Milloin aloitit agilityn?
Päivikki ”Päikki” Turula kertoo, että aloitti agilityn vuonna 2004 jackrussellinterrieri Nipan kanssa. ”Olin russelileirillä ja siellä oli agilityn esittelyä. Pääsin kokeilemaan ja innostuin heti. I-HAH sattui järjestämään syksyllä ylimääräisen agilityn alkeiskurssin, johon sitten osallistuin Nipan kanssa.”
Mitä harrastuksia sinulla oli ennen agilitya?
”Ennen agilitya harrastin jumppaa ja juoksemista. Olen harrastanut aina liikuntaa. Lapsuudessa osallistuin yleisurheilukilpailuihin ja aikuisena liikunta on ollut kuntoilua."
Miten suhteesi agilityyn on kehittynyt?
“Kävin pari vuotta agilityn viikkotreeneissä. Sitten joku tuli maininneeksi, että on epävirallisia kilpailuja. Möllikisojen jälkeen alkoi pikkuhiljaa tavoitteellisempi harrastaminen. Tavoitteenani pyrin pitämään sen, että agility olisi kivaa ja säilyisi mukavana harrastuksena. Jos tämän päälle tulee vielä menestystä, se on vain plussaa. Joskus tästä ajatuksesta huolimatta kisaaminen oli turhan tiukkapipoista. Kun menestystä ei tullut, joutui miettimään omaa suhtautumistaan harrastukseen ja tekemään töitä itsensä kanssa. Kun on pelikaverina eläin, joutuu ottamaan huomioon myös sen ominaisuudet. Nipa pudotteli rimoja, mikä ärsytti paljon. Agilityssa on opeteltava sietämään sitä, että vaikka kuinka yrittää, niin aina ei silti onnistu. Samalla oppii jotain myös itsestään.”Millaisia agilitykoiria sinulla on ollut?
”Nipan jälkeen minulle tuli pari jackrussell-narttua, mutta niiden draivi ei riittänyt kisaamiseen ja luovuin agilitystä niiden kanssa. Nila, parsonrussellinterrieri, oli hyvin lahjakas, mutta sille tuli 2-vuotiaana esteiden hyppäämisessä etäisyyksien arviointivaikeuksia. Ne johtuivat todennäköisesti silmistä ja näkökyvystä. Edessäpäin olleet hyppyesteet olivat sille vaikeita. Se ei löytänyt oikeaa ponnistuspaikkaa. Sen kiertäessä esteet takaa, hyppäämispaikan arviointi ei tuottanut sille ongelmaa.
Nykyinen agilitykoirani kromfohrländer Nixi on roturisteyskoira. Se on ollut mainio harrastuskoira. Nixin isä on parsonrussellinterrieri ja emä kromfohrländer. Nixiä voi siis sanoa ”parländeriksi”. Muutkin vastaavat roturisteytykset ovat osoittautuneet kivoiksi harrastuskoiriksi. Nixi täyttää huhtikuussa kahdeksan vuotta. Se on nopea oppimaan ja koira, jonka kaltaista ei ehkä tule kohdalle kuin kerran elämässä.
Nixin kanssa aloitettiin heti pentuna kouluttautuminen ja kävimme agilityn valmentavia kursseja. Nixi oppi nopeasti ja on ollut agilitykoiristani tähän mennessä paras. Nixin kanssa saavutuksia on yksi joukkue-SM-pronssi vuodelta 2017 sekä viime vuodelta seniorien SM-kulta ja halli-SM pronssi, joka toi paikan agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Norjassa. Nixi valioitui nopeasti: valioituminen lähti käyntiin heti ensimmäisissä kolmosten kisoissa. Nixi on agilityvalio ja hyppyvalio.”
Päikki kertoo, että hänellä on kotona kasvamassa myös puolitoistavuotias espanjanvesikoira Niio. Niiolle hänellä ei ole vielä mitään tarkkoja suunnitelmia, mutta agilityn alkeita harjoitellaan ja tähtäimessä ovat hyppyradat virallisissa kilpailuissa.
Millaisia vastoinkäymisiä sinulla on ollut?
”Marraskuisten Pohjoismaiden mestaruuskisojen jälkeen tuli tauko ja tarkoituksena oli aloittaa treenaaminen ja kisaaminen joulutauon jälkeen. Kerran vuodessa olen pitänyt pidemmän tauon. Joulukuussa kuitenkin kaaduin luistimilla ja sen vuoksi Oulun European Open -kisat täytyi jättää väliin. Olkapäässä on kaatumisen seurauksena pirstaleinen murtuma, mutta onneksi kirurgisia korjauksia ei ole tarvinnut tehdä. Kuntoutuksen myötä selkeää parantumista on tapahtunut, mutta alkuun olkapää oli hyvin kipeä. Koirien ulkoilutukseen ja kotitöihin olen onneksi saanut apua.”
Mitä tavoitteita sinulla on?
”Tavoitteena on osallistua arvokisoihin. Oulun EO-karsintakisoihin en voinut osallistua loukkaantumisen vuoksi, mutta uskon, että olkapää kuntoutuu siten, että muihin vuoden arvokisoihin pääsisin osallistumaan. Tähtäimessä ovat ainakin Halli-SM-kisat ja EO-karsinnat, MM-karsinnat, JSP-SM-kisat sekä SM-kisat.”
Mitä agility on antanut sinulle?
”Agility on antanut paljon ystäviä. Ystäväpiiri on pitkälti koiraharrastajia. Agility antaa hyvän mielen. Vaikka lähtisi liikkeelle huonolla tuulella, niin treeneistä palaa aina kotiin hyvällä mielellä. Pääkoppa pysyy virkeänä ja fyysinen kunto hyvänä. On 90-vuotiaita harrastajiakin, joten sen voi ottaa tähtäimeksi.”
Miten I-HAH on pystynyt tukemaan harrastamistasi?
”I-HAH tarjoaa hyvät treeni- ja vapaatreenimahdollisuudet talvella omassa lämpimässä hallissa ja kesällä hallin lisäksi ulkokentällä. I-HAH järjestää myös ulkopuolisten kouluttajien agilitykoulutuksia, kuten esim. Jenna Caloanderin koulutuksen kuluvana talvena. Jennan koulutuksissa olen käynyt myös Agility Akatemialla.”
Lämpimät onnittelut Päikki huikeasta agilityurastasi ja Suomen Agilityliiton vuoden 2021 senior-urheilija tittelistä! Menestystä tuleviin kisoihin, ja ennen kaikkea hauskaa ja iloista harrastamista upeiden koiriesi kanssa!
Kuvat: Maija Savijärvi
