tiistai 26. huhtikuuta 2022

Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry:n historiikki vuodet 2005 - 2009

 

2005 - Ensimmäiset valmennusryhmät ja työvuorovelvoite

Päätettiin perustaa ensimmäistä kertaa agilityn valmennusryhmät, joiden tarkoitus oli kehittää aktiivikilpailijoiden tietotaitoa ja tarjota heille yksilöllisempää koulutusta. Heidi Attola oli vastuussa valmennusryhmien käynnistämisestä. Ensimmäisenä vuonna ryhmiin kutsuttiin mukaan aktiivisia ja potentiaalisia koirakoita. Talvikausi 2004 - 2005 treenattiin Konalassa HAU:n hallilla silloiselta nimeltään Purina-areena.

Kelkkapuistossa jatkettiin treenaamista kuten ennenkin huhtikuun lopusta lokakuun loppuun maanantai - torstai-iltoina sekä lauantai- ja sunnuntai-iltapäivisin. Esteet kannettiin alkuillasta kontista ulos ja treenien päätyttyä takaisin konttiin. Kunakin treenipäivänä harjoitteli kolmesta neljään ryhmää.  (Otsikkokuva Kelkkapuistosta: Noora Waltari)

Vuoden aikana järjestettiin Purinalla kaksi virallista agilitykilpailua ja otettiin käyttöön työvuorovelvoite. Edellytettiin, että kukin harjoitteleva jäsen osallistuu yhden kilpailun järjestämiseen vuodessa.


Kesäkuun alussa HAU:n ja AGRY:n yhdessä järjestämä Stadi games-agilitykisa Laakson ratsastusstadionilla oli suosittu kisatapahtuma, johon monet I-HAHlaisetkin osallistuivat. 

Kuvat Purinan ulkokentältä ja Laakson ratsastusstadionilta: Mari Nummi

Kouluttajatilanne aiheutti paljon keskustelua johtokunnassa. Kouluttajien määrä oli liian vähäinen. Keskusteltiin myös kouluttajien arvostamisesta ja ulkopuolisen kouluttajan ottamisesta kouluttamaan omia kouluttajia. Kouluttajille maksettiin kulukorvaukset koulutusmatkoista.

Muutaman vuoden ilmestynyt I-HAH –lehti laitettiin jäihin

Talvikausi 2005-2006 treenattiin edelleen Purinalla.  Vuorot olivat huonoon aikaan: maanantaina klo 21 - 23 ja lauantaina klo 8 - 11.  Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 108.

2006 -  Liityttiin vastaperustettuun SAGIin ja elämä Kelkkapuistossa oli rauhatonta

Yhdistys liittyi 15.1.2006 Tampereella perustetun Suomen Agilityliitto ry:n jäseneksi.  Kesätreenit jatkuivat entiseen tapaan Kelkkapuistossa, jonne yritettiin jälleen saada aidattu alue agilitykenttää varten.

Jäsenet muistelivat näitä vuosia keväällä 2022. 

Vuosien kuluessa Kelkkapuiston elämä muuttui levottomaksi, pyöräilijät ja mopopojat ajoivat treenikentän läpi ja ympärillä vaikka koirat treenasivat siellä. Kentän laidalla olevan huvimajan luota ja kentältä löytyi viikonloppujen jälkeen roskaa, lasia, tupakantumppeja ja pullonkorkkeja. Kelkkapuistossa myös treenattiin kaksi ryhmää ihan vierekkäin ilman mitään väliaitaa. Tuntui tosi hienolta, kun treeneissä koirat keskittyivät pelkästään agilityyn. Sen jälkeen ei tarvinnut miettiä uskaltaako mennä aitaamattomille kentille kisaamaan. Kelkkapuistosta on jäänyt mieleen myös koripalloilevat teinit. Siellä treenattiin sulassa sovussa, välillä kesken ratasuorituksen tuli kentälle koripallo.

Mari Nummi: “Lisähaasteen treeneihin toivat meidän perheen koirille kentällä kulkeneet varikset. Ne tulivat syömään ohjaajilta tippuneet namut, eivätkä välittäneet treenaavista koirakoista yhtään. Incan keskittyminen aitojen välistävetoon ei ollut paras mahdollinen, kun välillä piti syöksähtää variksen perään.  Freya taasen otti pituudella kunnon spurtin syöksyessään variksen perään, näimmepä pitkästä aikaa Freyan todellisen vauhdin - kovaa se juoksi.  Puomille noustessaan Freya havaitsi taas variksen ja ehkä kuvitteli lentävänsä variksen perään ja otti siinä puomilla ollessaan pikaspurtin. Kauhuissani katsoin touhua kauempaa ja pelkäsin sen hyppäävän puomin ylhäältä variksen perään, mutta mitä tekee Freya? Juoksi too-osi kovaa puomin alasmenokontaktille, siinä hienoinen hidastus ja sitten syöksähdys kentällä variksen perään. Oli siis kontaktin ottaminen hieman mielessä, vaikka oli tärkeämpääkin tekemistä.”  Sanna Ristikartano kommentoi: “Tätä kun kaunistelisi vähän, voisi sanoa, että Freya keksi juoksarit  variksen takia.  Muistan myös oman flattini varisjahdissa ja sen hyvin koulutetun variksen, joka osasi avata repun vetoketjut ja pölliä sieltä lihapullia.” Miia Eloranta lisäsi: “Niistä variksista tuli tosi röyhkeitä, kun ne äkkäsi, että treenirepuissa on syötävää.”

Tuija Hyvättinen muisteli: “Meillä oli ikimuistoinen vapaatreeni Kelkkapuistossa Anna Pekkalan kanssa. Haluttiin treenata kontakteja, joten kahdestaan puuskutettiin painava puinen A-este kontista kentälle ja takaisin. Ainut vaan, että molempien pumppukärryjen renkaat puhkesivat tässä operaatiossa, mutta saatiin treenattua."

Tehtiin myös treeniyhteistyötä Myllypuron koirayhdistyksen kanssa. Myky järjesti kaksi tokoryhmää viikossa, joihin I-HAHlaiset saivat osallistua. Vastineeksi I-HAH järjesti yhden agilityryhmän viikossa. Myllypuron koirayhdistys ehdotti yhteistyötä hallihankkeessa. Vuoden kuluessa kävi ilmi, että Mykyn hallihanke vaikutti olevan epävarmalla pohjalla ja aikataulu pitkä (rakennusvuosi todennäköisesti 2010). Näin ollen johtokunta päätti, että I-HAH ei lähde hankkeeseen mukaan.

Vuoden aikana järjestettiin yhdet viralliset kisat, joissa oli mukana epävirallinen joukkuekisa.

Toukokuussa järjestettiin epävirallinen kisasarja ”Champion of the East”, jonka osakilpailut olivat agilityrata, maastoagility, hit & hurry ja hyppyrata.  Epävirallinen Kaunotar ja Kulkuri –joukkuekisa järjestettiin heinäkuussa Kelkkapuistossa.  Kesäleiri järjestettiin Hauholla, osallistujia oli vain kuusi.

Nettisivuille perustettiin jäsenosio, johon jokaisella jäsenellä oli käyttäjätunnus ja salasana. Yhdistyksen tiedotus siirrettiin pääasiassa nettiin jäsensivuille.

Noin v. 2006-2007 seura kustansi osan edustuskisaajien takeista. Takit tilattiin Helsitarelta seuran silloisissa vihreä-punaisissa väreissä. Kuvassa todennäköisesti seuran vanhimman veteraanin (huhtikuussa 2022, 17 vuotta) takki hänen itsensä päällä. Kuva: Henna Laaksonen

 Talvitreenit 2006-2007 pidettiin Border Agility Teamin lämpimässä hallissa Varistossa. BAT-hallilla järjestettiin myös ikimuistoiset pikkujoulut, joiden ihmisagilitykisan putkien ja A-esteen suoritusta muistellaan edelleen. Näissä pikkujouluissa koirat olivat mukana ja pidettiin mm. knock-out-kisa.

2007 - Ensimmäinen I-HAH joukkue SM-kisoissa ja ensimmäinen I-HAH agilityvalio

Kelkkapuiston kentän vuokraus kaupungilta oli tosi joustamatonta. Joka vuodelle piti anoa kenttäajat erikseen.  Anottujen aikojen ulkopuolelle tulevia tapahtumia varten piti aina anoa lisäaikaa ko. päivälle.  Esimerkiksi jos saatiin ulkopuolinen kouluttaja tai pidettiin kilpailut  ja kenttävaraus oli normaalisti klo 12 - 18  niin varaukselle piti anoa pidennystä, jotta tapahtuma saatiin järjestettyä.

Kuvat Kelkkapuistosta: Mari Nummi, Ari Alexandersson




Ida Alexandersson muisteli:  Aloitin 11 vuotiaana junnuna Kelkkapuistossa kesällä 2007.  Silloin taisi olla ensimmäinen junnuryhmä, jossa oli lisäkseni mun sisko, Mari Mäkelä ja pari muuta. Äiti, Mari Nummi veti meidän ryhmää. Koirana oli äidin opettama 3 vuotias Inca tolleri.  Muistan lähinnä esteiden roudauksen, kerättiin lasinsirpaleita ja pullonkorkkeja kentältä, mopoilijat ja skeittarit ajelivat milloin missäkin.  Joskus  joku joutui heille sanomaankin, ettei ihan kentän lävitse tarvitse ajella tai ”polttaa kumia” aivan kentän vieressä.  Ei ollut vessaa, koirat laitettiin kentän laidalle puihin kiinni odottamaan, ei tainnut kellään olla häkkiä.  Jotain muistikuvia on kisoistakin, jolloin istuttiin kentän laidalla olevalla kukkulalla katsomassa.

Henna Laaksonen kertoi: “Sunnuntaina 10.6.2007 pidettiin viralliset kisat Kelkkapuistossa, 1 rata kaikille luokille. Leena Rantamäki-Lahtinen tuomaroi. Rataa jouduttiin muokkaamaan, koska seuralla ei ollut tarpeeksi hyppyesteitä. Kulkutie puistoon vedettiin kehänauhalla umpeen, jotta autolla ei kukaan sinne ajaisi. Poliisit tuli maijalla ajaen jossain vaiheessa sanomaan, että nauha pitää poistaa. Kisoja varten puistoon oli sentään hommattu käymälä.

Kuva Kelkkapuiston kisoista: Ari Alexandersson


Vuoden aikana järjestettiin kaikkiaan kolmet viralliset agilitykisat ja epävirallinen kisasarja Champion of the East touko- kesäkuussa.  Tarjolla oli agilityrata, maastoagilityä ja hyppyrata. Jäsentenvälisiä epävirallisia agilitykisoja järjestettiin kahdet. 
Kuva Kelkkapuistosta: Noora Waltari

SM-kisoihin Ylöjärvelle saatiin ensimmäistä kertaa kasaan minijoukkue. Joukkueessa olivat Eveliina Welling(ent. Eklund) ja Indy, Tiina Wikström (ent. Kaskinen) ja Viljami, sekä Jaija Hirviniemi  ja Eppu. Tulos jäi saamatta.  Kaikki osallistuivat myös yksilökisaan. Medien yksilökisaaan osallistui Eeva Ihatsu (ent. Ekholm) ja Caddy

HSKP:n piirinmestaruuskisojen joukkuekisassa minien joukkue voitti hopeaa ja minien yksilökisassa Tiina Wikström & käävil Viljami tulivat kolmansiksi.

Tiettävästi ensimmäinen I-HAH:n koira shelam Indy (Marian Lullaby) saavutti agilityvalion arvon 31.12.2007  Eveliina Wellingin ohjaamana.

Uutta harjoittelukenttää etsittiin ja vanhan vuorojen vähentämisestä valmistauduttiin valittamaan.

Syyskokoukseen osallistui 16 jäsentä.  Useamman vuoden toimineen kilpailutoimikunnan lisäksi päätettiin perustaa uusia toimikuntia yhdistyksen toiminnan organisoimiseksi.  Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 135.  I-HAH:n kilpailijoiden määrä kasvoi merkittävästi, perätä 77% edelliseen vuoteen verrattuna.

Talvikausi 2007-2008 treenattiin HAU:n hallissa Konalassa ja BAT-hallilla Keravalla. 

2008 - Treenaajien piti lunastaa agilitylisenssi ja vahvistui Kivikon kentän saaminen I-HAHille

Kilpailutoimikunnan rinnalla alkoivat toimia kenttätoimikunta, koulutustoimikunta ja buffatoimikunta.  Yhdistys liittyi Etelä-Suomen urheilu ja liikunta ry:n jäseneksi ja harjoituksiin osallistuvilta alettiin vaatia agilitylisenssi, joko kilpailu- tai harrastajalisenssi.  Vuoden aikana järjestettiin kahdet viralliset agilitykisat: kesäkuussa ja lokakuussa.  Mari Mäkelä ja Viivi voittivat HSKP:n junioreiden agilityn piirinmestaruuden. 

Uusille junnuille järjestettiin erillinen alkeiskurssi. Taisi olla kaksi ryhmää: mini-medit ja medi-maksit. Kouluttajina Henna Laaksonen ja Mari Nummi. Täältä tuli tosi paljon aktiivisia harrastajia ja osa on vielä vuonna 2022 mukana seurassa: Annina Kukkohovi, Kia Peltoniemi, Tuulikki Laalo ainakin. Henna kertoi FB:ssä: “Muistan, kun vedin vikat treenit äitiysvapaalla.  Raahattiin niitä esteitä sieltä kontista ja mulla oli jo mahaa ja muut junnuja.  Oli ihanaa, kun puihin kasvoi lehdet näkösuojaksi. Kouluttajat nimittäin kävivät kyykkypissalla jossain siellä metsässä, koska Kelkkapuistossa ei ollut käymälää. Tämäkin muisto liittyy raskausaikaan, kun oli vessahätä tiheämmin ja koulutti monta tuntia putkeen.”

Kuva junnujen treeneistä: Kia Peltoniemi


Tuulikki Laalo kertoo: "Olin haaveillut pitkään agilityn aloittamisesta, mutta tiibetispanielin kanssa oli vaikea päästä mihinkään seuraan. I-HAH:n kohdalla kävi tuuri, kun mukaan haettiin nimenomaan junnuja ja 2008 olin vielä juuri ja juuri junnu. Seuraan pääseminen edellytti hallittavuustestin läpäisemistä, mutta se oli onneksi helppo, lähinnä testattiin ohjaajan asennetta ja että koira oli jotenkin hallinnassa. Ihme kyllä päästiin mukaan itsepäisen tiibetinspanieli Usvan kanssa ja Usvan hallittavuus joutuikin heti koetukselle kun treenattiin Kelkkapuistossa ilman aitoja. Usva ei ollut niinkään kiinnostunut agilitysta, ennemmin hajuista. Tarpeeksi hyvillä nameilla sain koirani maaniteltua suorittamaan jotain esteitä, mutta toistuvasti Usva karkasi haistelemaan kesken treenien. Kertaalleen Usva otti kokonaan hatkat ja pyydystin sitä Kelkkapuistossa varmaan puoli tuntia ennen kiinni saamista. Kun nykyään muistelen näitä aikoja, ihmettelen miten jaksoin jatkaa treenaamista jatkuvasti karkaavan ja täysin epämotivoituneen koiran kanssa aidattomalla kentällä. Nostan myös hattua kaikille kouluttajille, jotka jaksoivat minua ja Usvaa aikanaan.

Toinen asia, jota ei voisi nykyisissä loistavissa treeniolosuhteissa kuvitellakaan on se, että esteet raahattiin joka treeni-ilta kontista kentälle ja takaisin konttiin. Tokikaan yleensä ei joutunut molempiin suuntiin raahaamaan, mutta oli siinä radan rakentamisessa ja purkamisessa kovasti toisenlainen työ kuin nykyään. Sekä Usva että Kelkkapuisto opettivat kuitenkin minulle valtavasti ja ihme kyllä takkuisesta alusta huolimatta olen pysynyt lajin parissa jo 14 vuotta. Nykyään osaa kummasti arvostaa hyviä treeniolosuhteita ja treenaamista motivoituneiden sekä lajista nauttivien shelttien kanssa."


Noora Waltari jatkaa: “Mulla oli joku junnuporukka kanssa näistä nuorista jossain välissä ja muistan sen kun meinasi palaa käpy, kun ne teinit vaan kälätti keskenään eikä keskittynyt treeneihin.  Saatoin jonkun kerran älähtää. Claudia oli silloin myös teini.”

Claudia Ottka muistelee vuonna 2022:  ”Mut otettiin silloin seuraan, kun oli se junnuryhmä,  mutta en ollut lopulta siinä ryhmässä, kun meillä oli bänditreenit samana päivänä, niin valitsin tulevan rokkistaran uran agin sijaan.  Noh, ei musta sitten rokkistaraa tullut, mutta pääsin toisena viikonpäivänä aikuisten alkeiskurssilta vapautuneelle paikalle ja aloitin sitten siellä x-rotu Tuikun kanssa.  Ekoissa agitreeneissä Tuikku karkasi kaksi kertaa muiden koirien luo. Häpesin ihan kauheesti ja mietin että kehtaanko mennä uudestaan. Olin silloin “truu hevari” ja Sanna Ristikartano, joka oli mun koutsi silloin, jaksoi edelleen pari vuotta sitten mainita mun tyylikkäästä lookista.” 

Agirotu oli jokakesäinen suosittu tapahtuma, joka järjestettiin eri puolilla Suomea. Sinne mentiin tapaamaan saman rodun harrastajia ja kilpailtiin rotujoukkueissa.  Viikissä asuneet tolleri (novascotiannoutaja) -harrastajat  kisasivat vuonna 2008 Ylöjärvellä nimellä Itä-Helsingin Tollot.   Kuvassa Minna & Casper, Ari & Freya, Mari & Inca ja Aino & Ronja.

 

Vuoden 2008 agilityn SM-kisoja Varkaudessa muistelee Eveliina Welling: “Oltiin Indyn kanssa seitsemänsiä muistaakseni! Nämä taisi olla ne kisat kun kaaduin kepeillä ja jatkoin vaan konttaamalla ja pääsin ylös ja muistan että Indy vilkas mua, mutta jatkoi keppejä silti ja saatiin nolla ja hyvä sijoitus. 

Vuosi oli alkanut synkissä merkeissä, sillä kaupunki aikoi olla uusimatta Kelkkapuiston vuokrasopimusta nimettömien valitusten vuoksi. Johtokunta päätti laatia kaupungille kirjeen, jossa vuokrasopimuksen tärkeyttä perusteltiin.

Johtokunnan jäsen Henna Laaksonen kävi alkuvuonna 2008 kaupunkisuunnitteluvirastossa hakemassa aineistoa kirjettä varten. Tarkoitus oli etsiä materiaalia Kontulan lähiöprojektihankkeesta, jossa Kelkkapuistoon oli suunniteltu aidattu agilitykenttä, joka jäi kustannussyistä toteuttamatta. Tällä oli tarkoitus perustella sitä, että agility on osa Kelkkapuiston alkuperäistä luonnetta. Henna kierteli kaupunkisuunnitteluvirastossa useamman henkilön luona juttelemassa yhdistyksen kenttätilanteesta. Kontulan lähiöprojektin silloinen vetäjä oli harmissaan siitä, ettei meillä ollut kesäksi mitään treenipaikkaa tiedossa.

Muutamien henkilöiden kanssa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että Kivikkoon on suunnitteilla liikuntapuisto, johon on varattu tila koirien juoksuradalle kooltaan 50 x 100 metriä. Tässä vaiheessa kaupungilla oli myös jo tieto siitä, että juoksuradalle ei löydy toteuttajaa. Henna sai kopiot alueen kartoista ja muusta materiaalista, sekä ohjeet ottaa yhteyttä liikuntavirastoon. Tästä Kivikon kenttäprojekti lähti  käyntiin.

 

Myös kirje koskien Kelkkapuiston vuokrasopimusta saatiin tehtyä ja lähetettyä kaupungille. Onneksemme kaupunki suostui jatkamaan vuokrasopimusta. Lisäksi päätettiin, että kenttätoimikunta aloittaa välittömästi Kivikon kentän valmistelut ja ensimmäiset palaverit kaupungin kanssa käytiin jo kevään aikana.

Myös ATD oli aluksi kiinnostunut Kivikon urheilupuistoon tulevasta kentästä. Kaupunki ehdotti yhteistyötä kahden seuran välillä. Suunnitellun alueen koon perusteella todettiin, että kentälle ei mahdu kahta agilityseuraa. Todettiin paremmaksi, että molemmat seurat ajavat kenttäasiaa erikseen omilla tahoillaan. I-HAH ry:n johtokunta oli päättänyt, että pyrimme saamaan Kivikon kentän kokonaan omaan käyttöön, mutta kaupungin suuntaan viestitettiin vielä yhteistyövalmiutta toisen seuran kanssa.

Marraskuussa 2008 yhdistyksen edustajia istui palaverissa Helsingin kaupungin Liikuntaviraston kanssa. Paikalle odotettiin myös ATD:n edustajia. Henna Laaksonen muistelee palaverin tunnelmaa: “Kyllä siellä melkoista jännitystä oli ja sanatonta viestintää I-HAH:n edustajien kesken odotellessa, koska kahden seuran yhteistyönä kenttähanke ei olisi onnistunut ja oma kenttä oli meidän tahtotila, mutta kaupungille viestitimme toki  yhteistyövalmiuksista.”  ATD:n edustajat eivät saapuneet  palaveriin ja asiaa selvitettäessä palaverin kuluessa kävi ilmi, että ATD ei ole enää kiinnostunut Kivikon kentästä. Lienee turha kirjoittaa, mikä helpotuksen ja riemun tunne nousi esiin: Kivikon kenttä on meidän!

Yhdistyksen puheenjohtajana oli alkuvuonna Vesa Sundqvist, mutta hänen muutettuaan väliaikaisesti Mikkeliin siirtyi puheenjohtajaksi Sanna Ristikartano.

Uusi kenttätoimikunta ryhtyi työstämään Kivikon kenttähanketta. Kenttiksen pöytäkirjaan merkittiin joulukuussa 2008: Kaupungille tulisi tehdä mahdollisimman pikaisesti vuokra-anomus, joka sisältää suunnitelman kentän rakentamisesta. Vaihe 1.  kenttä ja aitaus, vaihe 2. huoltorakennus.  Syyskokouksessa oli osallistujia 14.

Talvitreeneille  2008-2009 vuokrattiin tilaa HAU:n ja ATD:n halleista Konalasta, BAT:in hallilta Keravalta ja JAU:n hallilta Nurmijärveltä. Ryhmäjaot tehtiin sen mukaan, mihin hallille / päivälle treenaaja pääsi. Tämä harjoitteluaikojen ja -paikkojen silppuisuus oli aika iso haaste tuolloin. Noiden hallivuorojen kyselyyn ja varaamiseen, sekä avainten hallinnointiinkin meni tosi paljon aikaa.

 JAU:lla Nurmijärven Karhunkorvessa treenasi vuoroviikoin seuran valmennusryhmät eli SM-ryhmät ja haasteryhmät. Treenit olivat perjantai-iltaisin. Nämä valmennusryhmät olivat lisätreeni tavoitteellisesti harrastaville koirakoille normaalin viikkotreenin lisäksi. Näissä oli ulkopuolinen kouluttaja.  Tämä oppi oli aika tärkeää, koska tuolloin ei kaupallista valmennusta ollut tarjolla kovin paljon eikä hallitilaa.  SM-ryhmässä oli ainakin jackru Nipa, borter Olga, kääpin Kitri, kääpin Tilda, shelam Liinu/Roosa. Ryhmissä oli myös varakoirakot, jotka tuurasivat poissaoloja. Haasteryhmässä oli myös makseja. Seuran 3-luokan kisaajat olivat aika minipainotteisia tuohon aikaan.

2009 - Kivikon kenttähanke eteni ja johtokuntaan valittiin toimikuntien puheenjohtajat

I-HAH:n puheenjohtajana jatkoi Sanna Ristikartano. Pian kävi ilmi, että kenttähankkeeseen tarvitaan asiantuntija-apua ja kustannusarvio on suurempi kuin aluksi uskottiin. Suunniteltu kerhorakennus oli käännettävä asemakaavan mukaiseksi.  Kenttää varten piti teettää maanrakennussuunnitelma. Yhdistyksen jäsenten suhteet osoittautuivat arvokkaiksi tässäkin asiassa. Saimme suunnitelman erittäin huokeaan hintaan (Marjaana) Jaija Hirviniemen tuttavalta.

Yhdistykselle tarjolla ollut alue oli  kokonaisuudessaan 100x50m kokoinen. Kunnianhimoinen, ensimmäinen luonnos piti sisällään kaksi kv-kisan mitat täyttävää harjoituskenttää, vapaaharjoittelualueen sekä kerhorakennuksen. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että tämän laajuisen suunnitelman toteuttamiseen yhdistyksellä ei ole parin vuoden kuluessa mahdollisuuksia. Suunnitelmaa päätettiin karsia niin, että ensin rakennetaan puolikas kenttää, eli 50x50m ja toinen puolisko rakennetaan parin vuoden päästä. Koko alue kuitenkin vuokrattiin saman tien kaupungilta.

Henna Laaksonen ja kääpinnit Kitri, Tilda ja Simo kävivät katsomassa kentän paikkaa ja maastoa ensimmäistä kertaa, sun siellä ei ollut mitään muuta kuin läjitettyä maata. Kaupungin ehtoihin oli tullut suunnitella kentän piirustukset ja huoltorakennus. Kuva: Henna Laaksonen

Kentästä oli tehty maanrakennussuunnitelma ja kentän kustannusarvio oli  98 000 euroa. Tämä summa oli seuralle liian suuri. Pystyimme sijoittamaan kenttään  maksimissaan 30 000 euroa. Kaupungin kanssa oli pidettävä palaveri ja kysyttävä, pystyisikö kaupunki avustamaan kustannuksissa.  Lopulta kaupunki suostui rakentamaan kentän, mutta vaati I-HAH:lta suunnitelman, jonka mukaan rakensi, muisteli Jaija Hirviniemi keväällä 2022.   

Kesäkaudella treenit jatkuivat Kelkkapuistossa.  Kuvat: Jaija Hirviniemi

Rally-tokon harrastaminen alkoi, ellei jo vuotta aikaisemmin.  Claudia Ottka  koulutti Kelkkapuiston viereisellä nurmialueella.  Ari Alexandersson muisteli, että Claudia houkutteli hänet ja tolleri Freyankin rally-tokon pariin. Freya taisi olla ensimmäisiä epävirallisia RTK1-palkittuja ellei peräti ensimmäinen.  Joutuivat odottelemaan ensimmäistä starttia AVO-luokassa, että tuli riittävästi osallistujia.  Kuvassa Mari Mäkelä ja Birk 13.5.2009 ensimmäisissä Rally-kisoissa: Maija Mäkelä.

Yhdistyksen toimintojen organisoimiseksi oli otettu käyttöön toimikunnat. Ne oli todettu hyväksi tavaksi jakaa aikaisemmin muutamalle aktiiville kasaantunutta työtaakkaa. Lisäksi toimikuntien kautta uusien aktiivien mukaantulo seuran toimintaan oli helpompaa. Toimikuntamallin haasteeksi oli kuitenkin todettu tiedonkulku johtokunnan ja toimikuntien välillä. Henkilövalinnat oli aikaisemmin tehty niin, että johtokunnan ja toimikuntien välillä ei ollut välttämättä ollenkaan päällekkäisyyttä, eli niissä istuivat täysin eri ihmiset. Vaikka johtokunnan pöytäkirjat jaettiin tiedoksi toimikuntien puheenjohtajille, ei tämä korvannut sitä, että joku toimikunnista olisi ollut läsnä johtokunnan keskusteluissa.  Johtokunta oli  yhdistyksen ainoa laillinen päättävä elin ja sen tuli olla tietoinen toimikuntien työskentelystä ja päinvastoin toimikuntien toimeenpanevana elimenä tuli olla tietoinen johtokunnan linjauksista.

Syyskokouksessa 2009 johtokunta- ja toimikuntavalinnat tehtiin niin, että toimikuntien puheenjohtajat valittiin myös johtokunnan jäseniksi. Näin toimikuntien ja johtokunnan välille tuli kiinteä yhteys ja tiedonkulkuongelmien toivottiin poistuvan.

Talvikaudelle 2009-2010  vuokrattiin tunteja  Hakkilan kaarihallista Tikkurilantieltä pienyrittäjä Harri Pakariselta.  Halli toi harjoittelutilanteeseen hyvän parannuksen, koska saimme enemmän halliaikaa yhdestä paikasta.  Kuva: Harri Pakarinen

 

 

Henna Laaksonen muistelee keväällä 2022: “Vaikka hallina Hakkila oli kylmä, aluksi kivituhkapohjainen ja esteet itserakennettuja, niin se oli edistystä harjoitteluolosuhteisiin. Pakarinen oli etsinyt isommista tuntimääristä kiinnostuneita vuokralaista ja siihen tartuttiin. Pakariselta vuokratut treenitilat ensin Hakkilasta ja myöhemmin Malmilta olivat yhtenä talvitreenipaikkana siihen asti, kunnes I-HAH vuokrasi Tattarisuolta Tuulilasintie 31:stä hallin kokonaan omaan käyttöönsä  keväällä 2013.

Historiikin 1. osa vuodet 1992 - 1999

Historiikin 2. osa vuodet 2000 - 2004

Historiikin 3. osa vuodet 2005 - 2009 koonnut Niina Setälä vuonna 2012 ja täydentänyt Eila Kuronen 2022

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti