I-HAH:n tammikisat käytiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna tutussa hallissamme Vantaan Hakkilassa. Luvassa oli neljä hyppyrataa kaikille kokoluokille: lauantaina kolmoset ja sunnuntaina 1. ja 2. luokat. Hyppyradat herättivät selvästi kiinnostusta, sillä viikonlopun starttimäärä oli ennätyksellisen korkea ja kisoja käytiin lauantaina myöhäisillan tunneille asti.
Tuomarin pilliin vihelsivät Miia Kallio ja Ville Liukka, jotka olivat suunnitelleet kiinnostavia haasteita agilityvuoden 2024 avaukseksi. Erityisesti lauantai-illan pikkumaksi- ja maksiluokkien haastavat hyppyviidakot olivat kiinnostavia ratoja seurata. Osallistuin itse kisoihin lauantaina talkoolaisen ja katsojan roolissa ja sunnuntaina pääsin myös itse kilpailemaan ykkösissä.
Lauantai käyntiin vauhdikkaalla perusosaamisella
Lauantaiaamu alkoi Miia Kallion linjakkailla 3. luokan radoilla ensin medeille ja sitten pikkumineille ja mineille. Miia on oman seuramme suhteellisen tuore tuomari, jonka radat ovat olleet hyvin pidettyjä - näin myös tällä kertaa. Näillä 3. luokan radoilla oli hyvä virtaus ja jos perusasiat ylemmille luokille tyypillisten perusohjausten (s-linjat, wrapit jne.) suhteen olivat hyvin hallussa, ei näillä radoilla ollut odotettavissa suurempia ongelmia. Nollaprosentit näillä radoilla olivatkin suhteellisen korkeat: esimerkiksi minien B- ja C-radoilla jopa kolmasosa koirakoista sai nollatuloksen. Nykyään puhutaan paljon ratojen vaikeutumisesta.
Erityisesti näiltä radoilta treenejä ajatellen mieleeni jäi monen minin kompastukseksi koitunut kohta, josta aiemmin mentiin vauhdilla putki-rengas-putki, mutta seuraavalla kierroksella samasta putkesta käännyttiin renkaan sijaan aivan toiselle esteelle. Moni koira ampaisi totutusti renkaalle ja hylkääntyi siihen. Tällaiset kohdat haastavat erottelua ja koiran jarrujen hallintaa kisavireessä. Edeltävä muisto siitä, että tästä putkesta mentiin lujaa eteenpäin ja ylipäätään kova vauhti kisavireen kera saattaa muuttaa tilannetta. Vaikka niin sanotut asetukset koiran kääntämiselle olisi kohdallaan, koira saattaakin tällaisessa tilanteessa tarvita huomattavasti selkeämpää käskytystä käännökseen kuin normaalisti. Treeneihin tällaisia tilanteita, joissa saman putken jälkeen tulee ensin vauhdikas tehtävä, ja seuraavalla kerralla taas käännös tai haltuunotto, on onneksi helppo rakentaa.
Kepeillä testattiin melko klassisesti avo- ja sulkukulmia siten, että kepeille tultiin kovasta vauhdista. Olen myös huomannut, että meidän hallissa tuomarit sijoittavat todella usein radoillaan kepit kisakentän reunalle ja näin oli myös näissä kilpailuissa. Koska kisakenttää rajaavat kolmesta suunnasta hallin seinät, kepit ovat usein seinän vieressä ja jopa kulmaa kohden, mikä haastaa monien koirien varmuutta itsenäisessä pujottelussa. Jos siis kalenterissasi on tiedossa kisat meillä (esimerkiksi Maaliskisat 2.-3.3.2024 on seuraavat), kannattaa ehdottomasti treenata tällaista!
I-HAH:n taitavista koirakoista nollia näillä radoilla tehtailivat medeissä Anna Pekkala ja cockerspanieli Jade (triplanolla!), Allli Arppe ja villakoira Fiffan (tuplanolla!), Päivikki Turula ja kromfroländer Nixi (luokkavoitto D-radalla), mineissä Johanna Kauppinen ja kääpiövillakoira Sylvi (triplanolla ja luokkavoitto A-radalla), Titta Lähdesmäki ja kääpiövillakoira Friik (kaksi luokkavoittoa) sekä kääpiövillakoira Kari (3. sija), Laura Rajavaara ja shetlanninlammaskoira Flora, Hanna Lakianperä ja shetlanninlammaskoira Sonic (3. sija), Jaana Leppänummi ja shetlanninlammaskoira MyWay sekä pikkumineissä Pirjo Haglund ja kääpiövillakoira Kerttu. Paljon onnea vielä kaikille hienoista radoista!
Illan pikkumakseja ja makseja haastettiin toden teolla
Illan pikkumaksien ja maksien radoille tuomariksi vaihtui Ville Liukka, ja on todettava, että näitä luokkia oli aivan erityisen kiinnostavaa seurata! Radoilla oli kiinnostavia esteiden ohituksia ja valintatilanteita, ja sellainen määrä ansaesteitä, etten muista ainakaan itse nähneeni hetkeen vastaavaa. Toisaalta hyvin kuunteleva koira ja itsevarmasti oikeaa linjaa rytmittävä ohjaaja saivat myös pienempiä ja suurempia onnistumisia näillä radoilla. Radat eivät olleet siis mitenkään mahdottoman näköisiä - tarkkuutta vaativia kohtia oli vain niin monta, että yksikin virhe ohjauksen suunnittelussa tai herpaantuminen ohjatessa kostautui helposti. Esimerkiksi ensimmäisten ratojen ratapohjilla toistui kohta, jossa pyörittiin ympyrän kaltaisena linjana joukko esteitä takaakiertoineen ja erotteluineen - ohjaajan oli siis helppo unohtaa seuraava suoritettava este.
Ohjaajilta radat vaativat terävää päätä, tarkkaa ohjausta ja kykyä kontrolloida huolellisesti oman koiran linjaa, jotta se varmasti etenee oikeille esteille vaihtoehtojen viidakossa. Koiralta radat edellyttivät hyvää irtoamisen ja haltuunoton tasapainoa. Tässä ei sinänsä ole mitään erikoista 3. luokan radoilla, mutta itse kiinnitin huomiota juuri melko suureen kontrastiin siinä, että radalla saattoi olla jokin melko hallittu ohjaajaa lähellä oleva tehtävä, jonka jälkeen koiran taas pitäisi pystyä lennokkaasti irtoamaan itsenäisesti pitkälle jonnekin leijeröitävien esteiden taakse. Ja näitä leijeröitäviä esteitä riitti! Kokonaisuutena radoille oli mielestäni onnistuttu tuomaan jotain, mitä agility vuonna 2024 parhaimmillaan voi olla.
Vaikka yleiset nollaprosentit jäivät pieniksi, niin toisaalta uskon, että monella ohjaajalla mukaan tarttui myös hyvää fiilistä siitä, että sai jonkin osan - vaikkapa edes yhden lennokkaan leijeröinnin - haastavista radoista toimimaan. Erityisen hienoa oli huomata, miten palkintosijoille saatiin näillä radoilla hieno rotukirjo: mm. suomenlapinkoira, saksanpaimenkoira ja pyrenneittenpaimenkoira olivat edustettuina palkintosijoilla. I-HAH:n taitavista koirakoista nollia näillä radoilla tehtailivat espanjanvesikoira Rilla ja Leena Kerkelä, polski owczarek nizinny Räyhis ja Wilma Puroila, australianpaimenkoira Lyyli ja Minna Vahlström (tuplanolla ja hyppyserti) sekä isovillakoirat Reeree ja Tesla (tuplanolla) ohjaajansa Alli Arpen kanssa. Paljon onnea vielä kaikille hienoista radoista!
Lauantain tulokset löydät täältä.
Sunnuntai jatkui 1. ja 2. luokan radoilla
Sunnuntaina kilpailtiin ensin 1. luokan radat Ville Liukan tuomaroimana ja sen jälkeen 2. luokkien radat Miia Kallion kanssa. Itse kilpailin maxi-1-luokassa bordercollieni Amon kanssa. Ykkösluokan radat olivat kohtalaisen suoraviivaisia ja olisivat olleet tehtävissä, mutta tämä päivä ei ollut meidän päivä enkä onnistunut ohjaamaan riittävän hyvin. Pieniä onnistumisiakin onneksi mahtui mukaan myös, ja paljon pohdintaa siitä, miten koirani mahtaa kisarataa hahmottaa. Isompana oppina koko viikonlopulta otankin mukaani sen, että pohdin jatkossa vielä enemmän sitä näkökulmaa, mitä koira on kokenut ja oppinut aiemmin radalla tai aiemmilla radoilla, ja miten voin ottaa tämän huomioon seuraavien ratojen ohjauksissa. Ja tietysti suunnittelen treeniradoillemme lisää hauskoja leijeröintitehtäviä!
Tuloksellisesti I-HAH:n koirakot menestyivät myös sunnuntain radoilla erinomaisesti ja taituroivat liudan upeita nollatuloksia. Sunnuntain tarkemmat tulokset löydät täältä.
Kokonaisuudessaan viikonlopusta jäi kuitenkin hyvä fiilis, sillä tiukoista aikatauluista huolimatta kisat rullasivat hyvin eteenpäin ja oli kiva talkoilla ja kisata hyvässä ilmapiirissä I-HAH:lla. Kisapaikan ilmapiiriin voi ihan jokainen vaikuttaa tosi pienillä jutuilla, jotka voivat vaikuttaa päivän kokonaisfiilikseen ratkaisevasti.
Lämmin kiitos siis vielä kaikille kisaajille, talkoolaisille, tuomareille sekä sponsoreillemme! Sponsoreina näissä kilpailuissa toimi pääsponsorimme Roburin lisäksi Apteekki-tuotesarja, Vetcaren Flexadin-nivelravinne, Verman ja Berra. Nähdään maaliskuussa seuraavissa kilpailuissamme!
Teksti ja kuvat: Emilia Välttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti