiden ihmisagilitykisan putkien ja A-esteen suoritusta
muistellaan edelleen. Näissä pikkujouluissa koirat olivat mukana ja pidettiin
mm. knock-out-kisa.
2007 - Ensimmäinen I-HAH joukkue SM-kisoissa ja ensimmäinen
I-HAH agilityvalio
Kelkkapuiston kentän vuokraus kaupungilta oli tosi
joustamatonta. Joka vuodelle piti anoa kenttäajat erikseen. Anottujen aikojen ulkopuolelle tulevia
tapahtumia varten piti aina anoa lisäaikaa ko. päivälle. Esimerkiksi jos saatiin ulkopuolinen
kouluttaja tai pidettiin kilpailut ja
kenttävaraus oli normaalisti klo 12 - 18
niin varaukselle piti anoa pidennystä, jotta tapahtuma saatiin
järjestettyä.
Kuvat Kelkkapuistosta: Mari Nummi, Ari Alexandersson
Ida Alexandersson muisteli:
Aloitin 11 vuotiaana junnuna Kelkkapuistossa kesällä 2007. Silloin taisi olla ensimmäinen junnuryhmä,
jossa oli lisäkseni mun sisko, Mari Mäkelä ja pari muuta. Äiti, Mari Nummi veti
meidän ryhmää. Koirana oli äidin opettama 3 vuotias Inca tolleri. Muistan lähinnä esteiden roudauksen,
kerättiin lasinsirpaleita ja pullonkorkkeja kentältä, mopoilijat ja skeittarit
ajelivat milloin missäkin. Joskus joku joutui heille sanomaankin, ettei ihan
kentän lävitse tarvitse ajella tai ”polttaa kumia” aivan kentän vieressä. Ei ollut vessaa, koirat laitettiin kentän
laidalle puihin kiinni odottamaan, ei tainnut kellään olla häkkiä. Jotain muistikuvia on kisoistakin, jolloin
istuttiin kentän laidalla olevalla kukkulalla katsomassa.
Henna Laaksonen kertoi: “Sunnuntaina 10.6.2007 pidettiin
viralliset kisat Kelkkapuistossa, 1 rata kaikille luokille. Leena
Rantamäki-Lahtinen tuomaroi. Rataa jouduttiin muokkaamaan, koska seuralla ei
ollut tarpeeksi hyppyesteitä. Kulkutie puistoon vedettiin kehänauhalla umpeen,
jotta autolla ei kukaan sinne ajaisi. Poliisit tuli maijalla ajaen jossain
vaiheessa sanomaan, että nauha pitää poistaa. Kisoja varten puistoon oli
sentään hommattu käymälä.
Kuva Kelkkapuiston kisoista: Ari Alexandersson
Vuoden aikana järjestettiin kaikkiaan kolmet viralliset
agilitykisat ja epävirallinen kisasarja Champion of the East touko-
kesäkuussa. Tarjolla oli agilityrata,
maastoagilityä ja hyppyrata. Jäsentenvälisiä epävirallisia agilitykisoja
järjestettiin kahdet.
Kuva Kelkkapuistosta: Noora Waltari
SM-kisoihin Ylöjärvelle saatiin ensimmäistä kertaa kasaan
minijoukkue. Joukkueessa olivat Eveliina Welling(ent. Eklund) ja Indy, Tiina Wikström (ent. Kaskinen) ja Viljami, sekä Jaija Hirviniemi ja Eppu. Tulos jäi saamatta. Kaikki osallistuivat myös yksilökisaan.
Medien yksilökisaaan osallistui Eeva Ihatsu (ent. Ekholm) ja Caddy
HSKP:n piirinmestaruuskisojen joukkuekisassa minien joukkue
voitti hopeaa ja minien yksilökisassa Tiina Wikström & käävil Viljami
tulivat kolmansiksi.
Tiettävästi ensimmäinen I-HAH:n koira shelam Indy (Marian
Lullaby) saavutti agilityvalion arvon 31.12.2007 Eveliina Wellingin ohjaamana.
Uutta harjoittelukenttää etsittiin ja vanhan vuorojen
vähentämisestä valmistauduttiin valittamaan.
Syyskokoukseen osallistui 16 jäsentä. Useamman vuoden toimineen kilpailutoimikunnan
lisäksi päätettiin perustaa uusia toimikuntia yhdistyksen toiminnan
organisoimiseksi. Jäsenmäärä oli vuoden
lopussa 135. I-HAH:n kilpailijoiden
määrä kasvoi merkittävästi, perätä 77% edelliseen vuoteen verrattuna.
Talvikausi 2007-2008 treenattiin HAU:n hallissa Konalassa ja
BAT-hallilla Keravalla.
2008 - Treenaajien piti lunastaa agilitylisenssi ja vahvistui
Kivikon kentän saaminen I-HAHille
Kilpailutoimikunnan rinnalla alkoivat toimia
kenttätoimikunta, koulutustoimikunta ja buffatoimikunta. Yhdistys liittyi Etelä-Suomen urheilu ja liikunta ry:n
jäseneksi ja harjoituksiin osallistuvilta alettiin vaatia agilitylisenssi, joko
kilpailu- tai harrastajalisenssi. Vuoden aikana järjestettiin kahdet viralliset agilitykisat:
kesäkuussa ja lokakuussa. Mari Mäkelä ja Viivi voittivat HSKP:n junioreiden agilityn
piirinmestaruuden.
Uusille junnuille järjestettiin erillinen alkeiskurssi.
Taisi olla kaksi ryhmää: mini-medit ja medi-maksit. Kouluttajina Henna
Laaksonen ja Mari Nummi. Täältä tuli tosi paljon aktiivisia harrastajia ja osa
on vielä vuonna 2022 mukana seurassa: Annina Kukkohovi, Kia Peltoniemi,
Tuulikki Laalo ainakin. Henna kertoi FB:ssä: “Muistan, kun vedin vikat treenit
äitiysvapaalla. Raahattiin niitä esteitä
sieltä kontista ja mulla oli jo mahaa ja muut junnuja. Oli ihanaa, kun puihin kasvoi lehdet
näkösuojaksi. Kouluttajat nimittäin kävivät kyykkypissalla jossain siellä
metsässä, koska Kelkkapuistossa ei ollut käymälää. Tämäkin muisto liittyy
raskausaikaan, kun oli vessahätä tiheämmin ja koulutti monta tuntia putkeen.”
Kuva junnujen treeneistä: Kia Peltoniemi
Tuulikki Laalo kertoo: "Olin haaveillut pitkään
agilityn aloittamisesta, mutta tiibetispanielin kanssa oli vaikea päästä
mihinkään seuraan. I-HAH:n kohdalla kävi tuuri, kun mukaan haettiin nimenomaan
junnuja ja 2008 olin vielä juuri ja juuri junnu. Seuraan pääseminen edellytti
hallittavuustestin läpäisemistä, mutta se oli onneksi helppo, lähinnä
testattiin ohjaajan asennetta ja että koira oli jotenkin hallinnassa. Ihme
kyllä päästiin mukaan itsepäisen tiibetinspanieli Usvan kanssa ja Usvan
hallittavuus joutuikin heti koetukselle kun treenattiin Kelkkapuistossa ilman
aitoja. Usva ei ollut niinkään kiinnostunut agilitysta, ennemmin hajuista.
Tarpeeksi hyvillä nameilla sain koirani maaniteltua suorittamaan jotain
esteitä, mutta toistuvasti Usva karkasi haistelemaan kesken treenien.
Kertaalleen Usva otti kokonaan hatkat ja pyydystin sitä Kelkkapuistossa varmaan
puoli tuntia ennen kiinni saamista. Kun nykyään muistelen näitä aikoja,
ihmettelen miten jaksoin jatkaa treenaamista jatkuvasti karkaavan ja täysin epämotivoituneen
koiran kanssa aidattomalla kentällä. Nostan myös hattua kaikille kouluttajille,
jotka jaksoivat minua ja Usvaa aikanaan.
Toinen asia, jota ei voisi nykyisissä loistavissa
treeniolosuhteissa kuvitellakaan on se, että esteet raahattiin joka treeni-ilta
kontista kentälle ja takaisin konttiin. Tokikaan yleensä ei joutunut molempiin
suuntiin raahaamaan, mutta oli siinä radan rakentamisessa ja purkamisessa
kovasti toisenlainen työ kuin nykyään. Sekä Usva että Kelkkapuisto opettivat
kuitenkin minulle valtavasti ja ihme kyllä takkuisesta alusta huolimatta olen
pysynyt lajin parissa jo 14 vuotta. Nykyään osaa kummasti arvostaa hyviä
treeniolosuhteita ja treenaamista motivoituneiden sekä lajista nauttivien
shelttien kanssa."
Noora Waltari jatkaa: “Mulla oli joku junnuporukka kanssa
näistä nuorista jossain välissä ja muistan sen kun meinasi palaa käpy, kun ne
teinit vaan kälätti keskenään eikä keskittynyt treeneihin. Saatoin jonkun kerran älähtää. Claudia oli
silloin myös teini.”
Claudia Ottka muistelee vuonna 2022: ”Mut otettiin silloin seuraan, kun oli se
junnuryhmä, mutta en ollut lopulta siinä
ryhmässä, kun meillä oli bänditreenit samana päivänä, niin valitsin tulevan rokkistaran
uran agin sijaan. Noh, ei musta sitten
rokkistaraa tullut, mutta pääsin toisena viikonpäivänä aikuisten
alkeiskurssilta vapautuneelle paikalle ja aloitin sitten siellä x-rotu Tuikun
kanssa. Ekoissa agitreeneissä Tuikku
karkasi kaksi kertaa muiden koirien luo. Häpesin ihan kauheesti ja mietin että
kehtaanko mennä uudestaan. Olin silloin “truu hevari” ja Sanna Ristikartano,
joka oli mun koutsi silloin, jaksoi edelleen pari vuotta sitten mainita mun
tyylikkäästä lookista.”
Agirotu oli jokakesäinen suosittu tapahtuma, joka
järjestettiin eri puolilla Suomea. Sinne mentiin tapaamaan saman rodun
harrastajia ja kilpailtiin rotujoukkueissa.
Viikissä asuneet tolleri (novascotiannoutaja) -harrastajat
kisasivat vuonna 2008 Ylöjärvellä nimellä
Itä-Helsingin Tollot.
Kuvassa Minna
& Casper, Ari & Freya, Mari & Inca ja Aino & Ronja.
Vuoden 2008 agilityn SM-kisoja Varkaudessa muistelee
Eveliina Welling: “Oltiin Indyn kanssa seitsemänsiä muistaakseni! Nämä taisi
olla ne kisat kun kaaduin kepeillä ja jatkoin vaan konttaamalla ja pääsin ylös
ja muistan että Indy vilkas mua, mutta jatkoi keppejä silti ja saatiin nolla ja
hyvä sijoitus.
Vuosi oli alkanut synkissä merkeissä, sillä kaupunki aikoi
olla uusimatta Kelkkapuiston vuokrasopimusta nimettömien valitusten vuoksi.
Johtokunta päätti laatia kaupungille kirjeen, jossa vuokrasopimuksen tärkeyttä
perusteltiin.
Johtokunnan jäsen Henna Laaksonen kävi alkuvuonna 2008
kaupunkisuunnitteluvirastossa hakemassa aineistoa kirjettä varten. Tarkoitus
oli etsiä materiaalia Kontulan lähiöprojektihankkeesta, jossa Kelkkapuistoon
oli suunniteltu aidattu agilitykenttä, joka jäi kustannussyistä toteuttamatta.
Tällä oli tarkoitus perustella sitä, että agility on osa Kelkkapuiston
alkuperäistä luonnetta. Henna kierteli kaupunkisuunnitteluvirastossa useamman
henkilön luona juttelemassa yhdistyksen kenttätilanteesta. Kontulan
lähiöprojektin silloinen vetäjä oli harmissaan siitä, ettei meillä ollut
kesäksi mitään treenipaikkaa tiedossa.
Muutamien henkilöiden kanssa käydyissä keskusteluissa kävi
ilmi, että Kivikkoon on suunnitteilla liikuntapuisto, johon on varattu tila
koirien juoksuradalle kooltaan 50 x 100 metriä. Tässä vaiheessa kaupungilla oli myös jo tieto siitä,
että juoksuradalle ei löydy toteuttajaa. Henna sai kopiot alueen kartoista ja
muusta materiaalista, sekä ohjeet ottaa yhteyttä liikuntavirastoon. Tästä
Kivikon kenttäprojekti lähti käyntiin.
Myös kirje koskien Kelkkapuiston vuokrasopimusta saatiin
tehtyä ja lähetettyä kaupungille. Onneksemme kaupunki suostui jatkamaan vuokrasopimusta.
Lisäksi päätettiin, että kenttätoimikunta aloittaa välittömästi Kivikon kentän
valmistelut ja ensimmäiset palaverit kaupungin kanssa käytiin jo kevään aikana.
Myös ATD oli aluksi kiinnostunut Kivikon urheilupuistoon
tulevasta kentästä. Kaupunki ehdotti yhteistyötä kahden seuran välillä.
Suunnitellun alueen koon perusteella todettiin, että kentälle ei mahdu kahta
agilityseuraa. Todettiin paremmaksi, että molemmat seurat ajavat kenttäasiaa
erikseen omilla tahoillaan. I-HAH ry:n johtokunta oli päättänyt, että pyrimme
saamaan Kivikon kentän kokonaan omaan käyttöön, mutta kaupungin suuntaan
viestitettiin vielä yhteistyövalmiutta toisen seuran kanssa.
Marraskuussa 2008 yhdistyksen edustajia istui palaverissa
Helsingin kaupungin Liikuntaviraston kanssa. Paikalle odotettiin myös ATD:n
edustajia. Henna Laaksonen muistelee palaverin tunnelmaa: “Kyllä siellä
melkoista jännitystä oli ja sanatonta viestintää I-HAH:n edustajien kesken
odotellessa, koska kahden seuran yhteistyönä kenttähanke ei olisi onnistunut ja
oma kenttä oli meidän tahtotila, mutta kaupungille viestitimme toki yhteistyövalmiuksista.” ATD:n edustajat eivät saapuneet palaveriin ja asiaa selvitettäessä palaverin
kuluessa kävi ilmi, että ATD ei ole enää kiinnostunut Kivikon kentästä. Lienee
turha kirjoittaa, mikä helpotuksen ja riemun tunne nousi esiin: Kivikon kenttä
on meidän!
Yhdistyksen puheenjohtajana oli alkuvuonna Vesa Sundqvist,
mutta hänen muutettuaan väliaikaisesti Mikkeliin siirtyi puheenjohtajaksi Sanna
Ristikartano.
Uusi kenttätoimikunta ryhtyi työstämään Kivikon
kenttähanketta. Kenttiksen pöytäkirjaan merkittiin joulukuussa 2008:
Kaupungille tulisi tehdä mahdollisimman pikaisesti vuokra-anomus, joka sisältää
suunnitelman kentän rakentamisesta. Vaihe 1.
kenttä ja aitaus, vaihe 2. huoltorakennus. Syyskokouksessa oli osallistujia 14.
Talvitreeneille
2008-2009 vuokrattiin tilaa HAU:n ja ATD:n halleista Konalasta, BAT:in
hallilta Keravalta ja JAU:n hallilta Nurmijärveltä. Ryhmäjaot tehtiin sen
mukaan, mihin hallille / päivälle treenaaja pääsi. Tämä harjoitteluaikojen ja
-paikkojen silppuisuus oli aika iso haaste tuolloin. Noiden hallivuorojen
kyselyyn ja varaamiseen, sekä avainten hallinnointiinkin meni tosi paljon
aikaa.
JAU:lla Nurmijärven
Karhunkorvessa treenasi vuoroviikoin seuran valmennusryhmät eli SM-ryhmät ja
haasteryhmät. Treenit olivat perjantai-iltaisin. Nämä valmennusryhmät olivat
lisätreeni tavoitteellisesti harrastaville koirakoille normaalin viikkotreenin
lisäksi. Näissä oli ulkopuolinen kouluttaja.
Tämä oppi oli aika tärkeää, koska tuolloin ei kaupallista valmennusta
ollut tarjolla kovin paljon eikä hallitilaa. SM-ryhmässä oli ainakin jackru Nipa, borter Olga, kääpin
Kitri, kääpin Tilda, shelam Liinu/Roosa. Ryhmissä oli myös varakoirakot, jotka
tuurasivat poissaoloja. Haasteryhmässä oli myös makseja. Seuran 3-luokan kisaajat
olivat aika minipainotteisia tuohon aikaan.
2009 - Kivikon kenttähanke eteni ja johtokuntaan valittiin
toimikuntien puheenjohtajat
I-HAH:n puheenjohtajana jatkoi Sanna Ristikartano. Pian kävi
ilmi, että kenttähankkeeseen tarvitaan asiantuntija-apua ja kustannusarvio on
suurempi kuin aluksi uskottiin. Suunniteltu kerhorakennus oli käännettävä
asemakaavan mukaiseksi. Kenttää varten
piti teettää maanrakennussuunnitelma. Yhdistyksen jäsenten suhteet osoittautuivat
arvokkaiksi tässäkin asiassa. Saimme suunnitelman erittäin huokeaan hintaan
(Marjaana) Jaija Hirviniemen tuttavalta.
Yhdistykselle tarjolla ollut alue oli kokonaisuudessaan 100x50m kokoinen.
Kunnianhimoinen, ensimmäinen luonnos piti sisällään kaksi kv-kisan mitat
täyttävää harjoituskenttää, vapaaharjoittelualueen sekä kerhorakennuksen. Hyvin
nopeasti kävi ilmi, että tämän laajuisen suunnitelman toteuttamiseen
yhdistyksellä ei ole parin vuoden kuluessa mahdollisuuksia. Suunnitelmaa
päätettiin karsia niin, että ensin rakennetaan puolikas kenttää, eli 50x50m ja
toinen puolisko rakennetaan parin vuoden päästä. Koko alue kuitenkin
vuokrattiin saman tien kaupungilta.
Henna Laaksonen ja kääpinnit Kitri, Tilda ja Simo kävivät
katsomassa kentän paikkaa ja maastoa ensimmäistä kertaa, sun siellä ei ollut
mitään muuta kuin läjitettyä maata. Kaupungin ehtoihin oli tullut suunnitella kentän piirustukset ja
huoltorakennus. Kuva: Henna Laaksonen
Kentästä oli tehty maanrakennussuunnitelma ja kentän
kustannusarvio oli 98 000 euroa. Tämä
summa oli seuralle liian suuri. Pystyimme sijoittamaan kenttään maksimissaan 30 000 euroa. Kaupungin kanssa
oli pidettävä palaveri ja kysyttävä, pystyisikö kaupunki avustamaan
kustannuksissa. Lopulta kaupunki suostui rakentamaan kentän, mutta vaati
I-HAH:lta suunnitelman, jonka mukaan rakensi, muisteli Jaija Hirviniemi
keväällä 2022.
Kesäkaudella treenit jatkuivat Kelkkapuistossa. Kuvat: Jaija Hirviniemi
Rally-tokon harrastaminen alkoi, ellei jo vuotta
aikaisemmin. Claudia Ottka koulutti Kelkkapuiston viereisellä
nurmialueella. Ari Alexandersson
muisteli, että Claudia houkutteli hänet ja tolleri Freyankin rally-tokon
pariin. Freya taisi olla ensimmäisiä epävirallisia RTK1-palkittuja ellei peräti
ensimmäinen. Joutuivat odottelemaan
ensimmäistä starttia AVO-luokassa, että tuli riittävästi osallistujia. Kuvassa Mari Mäkelä ja Birk 13.5.2009 ensimmäisissä Rally-kisoissa: Maija Mäkelä.
Yhdistyksen toimintojen organisoimiseksi oli otettu käyttöön
toimikunnat. Ne oli todettu hyväksi tavaksi jakaa aikaisemmin muutamalle
aktiiville kasaantunutta työtaakkaa. Lisäksi toimikuntien kautta uusien
aktiivien mukaantulo seuran toimintaan oli helpompaa. Toimikuntamallin
haasteeksi oli kuitenkin todettu tiedonkulku johtokunnan ja toimikuntien
välillä. Henkilövalinnat oli aikaisemmin tehty niin, että johtokunnan ja
toimikuntien välillä ei ollut välttämättä ollenkaan päällekkäisyyttä, eli
niissä istuivat täysin eri ihmiset. Vaikka johtokunnan pöytäkirjat jaettiin
tiedoksi toimikuntien puheenjohtajille, ei tämä korvannut sitä, että joku
toimikunnista olisi ollut läsnä johtokunnan keskusteluissa. Johtokunta oli yhdistyksen ainoa laillinen päättävä elin ja
sen tuli olla tietoinen toimikuntien työskentelystä ja päinvastoin toimikuntien
toimeenpanevana elimenä tuli olla tietoinen johtokunnan linjauksista.
Syyskokouksessa 2009 johtokunta- ja toimikuntavalinnat
tehtiin niin, että toimikuntien puheenjohtajat valittiin myös johtokunnan
jäseniksi. Näin toimikuntien ja johtokunnan välille tuli kiinteä yhteys ja
tiedonkulkuongelmien toivottiin poistuvan.
Talvikaudelle 2009-2010
vuokrattiin tunteja Hakkilan kaarihallista Tikkurilantieltä pienyrittäjä Harri Pakariselta. Halli toi harjoittelutilanteeseen hyvän
parannuksen, koska saimme enemmän halliaikaa yhdestä paikasta. Kuva: Harri Pakarinen
Henna Laaksonen muistelee keväällä 2022: “Vaikka hallina
Hakkila oli kylmä, aluksi kivituhkapohjainen ja esteet itserakennettuja, niin
se oli edistystä harjoitteluolosuhteisiin. Pakarinen oli etsinyt isommista
tuntimääristä kiinnostuneita vuokralaista ja siihen tartuttiin. Pakariselta
vuokratut treenitilat ensin Hakkilasta ja myöhemmin Malmilta olivat yhtenä
talvitreenipaikkana siihen asti, kunnes I-HAH vuokrasi Tattarisuolta
Tuulilasintie 31:stä hallin kokonaan omaan käyttöönsä keväällä 2013.
Historiikin 1. osa vuodet 1992 - 1999
Historiikin 2. osa vuodet 2000 - 2004
Historiikin 3. osa vuodet 2005 - 2009 koonnut Niina Setälä vuonna 2012 ja täydentänyt Eila Kuronen 2022
