Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry:n historiikki vuodet 2000 - 2004

 

2000   yhdistys eli nousukautta ja agilityn MM-kisat järjestettiin Helsingissä

Puheenjohtaja Leena Rantamäki-Lahtinen kirjoitti jäsenlehdessä: ” Meillä on käytössä yksi pääkaupunkiseudun parhaista kentistä ja välit ympäristön asukkaisiin ovat kohtuullisen hyvät.” Vuonna 2012 Leena muisteli: “ Yhdistys eli vahvaa nousukautta. Jäsenmäärä ja kisaajien määrä kasvoi kivasti sekä uusi laji flyball oli käynnistynyt mukavasti.  Lisääntynyt kisaaminen ei ollut kiristänyt tunnelmaa seurassa, vaan ilmapiiri oli edelleen rentoa ja iloista.  ”Ei IHAn tosikoille” oli sopiva motto edelleen.”

Vuoden vanhalle IHA-lehdelle  mietittiin uutta nimeä: Ihakirsut, Ihakäpälä, Ihatassu, Ihagility, IhaAgiFani, Kontulan Haukku, Kelkkapuisto News jne.

Jäsenmäärä kasvoi  ja treenipäiviä oli kesäkaudella viisi eli ma, ti, ke, to ja su. Koulutusohjaajista alkoi olla pulaa, seuralla oli 10 agilitykoulutusohjaajaa. Vuoden aikana järjestettiin koulutusohjaaja 2 -kurssi parantamaan tilannetta. Aloitettiin säännölliset  tottelevaisuus eli toko-treenit sekä flyball harjoitukset.  Uusi laji käynnistyi mukavasti ja seuralla oli kaksi harjoittelevaa joukkuetta.  Lajissa oli tarkoitus ruveta kilpailemaan, mutta ikävä kyllä toiminta hiipui nopeasti ja kiinnostus lopahti seuraavana vuonna.  

Jäsenten välisissä kisoissa kisattiin mitä hauskimmissa variaatioissa agilitystä.  Oli pujottelukisa, power and speed -kisa, jossa radalla oli kaikki esteet ja power-osassa oli 40 sekuntia aikaa suorittaa puhtaasti kaikki kontaktiesteet ja pujottelu, jonka jälkeen power-osuudesta selviyteneet pääsivät hyppyradalle. Pisteiden haku -kisassa radalla oli kaikki esteet, joita sai suorittaa vapaavalintaisesti 30 sekunnin ajan. Esteet oli pisteytetty ja eniten pisteitä kerännyt voitti.

Järjestettiin ensimmäiset kaikille avoimet epäviralliset maastoagilitykisat. Kisoja jatkettiin useampana vuonna 2000-luvun alussa.  Maastoagilityssä Kelkkapuiston rinteiden poluille laitettiin harvakseltaan esteitä, jotka koirakon tuli suorittaa virheettömästi. Estevälit olivat niin pitkät, että kauko-ohjauksesta ei ollut juurikaan hyötyä, vaan ohjaaja eteni liikkuen koiran kanssa radan läpi. Lähdöt tapahtuivat kahden minuutin välein. Sijoitukset ratkaisi ajan ja virheiden yhteistulos.

I-HAH:n jäsenet muistelivat Facebookissa keväällä 2022 vuosituhannen alkua.  

Maastoagilitystä kerrottiin:  

Mari Nummi: “Koska kisarata kiersi pitkin puistoa, piti tuomarilla olla avustajia esteillä, kentältä kun ei nähnyt rataa kokonaan.  Avustajat näyttivät tuomarille mahdollisen kiellon tai riman tiputuksen. Koirien ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun agilitykentältä lähdettiinkin juoksemaan ohjaajan mukana puiden siimekseen ja rinteitä ylös ja alas ja matkan varrelta löytyi hyppyjä, putkia, pujottelu ja kavaletit (matalia hyppyjä lyhyen välimatkan päässä toisistaan).” 

Jaija Hirviniemi: “Jos koira ei osannut pujotella, niin kepit pystyi jättämään väliin, mutta sitten piti kiertää vähän isompi lenkki.  Siinä sitten aloittelevan koiran kanssa mietti, että kumpi on nopeampaa yrittää keppejä monta kertaa tai uuvuttaa itsensä vielä enemmän lähtemällä pidemmälle lenkille.”  

Näinä vuosina pääkaupunkiseudun agilityseuroilla oli tapana järjestää vuosittain “Kenttien väliset kisat”. Tämä oli joukkuekilpailu, joka kisattiin silloin käytössä olleissa kahdessa säkäluokissa minit ja maksit.  Joukkueessa oli 10 koirakkoa. Kisassa todellakin kilpailtiin koulutuskentän nimissä, esim. IHA kilpaili nimellä Kontula. Vuonna 2000 oli IHA:n vuoro järjestää kenttien väliset kisat Kelkkapuistossa. IHA:n sijoitus mineissä oli neljäs ja makseissa kolmas.

Syys- lokakuun vaihteessa 2000 järjestettiin agilityn MM-kisat Helsingissä.  Postauksen otsikkokuva on lainattu FCI Agility World Championship 2021 Facebook-sivustolta. Youtubesta voi katsoa  japanilaisten tekemän videon standard agilityluokan siis maksiluokan kisasta. Maailmalla puhuttiin (standard) agilitysta ja mini-agilitystä.  Videolla näkyy ajalle tyypillisesti agilityrotujen monipuolisuus ja radan pohjana oli sama Serti-matto, jota käytettiin koiranäyttelyissä. 

Agilityn MM-kisojen tunnus T-paidoissa ja kisatalkoolaisten liiveissä, kuva: Eila Kuronen

 

Yhdistykseltä oli työntekijöitä kisojen talkooporukassa. Lisäksi yhdistys järjesti talkoolaisten buffetin MM-kisoihin, mikä osoittautui erittäin tuottoisaksi. Jaana Leppänummi muistelee: “Meidän tehtävämme oli pitää huolta työntekijöiden ja tuomareiden ruokailusta kisaviikonlopun aikana.  Tarjolla oli kahvia, limua, erilaisia leivonnaisia, leipää ja leikkeitä. Tuomareille veimme kentän laidalle valmiiksi tehdyt voileivät ja makeaa syötävää sekä tuoretta kahvia ja limua. Leivät haettiin pois tietyn ajan kuluttua, jos niitä ei oltu syöty ja tilalle vietiin uutta syötävää. Tukkukaupasta käytiin hakemassa täydennystä monta kertaa päivässä ja maksu hoidettiin kaupan kortilla, jolloin lasku tuli seuralle. Talkoolaiset saivat ottaa buffasta, mitä halusivat.“

Jaana jatkoi: “IHA:lla oli aina buffa myös Helsingin seudun kennelpiirin agilityjaoksen Itsenäisyyspäivän kisoissa Finnpa-hallissa Arabianrannassa.  Tarjolla oli glögiä, karjalanpiirakoita ja munavoita muiden tarjoilujen lisäksi.  Tuomareiden ja kisatalkoolaisten buffaostoksista pidettiin tukkimiehen kirjanpitoa ja taloudenhoitaja laskutti piiriä sen mukaan.” Itsenäisyyspäivän kisojen ohjelmaan kuului aina myös yhteislauluna laulettu Maamme-laulu.

Jaana ja toinen seuran jäsen ottivat töistä vapaapäivän ennen kisoja, jotta ehtivät leipoa buffassa myytävät tuotteet.  Jaana toi mokkapalat/ mokkaneliöt buffan valikoimiin jalkapalloseuran buffan esimerkin mukaan ja hän laittoi seuralle jakoon emäntäkoulusta saadun Tuulomantortun reseptin, jonka mukaan mokkapalat leivottiin.

Vuosi oli muuten ajalle tyypillinen toiminnaltaan: match show + epäviralliset agikisat, viralliset agikisat ja virallinen tokokoe, kolmet jäsenten väliset agikisat ja yhdet jäsenten väliset tokokisat. Syksyn aikana ostettiin Kelkkapuistoon MM-kisojen buffan tuotoilla uusi isompi kontti esteiden säilyttämistä varten.  Sama kontti on edelleen Kivikossa.

Syyskokouksessa otettiin askel kohti nykyistä toimikuntamallia. Kilpailutoimikunta oli perustettu jo aikaisemmin ja nyt perustettiin myös koulutusjaosto vuodelle 2001. 

2001 otettiin käyttöön seuran nimilyhenne I-HAH

Vuoden alkupuolella jäseniä oli 123 ja lopussa 152. 

Talvitreeneihin Poni-Haassa ilmoittautui ennätysmäärä jäseniä. Ryhmiä oli neljä: Jatko 1/2 mineille ja makseille omat ryhmät sekä kilpailuvalmiit ja kilpailevat. Treenipäivä oli edellisvuosien tapaan lauantai-ilta klo 19-22. Ryhmät muodostuivat todella suuriksi, 10-13 koirakkoa per ryhmä. Treeniaika oli vain 45 minuuttia/ryhmä, mutta ryhmällä oli kaksi kouluttajaa. Jaana Leppänummi muisteli: “Esteet olivat ulkona katoksen alla, josta ne kaivettiin lumesta esiin ja kannettiin maneesiin, kun hevoset poistuivat. Jotkut koirat nauttivat ensin muusta kuin agilitystä, kun tarjolla oli lämmintä hevosenlantaa. Eräskin dalmatialainen söi aluksi suun täyteen ja jatkoi sitten agilityä.  Treeneissä oli kuitenkin katto päällä ja seiniä ympärillä. Yksi seinä oli auki, joten halli oli kylmä.  Tapaturmia eikä mitään muutakaan tullut pakkasessa koirille eikä ohjaajille.” 

Treeniolosuhteet ovat siis huomattavasti parantuneet vuosien kuluessa. Vuoden 2022 neljä koirakkoa per ryhmä ja tunti aikaa on todella luksusta vuosituhannen alussa treenanneiden näkökulmasta. 

Yhdistyksen nimen lyhenteenä oli tähän asti käytetty muotoa IHA. Keväällä 2001 johtokunta päätti muuttaa lyhenteen nykyiseksi I-HAH:ksi, sillä tämän katsottiin vastaavan paremmin nimen varsinaisia etukirjaimia. I-HAH lyhenteen lanseerasi vuonna 1994  Agility Sport Bulletin lehden kustantaja / päätoimittaja Kaj Gumbler  Timanttiset Ranking-kilpailun tulosseurantaan liittyen. Jo 1.5.1994 julkaistiin ensimmäinen seuran edustajan tulos ASB-lehdessä Timanttiset Ranking-listalla ja seuratunnuksena oli I-HAH. Seura vastusti aluksi ankarasti TR seurannan lyhennettä, mutta taipui lopulta uuden lyhenteen käyttöön.

Kesäkaudella 2001 Airedalenterrierit harjoittelivat myös Kelkkapuiston kentällä  torstaisin samaan aikaan meidän treenien kanssa. Kesäkaudella yhdistyksellä oli 8 kouluttajaa + 3 varakouluttajaa.

Kaupunki oli rakentamassa Kelkkapuistoa tänä vuonna. Yhdistys laati esityksen agilitykentän rakentamisesta alueelle. Kontista haluttiin päästä eroon ja saada tilalle estevarasto. Kaupunki aloitti puiston pohjatyöt joulukuussa.

10-vuotisjuhlavuoden järjestelyt alkoivat. Tällöin käytiin keskustelua siitä, onko oikea juhlavuosi myöhemmin, sillä yhdistyshän rekisteröitiin vasta 1994. Koska toiminta oli alkanut jo 1992, niin tästä perustamisvuodesta päätettiin pitää kiinni. Juhlavuoden vieton eri vaihtoehtoja oli mm. ”bileet”, kisat, laivamatka tai mökkimatka. Lopulta päätettiin järjestää maaliskuussa risteily ja syksyllä virallisempi juhlatapahtuma kutsuvieraineen.

Helsingin Agilityurheilijoiden eli HAU:n hallihanke käynnistyi. I-HAH:n syyskokous 2001 päätti yksimielisesti osallistua hallihankkeeseen, sillä se nähtiin erittäin tärkeänä pääkaupunkiseudun aglilityn harjoitteluolosuhteiden parannuskeinona.  Yhdistys maksoi HAU:lle 1700 euron varausmaksun, joka oikeutti saamaan halliaikaa kolmen vuoden aikana (päälle tuli toki tuntivuokra). Varausmaksu katettiin korottamalla jäsenmaksua vuodelle 2002.
 

2002  I-HAH:n 10-vuotisjuhlavuosi

Jäsenten vaihtuvuus oli melko suurta.  Uusia jäseniä liittyi ja vanhoja jäi pois. Esimerkiksi elokuussa jäseniä oli 112 ja vuoden lopussa 136.

Maaliskuussa tehtiin juhlaristeily Viking Line Cinderallalla. Risteilemään lähti lähes 20 yhdistyksen jäsentä.

1.5. 2002 tulivat voimaan FCI:n hyväksymät uudet agilitysäännöt.  Minien ja maksien raja oli ollut 40 cm ja entiset pienet 40 cm:n korkuiset maksit joutuivat hyppäämään jopa 65 cm korkeiden hyppyjen yli.  Saatiin midi-luokka säkäkorkeudeltaan 35 - 42,9 cm:n kokoisille koirille ja määriteltiin uudet hyppykorkeudet  eri kokoluokille.  Midi nimitys muuttui vähitellen mediksi, koska kisakuulutuksissa midi sekoittui helposti minin kanssa.  Finagility-palstan keskusteluista löytyvät muutokset edellisiin sääntöihin. Vanhoista esteitä jäivät pois kavaletit ja vesieste, joka oli matala vedellä täytetty laatikko, jonka yli pienten koirien saattoi olla vaikeaa hypätä.

Hyppyesteissä saivat rimankannattimet olla edelleen puutappeja viiden sentin välein. Muutos yhteen rimankannattimeen tuli myöhemmin. 

Kuva: Mari Nummi

Kesäkuussa järjestettiin kaksipäiväiset viralliset juhlakisat Sahaajankadun kentällä.  

Syyskuussa oli vuorossa epävirallinen 10-vuotisjuhlatrigility -kilpailu. Sen osat olivat normaali agility, pisteiden hakukisa, jossa oli yksi kontrollieste ja muut esteet kentällä oli pisteytetty vaikeusasteen ja etäisyyden mukaan. Kontrolliesteen suoritettuaan koirakko sai vapaasti valita yhden suoritettavan esteen, jos se suoritetiin virheittä, sai siitä pisteitä, muutoin ei. Jokaisen piste-esteen jälkeen oli aina käytävä suorittamassa kontrollieste ja näin pisteiden haku jatkui. Aikaa kisassa oli 1 minuutti ja eniten pisteitä kerännyt pari oli voittaja. Hit&hurry hyppyrata: Tässä kisassa suoritettiin ensin numeroitu hyppyrata. Mikäli hyppyradalta ei tullut virheitä, koirakko jatkoi suoraan hit&hurry -radalle, eli lähti suorittamaan rataa uudelleen pysähtymättä maalissa. Aikaa per koirakko oli 90 sekuntia ja voittaja oli se, joka pääsi pisimmälle (virheittä) tällä ”uusintaradalla”.  Juhlatrigilityn paras yhteistulos palkittiin (kuten myös jokaisen kisan 3 parasta), tuomarina toimi Leena Rantamäki-Lahtinen.  Kisa oli avoin myös seuran ulkopuolisille osanottajille.

Virallisempi 10-vuotisjuhla Hotelli Strand Intercontinentalissa pidettiin lokakuun puolivälissä. Juhlapäivällinen, puheita ja tarinoita seuran toiminnan alkuajoilta, I-HAH juhlavisa. Juhlissa jaettiin Meerin malja ja kennel Pitilakata –kiertopalkinnot parhaalle mini- ja maksimöllille.

Helsingin kaupungin rakennuttama Kelkkapuiston skeittipuisto alkoi häiritä agilityharjoituksia. Se oli rakennettu aivan yhdistyksen kentän viereen. Heti ensimmäisellä kesäkaudella agiliitäjien ja skeittiradan puistoon houkutteleman nuorison rinnakkaiselo osoittautui melko haastavaksi. Skeittipuistosta tuli nopeasti kokoontumispaikka, johon kielloista huolimatta ajettiin autoilla, mopoilla/moottoripyörillä sekä polkupyörillä aivan harjoituskentän vierestä. On sanomattakin selvää, että pärisevät ja lujaa liikkuvat menopelit olivat monelle koiralle melkoinen keskittymistä häiritsevä tekijä. Oma harminsa oli myös koripallopelit skeittirampin vieressä, sillä muutaman kerran treeni-illassa pallo kimposi vauhdilla keskelle harjoitusrataa. Eniten kiukkua aiheuttivat kuitenkin ne ajattelemattomat nuoret, jotka saattoivat ajaa autolla suoraan harjoituskentän läpi esteiden välistä. Poliisikin jouduttiin vuosien aikana monet kerrat kutsumaan paikalle, mutta tilanne ei oikeastaan koskaan rauhoittunut. 

Kelkkapuisto vuonna 2002   Kuva: Helsinki ilmakuvina 1932 ->

Jo kesäkaudella 2002 johtokunta alkoi tutkia mahdollisuuksia saada uusi harjoituskenttä jostain muualta Itä-Helsingistä, mutta uutta kentän paikkaa ei kaupunki pystynyt  osoittamaan.  

Kesätreenit jatkuivat Kontulan Kelkkapuistossa ma-to ja la ja su ip. Kunakin treenipäivänä harjoitteli 3-4 ryhmää, yhteensä harjoitustunteja kertyi 20 viikossa. Kesän treenikausi oli huhtikuun lopusta lokakuun loppuun, heinäkuussa pidettiin kesätauko.

Pääpaino kisojen järjestämisessä oli epävirallisissa kisoissa; seuran sisäisissä epävirallisia kisoja järjestettiin kolmet talvi- kevät- ja syyskauden päätöskisat sekä yhdet maastoagilitykisat. Virallisia kisoja oli kahdet. 

Leena Rantamäki-Lahtisesta tuli seuran ensimmäinen agilitytuomari.

2003 treenit alkoivat HAU:n hallissa

HAU:n hallissa Konalassa harjoitukset alkoivat tammikuussa 2003 ja myös I-HAH pääsi varaajaseurana saman tien nauttimaan uuden harjoitushallin hyvistä puitteista. Näin yhdistyksen talvitreenit voitiin vihdoinkin siirtää Poni-Haan maneesista huomattavasti parempiin ja tarkoituksenmukaisiin olosuhteisiin.

Muutamia I-HAH:n johtokunnassa ja seuran toiminnassa muutenkin aktiivisesti mukana olleita jäseniä erosi. Alettiin puhua jäsenten sitouttamisesta seuraan paremmin. Päätettiin perustaa nettiin jäsenfoorumi, joilla jäsenet voivat käydä vapaata keskustelua. Jäsentiedottamiseen haluttiin panostaa entistä enemmän.  Jäsenlehti ilmestyi kaksi kertaa. 

Kelkkapuistossa treenattiin edelleen huhtikuun lopusta lokakuun loppuun ma-to iltoina sekä lauantai- ja sunnuntai-iltapäivisin. Kunakin treenipäivänä harjoitteli kolmesta neljään ryhmää.  Harjoitustunteja oli yhteensä noin 18/viikko.

KontuFestareiden yhteydessä pidettiin agilitynäytös 17.8.2003.

Kuvat Ilkka Tuominen, kuvalähde:albumit/lasipalatsi.fi

Vuoden aikana pidettiin kolmet jäsentenväliset epikset (talvi- kevät- ja syyskauden päätteeksi) sekä kahdet viralliset kilpailut Purinalla.   Vuoden lopussa oli 132 jäsentä.

2004 Hyvä seurahenki ja paljon kimppareissuja kisoihin

Tammikuussa tehtiin ensimmäinen yhteinen kisamatka Ahvenanmaalle Eckerö-halliin. Talvireissuja Ahvenanmaalle lämpimään keinonurmipohjaiseen jalkapallohalliin tehtiin useina vuosina ennen hyvien agilityhallien yleistymistä mantereella. 

 

Kuvat: Noora Waltari

I-HAH:n Facebook ryhmässä muisteltiin reissuja keväällä 2022.  Jaana Leppänummi: “Starttasimme matkaan isolla porukalla ja söimme laivassa seisovasta pöydästä.  Jonakin vuonna Heidi Attola kävi keskustelemassa ravintolan henkilökunnan kanssa ja kertoi montako koiraa oli mukana reissussa ja palatessaan muiden luo hänellä oli mukanaan puoli muovikassillista nakkeja ja lihapullia. Herkkuja riitti koirille koko viikonlopun ajaksi.  Porukka asui kimppamökeissä, koirat olivat vapaana ja tulivat hyvin toimeen keskenään, ruokaa tehtiin yhdessä ja kisapaikalla oltiin lähekkäin omassa leirissä, kuten muutkin eri puolilta Suomea ja Ruotsia tulleet porukat. Palkintoina kisoista sai mitalin, lahjakortteja laivan tax free kauppaan ja paikallisten käsityöläisten tekemiä saviastioita.

Kisoissa oli aina myös Suomi - Ruotsi maaottelu ylimääräisenä epävirallisena kisana.  Suomalaisilla kisaajilla oli Suomi pelipaitoja päällään.  Suomen lippuja heiluteltiin ja kannustukset kentän laidalla olivat äänekkäät.“

Suomen minikoirakoiden joukkue tammikuussa 2004

Suomen maksikoirakoiden joukkue tammikuussa 2004,  kuvat: Eila Kuronen

Jaija Hirviniemi: “Ahvenanmaan reissuja järjesteli Heidi Attola.  Hän teki tarkat luettelot autokunnista, hyttikunnista ja mökkikunnista.  Ensikertalaisenkin oli helppo lähteä mukaan. Kerran päätettiin, että kun tullaan maaliin, niin jokainen tekee jotakin erikoista heti viimeisen esteen jälkeen. Eräs seurakaveri teki kärrynpyörän ja jalka osui pieneen villakoiraan, joka lensi kaaressa. Laivamatkallakin sattui ja tapahtui.  Kerran kenkäni hukkuivat paluumatkalla laivaan ja kuukauden kuluttua ne löytyivät löytötavaratoimistosta.”

Heidi Attola:  “Jonakin vuonna etsittiin koiria metrien lumihangista, kun olivat lähteneet peurajahtiin.”  

Mari Nummi: “Me lähdimme kerran perjantaina iltalaivalla Helsingistä Maarianhaminaan, johon saavuimme aamulla klo 04:00. Siitä ajettiin autolla Eckerö-hallin pihaan, jossa torkuttiin, kunnes hallin ovet avautuivat. Kisattiin koko päivä, useimmiten tuomisina jos ei nollia niin ainakin palkintosijoja. Totuuden nimissä kisaajamäärät olivat tuolloin vähän eri luokkaa eikä siellä ehkä olleet kaikki Suomen parhaat kisaamassa vaikka osa huipuista olikin. Lauantai-iltana klo 23:00 lähti laiva Maarianhaminasta Helsinkiin ja olimme jo sunnuntaiaamuna kotona.  Yhtenä vuonna hankittiin yhdessä Ålands-kisapaidat.” 
 

Talvi treenattiin HAU:n hallissa Konalassa “Purinalla”.  Kesätreenien ryhmäkoot pyrittiin pitämään kahdeksassa koirassa/ryhmä. Päätettiin edustusvelvollisuudesta eli seuran ryhmissä treenaavien oli edustettava kisoissa I-HAH:ia. 

Keväällä hankittiin uudet esteet.  Kaikki muut esteet paitsi  putket ja kepit uusittiin.

Kesäkuussa järjestettiin yhdessä Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa neljän kilpailun epävirallinen kisasarja nimeltään East City Champion Cup. Kisakutsu on edelleen nähtävissä Finagility keskustelupalstalla.

Kesäleiri pidettiin Rymättylän Haukkuapajassa. Sitäkin leiriä ja muita reissuja muisteltiin keväällä 2022.
Heidi Attola: Rymättylässä oli leiritunnelmaa. Siellä oli mökkimajoitusta ja käytiin metsikössä kokeilemassa verijälkeä. Oli myös poreamme, lampaita, pupuja, hevosia ja mielettömät työkoirat.  Tallinnassakin käytiin useampana vuonna kisaamassa Laululavalla.

Agilityn SM-kisat pidettiin Oulun kupeessa Kempeleessä Kempelehallissa 11. - 12.9.2004. Näissä kisoissa nähtiin ensimmäiset I-HAH:ia edustaneet arvokisaosallistujat.  Lauantaina juostiin joukkueradat ja sunnuntaina yksilökilpailut, joista Pirkka Liukkonen on tehnyt hienon Youtube-videon. 

Lisää Pirkan videoita vuosilta 2003 - 2004 löytyy täältä. 

Vuosi oli aktiivinen myös ulkopuolisten kouluttajien osalta. Soini Saarelan lisäksi oli kaksi muutakin ulkopuolista kouluttajaa sekä kurssin piti myös englantilainen Suomessa vieraillut MM-kisaedustaja. Lisäksi järjestettiin kaksi eri luentotilaisuutta,  koiran stressistä ja koiran ensiavusta.

I-HAH:n jäsenten osallistuminen kilpailuihin kasvoi merkittävästi vuoden aikana,  yli 60% edelliseen vuoteen verrattuna. Talvikaudella 2004/2005 treenattiin edelleen Purinalla ja vuoden lopussa oli jäseniä 123. 

Koonnut Niina Setälä vuonna 2012 ja täydentänyt Eila Kuronen  2022

Historiikin 1. osa 1992 - 1999  

Historiikin 2. osa 2000 - 2004

Historiikin 3. osa 2005 - 2009