Tottelevaisuuskoe Kivikossa 27.4.2019

I-HAH järjesti tottelevaisuuskokeen lauantaina 27.4.2019 Kivikon kentällä. Olimme tilanneet kaunista keliä koepäiväksi, mikä sitten toteutuikin, sillä lämpöasteita oli kokeen aikana yli +15 ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Koirille tämä yllätyslämmin päivä oli toki hieman haastava, mutta siitäkin huolimatta nähtiin hienoja suorituksia koirakoilta!

Aurinko paistoi tokokehään ihan aamuvarhaisesta lähtien! Kuvaaja Kristiina Jokimies

Kokeessa tuomarina toimi Mari Väänänen, liikkurina Tiina Andersson, ja vastaavana koetoimitsijana allekirjoittanut. Tuomarille ja liikkurille sekä minun että I-HAHin puolesta suurkiitokset – koepäivä oli oikein onnistunut ja teidän kanssa oli ilo olla järjestämässä koetta! Lisäksi koepäivänä kentällä oli ahkeroimassa I-HAHin riveistä talkoolaisia, joiden osalta täytyy sanoa, että hommat sujuivat uskomattoman sujuvasti. Yhtään ei olisi uskonut, että valtaosa heistä oli ensimmäistä kertaa talkoilemassa tokokokeissa, eikä toko lajina ollut välttämättä kaikille edes niin tuttu. Taisipa jokusta talkoolaista puraista tokokärpänenkin, joten toivottavasti nähdään jotkut heistä sitten jossain vaiheessa siellä koekehänkin puolella 😊

Koepäivä alkoi erikoisvoittajaluokalla, jossa oli neljä koirakkoa. Luokkaan osallistui myös yksi seuran oma koirakko: Wilma Puroila ja Bina. Hienoa työskentelyä nähtiin kehässä, ja saatiinpa antaa yhdelle koirakolle myös TK4-mitali! EVL-luokassa sijoitukset olivat seuraavat: 1. Liina Juopperi ja labradorinnoutaja Helkyn Peter Pan (286 pistettä, EVL1, KP, TK4), 2. Henrietta Nurminen ja bordercollie Maccabee Eagle-Eyed Lad (233 pistettä, EVL2) ja 3. Wilma Puroila ja Chluba Calypso Von Der Musenburg (222 pistettä, EVL3).

Kuva EVL:n palkintojenjaosta, kuvaaja Mirka Jantunen

Voittajaluokassa oli tällä kertaa vain yksi koirakko, joka ei valitettavasti saanut tulosta, joten palkintojenjakoa ei päästy tässä luokassa pitämään.

Avoimessa luokassa oli viisi koirakkoa. Mukana oli myös yksi oman seuran koirakko, Hanna Vieltojärvi ja Tiko, joka saatiinkin lopulta palkita ykkössijoituksestaan! AVO-luokan kolme parhaiten sijoittunutta olivat siis seuraavat: 1. Hanna Vieltojärvi ja australiankelpie Didaktic’s Joyride (270,5 pistettä, AVO1), 2. Helena Hirvonen ja belgianpaimenkoira tervueren No-How Guess How (235 pistettä, AVO2) ja 3. Tiina Piironen ja portugalinvesikoira Tajmadoran Arlene (225 pistettä, AVO2).

Kuva AVO:n palkintojenjaosta, kuvaaja Minttu Mantere

Alokasluokassa oli ennätysmäärä ensikertalaisia, sillä kymmenestä koirakosta jopa puolet olivat ensimmäisessä tokokokeessaan. Yksi näistä oli I-HAHlainen koirakko, Sanna Ristikartano ja Punkstar, joka teki hyvän kokonaisuuden ensimmäisessä kokeessaan! Kaikkiaan alokasluokassa nähtiin hienoja tuloksia ja ykköstuloksiakin oli mukana viisi! Sijoittuneet olivat: 1. Leena Raittinen ja bordercollie Pikkupaimenen Break Every Rule (192 pistettä, ALO1, KP, TK1), 2. Heidi Hujanen ja bordercollie Dreamoor Blue Glacier (187 pistettä, KP) ja 3. Mari Kymäläinen ja x-rotu Kira (180 pistettä, KP).

Kuva ALO:n palkintojenjaosta, kuvaaja Mirka Jantunen

Kiitokset onnistuneesta koepäivästä niin tuomarille, liikkurille, I-HAHin puolesta järjestelyihin ja talkoiluihin osallistuneille kuin myös kokeeseen osallistuneille koirakoille ja sponsoreille. Ja onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille 😊

Noora Mäkelä, VKT

                  

Kevätkokous 2019 ja halliprojektin tilanne

Koiranpäivänä keskiviikkona 24.4.2019 kokoonnuttiin koiraharrastuksen pariin ilman koiria Ojangon koiraurheilukeskuksen kahvioon.  Teemana oli Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry:n sääntömääräinen kevätkokous, jonka yhteydessä juhlittiin myös I-HAH ry:n maksijoukkueen vuoden 2019 Halli SM-kisojen kultamitallia. 

Joukkueen jäsenistä olivat paikalla Sanna Ristikartano ja  Heini Lindholm 

Ennen virallisen kokouksen alkua päästiin herkuttelemaan maittavalla salaatilla sekä suussa sulavilla suolaisilla ja makeilla leivonnaisilla.  Kiitokset buffatoimikunnalle ja herkut valmistaneille jäsenille. Puheenjohtaja Sonja Pajalin veti kokouksen läpi monen vuoden rutiinilla ja tilinpäätös sekä toimintakertomus hyväksyttiin ripeästi. 

Esityslistalla oli myös vuoden 2018 agility-, toko ja rally-tokokoirien palkitseminen plakaatein.  Onnittelut palkituille! Täydelliset tulokset ovat kotisivuilla.

Vuoden 2018 Agility Maksi SM-2 borcol Guess ja Heini Lindholm (kuva Sporttirakki)

Vuoden 2018 Agility Pikkumaksi meksii Milo ja Kristiina Jokimies

Vuoden 2018 Agility Medi kromfo Nopsa ja Heli Kuronen

Vuoden 2018 Agility Mini käävil Nukka ja Johanna Kauppinen

Vuoden 2018 Agility Tulokas käävil Kari ja Agility Pikkumini chihul Iita sekä Titta Lähdesmäki 

Vuoden 2018 Tokokoira borcol Uno ja Katri Ristimäki (kuva Sporttirakki)


Vuoden 2018 Rally-tokokoira vehter Elvi ja Satu Erkiö (kuva Paula Häkkinen)

Keskustelun aiheena oli myös talkoilu ja työvuoropisteet sekä vuoden 2019 agilityn SM-kisat, joiden järjestelytiimiin I-HAH kuuluu viime vuotiseen tapaan HAU:n ja JAU:n kanssa.  Kisat järjestetään  tänäkin vuonna Myyrmäessä MUP stadionilla.  I-HAH:n erityisvastuualueita ovat ilmoittautumispisteen ja buffan hoito.  Se tarkoittaa sitä, että meiltä pitäisi näissä pisteissä aina olla joku toimintatavat tunteva vastuuhenkilö paikalla ja varsinkin buffavuoroihin tarvittaisiin lisää vastuuhenkilöitä. Talkoilua riittää myös ratahenkilöille, toimistotyöntekijöille ja monenlaiseen muuhun puuhaan kykeneville. 

Kokouksen päätti Kivikon Koiraurheilukeskus Oy:n hallituksen puheenjohtajan Vesa Sundqvistin terveiset.

Hallin rakentamiseen emme saaneet tänäkään vuonna valtionavustusta. Sitä yritettiin nyt kolmatta kertaa. Valtakunnallisesti liikuntahallien rakentamiseen jaettiin tänä vuonna kolmannes vähemmän valtionapua kuin viime vuonna, kaikkiaan vähän yli 20 miljoonaa euroa. Etelä-Suomessa avustusta sai 6 hanketta, jotka kaikki olivat meidän hanketta suurempia.

Jo viime vuonna oltiin sitä mieltä, että valtionapua haetaan vielä tänä vuonna, vaikka sen saaminen on epätodennäköistä. Samalla päätettiin selvittää mahdollisuuksia rakentaa halli Kivikkoon olemassa olevien suunnitelmien mukaisesti, mutta ilman valtionapua. 

Kaupungilta olisimme voineet saada edullista lainaa 30 % eli noin 500 000 euroa runsaan 1,5 miljonan euron hankkeesta. Pankkirahoitusta olisi tarvittu noin miljoona, mihin pankit eivät lähteneet. Muilta pääomasijoittajilta mahdollisesti saatavilla oleva rahoitus olisi käynyt niin kalliiksi, että riski hallin toiminnasta saatavien tulojen riittämisestä lainojen maksuun muodostui liian suureksi.

Käytännössä nyt näyttää siltä, että Kivikon hankkeen toteutuminen on epätodennäköistä. Tosin tilanteesta on tarkoitus käydä vielä neuvotteluja kaupungin kanssa. luonnollisesti myös I-HAHin johtokuknnan ja halliyhtiön hallituksen välillä mietitään mihin suuntaan lähdetään. Kaikki lienevät edelleen samaa mieltä, että oma halli on I-HAHille välttämätön.

Yksi mahdollisuus on rakentaa Kivikkoon halvempi halli. Jos se ei onnistu, voidaan halvempaa ratkaisua etsiä muualta, tai hankkia jostain vuokrahalli pitkäaikaisella vuokrasopimuksella.

I-HAH valiot esittäytyvät: Agility- sekä Hyppyvalio Sinna

Kuva: Tuija Laurila

FI-AVA, FI-AVA-H

Mithrandir Super Trouper, Sinna

Rotu: Bordercollie

Syntynyt: 15.2.2013

Ohjaaja: Iina Blomqvist

Aloitin agilityn aikanaan syksyllä 2011 novascotiannoutaja Nikin kanssa. Nikin kanssa opettelin lajin perusteet sekä aloitin kisaamisen keväällä 2012. Nousimme kolmosluokkaan keväällä 2013, jolloin saimme myös ensimmäistä kertaa nollat kasaan SM-kisoihin ja MM-karsintoihin. Sinna saapui perheeseemme keväällä 2013 Nikin kaveriksi. Aloitimme agilityn syksyllä I-HAHin pentukurssilla. Taidot karttuivat riittävästi ja aloitimme kisaamaan loppuvuodesta 2014. Nousimme kolmessa kuukaudessa kolmosluokkaan ja heti ensimmäisestä 3lk kisasta saimme agilitysertin. Kolmosissa kisaaminen ei kuitenkaan jatkunut yhtä loistokkaasti. Suurin osa radoistamme oli katastrofeja. Olin onnistunut kouluttamaan nopean ja irtoavan koiran, joka yhdessä tekemisen sijaan imuroi ympärillä olevat esteet ja vähät välitti ohjauksistani. Esteosaamista ja perustaitoja puuttui myös, mitkä hankaloittivat ohjaamista entisestään. Me oltiin vielä liian kokemattomia kolmosiin koirakkona. Molemmilla oli omat vahvuutensa, mutta ei tehty tiiminä yhdessä. Turhauduin toistuvien samojen virheiden tekemiseen ja päätin jäädä treenitauolle.

Tauko teki meille hyvää, sillä sen jälkeen aloimme onnistumaan myös kisoissa.  Rupesin vähitellen hahmottaan Nikin ja Sinnan ohjauksellisia eroja sekä niiden vahvuuksia. Sinnan ohjaaminen tuntui ajoittain edelleen haastavalta ja vaikealta. Silloin Nikin kanssa “terapia-agility” oli loistavaa itsetunnon buustausta.Teimme tuloksia tasaista tahtia ja keräilimme sertejä. Sain Nikin kanssa kesän 2015 SM-nollat kasaan ja olimme I-HAHin SM-joukkueessa. Kerkesin vajaan vuoden kisaamaan molempien kanssa kolmosissa, kunnes Niki sairastui syksyllä 2015 autoimmuunisairauteen. Sairautta ei saatu hallintaan ja Niki jouduttiin lopettamaan jouluaattona 2015.

“Striving for success without hard work is like trying to harvest where you haven’t planted” - David Bly

Olen jälkeenpäin miettinyt, että vuoden 2015- 2016 vaihteessa tapahtui eräänlainen käännekohta agilityssäni. Olin Nikin kanssa tehnyt sitä kivaa ja helppoa agilityä, jossa ei paljoa linjoista tai ansaesteistä tarvinnut välittää. Juoksimme yhdessä esteeltä toiselle ja teimme tasaisesti tuloksia lähes joka kisassa. Nikin lähdettyä jäljelle jäi vain se haastava agility, jossa onnistuminen oli vaikeaa. Kaiken piti onnistua, jotta pystyimme edes tekemään tuloksen radalta. Pidin taukoa kisaamisesta ja keskityin treenaamiseen. Tauon aikana panostin treenaamiseen ja keskityin kouluttamaan Sinnasta entistä taitavamman. Lopetin kilpaa juoksemisen ja aloin esteiden sijaan ajattelemaan linjoja. Huomasin henkisen puolen vaikuttavan suorituksiini ja niinpä aloin työstämään myös sitä osa-aluetta kuntoon. Arvot ja tavoitteet uuteen järjestykseen ja näin palapeli alkoi vihdoin rakentumaan.  

Alkuun kaikki tuntui kaikesta työstä huolimatta vaikealta ja useamman kerran pohdin, että entä jos vaan lopetan kokonaan. Vanhasta tavasta pois oppiminen ja samanaikaisesti uuden tiedon sisäistäminen tuntui mahdottomalta. Tuntui, ettei osattu mitään ja tahkottiin vaan samojen ongelmien kanssa kerta toisensa jälkeen. Muistan erään kouluttajan lausahduksen edelleen, kun kesän viimeisten treenien jälkeen sanoi: ”Hei, sehän alkaa näyttää jo ihan agilityltä!”. Niiden sanojen saattelemana jatkettiin entistä sisuuntuneempina treenaamista. Edelleen lähes joka treenistä löytyi jokin “uusi ongelma” ja treenattavaa oli enemmän kuin vuorokaudessa tunteja.  Luonteeni ei kuitenkaan antanut periksi ja päätin jatkaa haasteista huolimatta. Aloin käymään yksityistunneilla Elina Jänesniemellä, joka osoittautui meidän lottovoitoksi. Elina osasi neuvoa ja haastaa minua ohjaajana, sekä neuvoa, että mitä taitoja  Sinnan kanssa tulisi vahvistaa ja mitä uutta pitäisi vielä opettaa.  Palasimme takaisin kisakentille kesäkuussa 2016 ja saimme heti toisista kisoista tuplanollan, kaksi sertiä ja Sinnalle tittelin FI AVA. Pääsimme vielä samana kesänä osallistumaan ensimmäistä kertaa I-HAHin agilityn SM-joukkueeseen. SM-kisojen jälkeen yhteinen sävel tuntui vähitellen löytyvän ja onnistumisia tuli sekä treeneissä että kisoissa. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja loppuvuodesta 2016 Sinnan terveys alkoi reistailemaan. Kannuskynnet repeilivät vauhdin hurmassa ja oltiin niiden takia sivussa useita kertoja kauden aikana. Jatkuvasta epäonnesta huolimatta rämmittiin eteen päin ja saatiin kerättyä ensimmäiset yksilö SM-nollat kesän 2017 SM-kisoihin. Päästiin silloin myös toistamiseen I-HAHin SM-joukkueeseen. Yksilöradalta ei mitään mainittavaa menestystä, mutta joukkueradalta meidän tiimi (me mukaan lukien) tehtiin 3 nollaa ja saavutettiin SM-joukkuepronssi!

Epäonni seurasi meitä kuitenkin myös kaudelle 2018. Sekä kynnet että oman jalan ongelmat vaivasivat meitä jatkuvasti. Jatkuvat terveyshuolet piti nöyränä ja pisti arvoja jälleen uuteen järjestykseen. Enää ei ollut voittaminen tai saatikka edes kisaaminen tärkeintä. Tärkeintä oli terveys ja yhdessä tekeminen. Uusi ajatusmalli rentoutti  kisaamistani entisestään ja se alkoi näkymään myös tuloksissa. Maaliskuussa saatiin viimeinen hyppyserti kouraan ja sillä titteli FI AVA-H. Kerättiin kauden aikana 15 nollaa ja päästiin osallistumaan toisiin yksilö SM-kisoihin. SM-kisoja edeltävänä iltana oma jalkani kipeytyi ja pystyin tuskin kävelemään koko viikonloppuna. Juostiin radat nilkkatuen ja kipulääkkeiden voimin ilman sen suurempaa menestystä. 

“Surround yourself with the dreamers and the doers, the believers and thinkers, but most of all, surround yourself with those who see greatness within you, even when you don’t see it yourself” - Edmund Lee

Kaikkien näiden vuosien aikana olen oppinut lajista, koiristani ja itsestäni äärettömän paljon. Olen oppinut arvostamaan terveyttä, jota olen aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä. Myös treenaamisen ja kisaamisen merkitys on muuttunut. Kisaradalle menen nykyisin testaamaan taitoja ja ohjaamaan rohkeasti pelkäämättä virheitä. Virheet yrittävät välillä edelleen ottaa minusta kisoissa yliotteen, mutta työstän ongelmaa edelleen. Eteenpäin on kuitenkin menty! Treenaamisessa laatu korvaa määrän. Pyrin jokaisesta treenistä ja kisaradasta löytämään kehittymiskohdat ja onnistumiset, sillä virheissä vellomalla ja jossittelemalla en ole tähänkään mennessä oppinut mitään.

Hyvää alkanutta kesää kaikille ja tsemppiä kaikille kesän koitoksiin! 

-Iina, Sinna & Miisa

I-HAH kevätepikset Tattarisuolla 30.3.2019

Vuoden toiset agilityepikset pidettiin Tattarisuolla 30.3. Kaiken kaikkiaan päivän aikana juostiin noin 150 starttia. Tuomareina epiksissä toimivat Mika “Yltsi” Yliluoma ja Maija Mäkelä. 

Tällä kertaa epiksissä oli tarjolla kolme rataa. Aina suosittu suoraviivainen supermöllirata tarjosi kisauraansa aloitteleville koirakoille mahdollisuuden treenata kisatilannetta. Edellisten episten jälkeen oli esitetty toive päästä treenaamaan keppejä kisatilanteessa. Tämä onnistui kisaavien hyppyradalla, joka tarjosi osittain kinkkisiäkin kuvioita, mutta helpon lähestymisen kepeille. Möllien agiradalla pääsi harjoittelemaan puomia ja A:ta. Kaikilla radoilla oli palkkaaminen ja lähdössä avustaminen sallittua, niistä ei virhepisteitä annettu. 

Tapahtuman palkintosponsorina toimi seuramme pitkäaikainen pääsponsori Bozita. Kaikki sijoittuneet pääsivät tutustumaan Bozitan uuteen märkäruokaan. Sijoittuneet saivat palkinnoksi myös ruusukkeet ja lisäksi he saivat valita joko tavarapalkinnon palkintopöydästä tai herkkuja buffasta.

Valokuvat kaikista tuloksista sekä ratojen esittelyt videona löytyvät Kevätepisten FB-tapahtumasivulta. 

Onnittelut kaikille palkituille! 

Supermölli minit & pikkuminit

1.    Hannu Juottonen & Veeti

2.    Jaana Leppänummi & MyWay

3.    Merja Salovaara & Milma

Supermölli medit

1.    Anu Sarapaltio & Mimi

2.    Sarita Saarila & Meea

3.    Carmela Walder & Otto

Supermölli pikkumaksit & maksit

1.    Sofia Palmu & Muks

2.    Noora Waltari & Piina

3.    Päivi Suomi & Jekku

Kisaavien hyppyrata minit & pikkuminit

1.    Kalle Jääskeläinen & Sani

2.    Merja Salovaara & Onni

3.    Kajsa Lampén & Mazy

Kisaavien hyppyrata medit

1.    Mia Hyrskylahti & Kara

2.    Petra Suurkari & Medya

3.    Elina Heinonen & Peppi

Kisaavien hyppyrata pikkumaksit & maksit

1.    Claudia Ottka & Flamma

Mölliagirata pikkuminit & minit

1.    Nina Nyfors-Vartia & Didi

2.    Kalle Jääskeläinen & Sani

3.    Inka Kähönen & Beili

Mölliagirata medit

1.    Laura Pietilä & Vela

2.    Kirsi Koskinen & Vili

Mölliagirata pikkumaksit & maksit

1.    Sanna Sunell & Belty

2.    Nea Saunamäki & Hertta

3.    Antti Tikka & Rambo

Supermölli minit ja pikkuminit

Supermölli medit

Supermöllit pikkumaksit ja maksit

Kisaavien hyppyrata minit ja pikkuminit

Kisaavien hyppyrata medit

Mölliagirata pikkuminit ja minit

Mölliagirata medit

Mölliagirata pikkumaksit ja maksit

Seuraavat I-HAH tapahtumat ovat 27.4.2019 Tottelevaisuuskoe, 4.-5.5.2019 agilityn Toukokisat ja agilityn Supermölliepikset 18.5.2019.  Lisätietoja FB-tapahtumissa linkkien takana. Tervetuloa!

TL / EK