Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry:n historiikki vuodet 2005 - 2009

 

2005 - Ensimmäiset valmennusryhmät ja työvuorovelvoite

Päätettiin perustaa ensimmäistä kertaa agilityn valmennusryhmät, joiden tarkoitus oli kehittää aktiivikilpailijoiden tietotaitoa ja tarjota heille yksilöllisempää koulutusta. Heidi Attola oli vastuussa valmennusryhmien käynnistämisestä. Ensimmäisenä vuonna ryhmiin kutsuttiin mukaan aktiivisia ja potentiaalisia koirakoita. Talvikausi 2004 - 2005 treenattiin Konalassa HAU:n hallilla silloiselta nimeltään Purina-areena.

Kelkkapuistossa jatkettiin treenaamista kuten ennenkin huhtikuun lopusta lokakuun loppuun maanantai - torstai-iltoina sekä lauantai- ja sunnuntai-iltapäivisin. Esteet kannettiin alkuillasta kontista ulos ja treenien päätyttyä takaisin konttiin. Kunakin treenipäivänä harjoitteli kolmesta neljään ryhmää.  (Otsikkokuva Kelkkapuistosta: Noora Waltari)

Vuoden aikana järjestettiin Purinalla kaksi virallista agilitykilpailua ja otettiin käyttöön työvuorovelvoite. Edellytettiin, että kukin harjoitteleva jäsen osallistuu yhden kilpailun järjestämiseen vuodessa.

Kesäkuun alussa HAU:n ja AGRY:n yhdessä järjestämä Stadi games-agilitykisa Laakson ratsastusstadionilla oli suosittu kisatapahtuma, johon monet I-HAHlaisetkin osallistuivat. 

Kuvat Purinan ulkokentältä ja Laakson ratsastusstadionilta: Mari Nummi

Kouluttajatilanne aiheutti paljon keskustelua johtokunnassa. Kouluttajien määrä oli liian vähäinen. Keskusteltiin myös kouluttajien arvostamisesta ja ulkopuolisen kouluttajan ottamisesta kouluttamaan omia kouluttajia. Kouluttajille maksettiin kulukorvaukset koulutusmatkoista.

Muutaman vuoden ilmestynyt I-HAH –lehti laitettiin jäihin

Talvikausi 2005-2006 treenattiin edelleen Purinalla.  Vuorot olivat huonoon aikaan: maanantaina klo 21 - 23 ja lauantaina klo 8 - 11.  Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 108.

2006 -  Liityttiin vastaperustettuun SAGIin ja elämä Kelkkapuistossa oli rauhatonta

Yhdistys liittyi 15.1.2006 Tampereella perustetun Suomen Agilityliitto ry:n jäseneksi.  Kesätreenit jatkuivat entiseen tapaan Kelkkapuistossa, jonne yritettiin jälleen saada aidattu alue agilitykenttää varten.

Jäsenet muistelivat näitä vuosia keväällä 2022. 

Vuosien kuluessa Kelkkapuiston elämä muuttui levottomaksi, pyöräilijät ja mopopojat ajoivat treenikentän läpi ja ympärillä vaikka koirat treenasivat siellä. Kentän laidalla olevan huvimajan luota ja kentältä löytyi viikonloppujen jälkeen roskaa, lasia, tupakantumppeja ja pullonkorkkeja. Kelkkapuistossa myös treenattiin kaksi ryhmää ihan vierekkäin ilman mitään väliaitaa. Tuntui tosi hienolta, kun treeneissä koirat keskittyivät pelkästään agilityyn. Sen jälkeen ei tarvinnut miettiä uskaltaako mennä aitaamattomille kentille kisaamaan. Kelkkapuistosta on jäänyt mieleen myös koripalloilevat teinit. Siellä treenattiin sulassa sovussa, välillä kesken ratasuorituksen tuli kentälle koripallo.

Mari Nummi: “Lisähaasteen treeneihin toivat meidän perheen koirille kentällä kulkeneet varikset. Ne tulivat syömään ohjaajilta tippuneet namut, eivätkä välittäneet treenaavista koirakoista yhtään. Incan keskittyminen aitojen välistävetoon ei ollut paras mahdollinen, kun välillä piti syöksähtää variksen perään.  Freya taasen otti pituudella kunnon spurtin syöksyessään variksen perään, näimmepä pitkästä aikaa Freyan todellisen vauhdin - kovaa se juoksi.  Puomille noustessaan Freya havaitsi taas variksen ja ehkä kuvitteli lentävänsä variksen perään ja otti siinä puomilla ollessaan pikaspurtin. Kauhuissani katsoin touhua kauempaa ja pelkäsin sen hyppäävän puomin ylhäältä variksen perään, mutta mitä tekee Freya? Juoksi too-osi kovaa puomin alasmenokontaktille, siinä hienoinen hidastus ja sitten syöksähdys kentällä variksen perään. Oli siis kontaktin ottaminen hieman mielessä, vaikka oli tärkeämpääkin tekemistä.”  Sanna Ristikartano kommentoi: “Tätä kun kaunistelisi vähän, voisi sanoa, että Freya keksi juoksarit  variksen takia.  Muistan myös oman flattini varisjahdissa ja sen hyvin koulutetun variksen, joka osasi avata repun vetoketjut ja pölliä sieltä lihapullia.” Miia Eloranta lisäsi: “Niistä variksista tuli tosi röyhkeitä, kun ne äkkäsi, että treenirepuissa on syötävää.”

Tuija Hyvättinen muisteli: “Meillä oli ikimuistoinen vapaatreeni Kelkkapuistossa Anna Pekkalan kanssa. Haluttiin treenata kontakteja, joten kahdestaan puuskutettiin painava puinen A-este kontista kentälle ja takaisin. Ainut vaan, että molempien pumppukärryjen renkaat puhkesivat tässä operaatiossa, mutta saatiin treenattua."

Tehtiin myös treeniyhteistyötä Myllypuron koirayhdistyksen kanssa. Myky järjesti kaksi tokoryhmää viikossa, joihin I-HAHlaiset saivat osallistua. Vastineeksi I-HAH järjesti yhden agilityryhmän viikossa. Myllypuron koirayhdistys ehdotti yhteistyötä hallihankkeessa. Vuoden kuluessa kävi ilmi, että Mykyn hallihanke vaikutti olevan epävarmalla pohjalla ja aikataulu pitkä (rakennusvuosi todennäköisesti 2010). Näin ollen johtokunta päätti, että I-HAH ei lähde hankkeeseen mukaan.

Vuoden aikana järjestettiin yhdet viralliset kisat, joissa oli mukana epävirallinen joukkuekisa.

Toukokuussa järjestettiin epävirallinen kisasarja ”Champion of the East”, jonka osakilpailut olivat agilityrata, maastoagility, hit & hurry ja hyppyrata.  Epävirallinen Kaunotar ja Kulkuri –joukkuekisa järjestettiin heinäkuussa Kelkkapuistossa.  Kesäleiri järjestettiin Hauholla, osallistujia oli vain kuusi.

Nettisivuille perustettiin jäsenosio, johon jokaisella jäsenellä oli käyttäjätunnus ja salasana. Yhdistyksen tiedotus siirrettiin pääasiassa nettiin jäsensivuille.

Noin v. 2006-2007 seura kustansi osan edustuskisaajien takeista. Takit tilattiin Helsitarelta seuran silloisissa vihreä-punaisissa väreissä. Kuvassa todennäköisesti seuran vanhimman veteraanin (huhtikuussa 2022, 17 vuotta) takki hänen itsensä päällä. Kuva: Henna Laaksonen

 Talvitreenit 2006-2007 pidettiin Border Agility Teamin lämpimässä hallissa Varistossa. BAT-hallilla järjestettiin myös ikimuistoiset pikkujoulut, joiden ihmisagilitykisan putkien ja A-esteen suoritusta muistellaan edelleen. Näissä pikkujouluissa koirat olivat mukana ja pidettiin mm. knock-out-kisa.

2007 - Ensimmäinen I-HAH joukkue SM-kisoissa ja ensimmäinen I-HAH agilityvalio

Kelkkapuiston kentän vuokraus kaupungilta oli tosi joustamatonta. Joka vuodelle piti anoa kenttäajat erikseen.  Anottujen aikojen ulkopuolelle tulevia tapahtumia varten piti aina anoa lisäaikaa ko. päivälle.  Esimerkiksi jos saatiin ulkopuolinen kouluttaja tai pidettiin kilpailut  ja kenttävaraus oli normaalisti klo 12 - 18  niin varaukselle piti anoa pidennystä, jotta tapahtuma saatiin järjestettyä.

Kuvat Kelkkapuistosta: Mari Nummi, Ari Alexandersson

Ida Alexandersson muisteli:  Aloitin 11 vuotiaana junnuna Kelkkapuistossa kesällä 2007.  Silloin taisi olla ensimmäinen junnuryhmä, jossa oli lisäkseni mun sisko, Mari Mäkelä ja pari muuta. Äiti, Mari Nummi veti meidän ryhmää. Koirana oli äidin opettama 3 vuotias Inca tolleri.  Muistan lähinnä esteiden roudauksen, kerättiin lasinsirpaleita ja pullonkorkkeja kentältä, mopoilijat ja skeittarit ajelivat milloin missäkin.  Joskus  joku joutui heille sanomaankin, ettei ihan kentän lävitse tarvitse ajella tai ”polttaa kumia” aivan kentän vieressä.  Ei ollut vessaa, koirat laitettiin kentän laidalle puihin kiinni odottamaan, ei tainnut kellään olla häkkiä.  Jotain muistikuvia on kisoistakin, jolloin istuttiin kentän laidalla olevalla kukkulalla katsomassa.

Henna Laaksonen kertoi: “Sunnuntaina 10.6.2007 pidettiin viralliset kisat Kelkkapuistossa, 1 rata kaikille luokille. Leena Rantamäki-Lahtinen tuomaroi. Rataa jouduttiin muokkaamaan, koska seuralla ei ollut tarpeeksi hyppyesteitä. Kulkutie puistoon vedettiin kehänauhalla umpeen, jotta autolla ei kukaan sinne ajaisi. Poliisit tuli maijalla ajaen jossain vaiheessa sanomaan, että nauha pitää poistaa. Kisoja varten puistoon oli sentään hommattu käymälä.

Kuva Kelkkapuiston kisoista: Ari Alexandersson

Vuoden aikana järjestettiin kaikkiaan kolmet viralliset agilitykisat ja epävirallinen kisasarja Champion of the East touko- kesäkuussa.  Tarjolla oli agilityrata, maastoagilityä ja hyppyrata. Jäsentenvälisiä epävirallisia agilitykisoja järjestettiin kahdet. 
Kuva Kelkkapuistosta: Noora Waltari

SM-kisoihin Ylöjärvelle saatiin ensimmäistä kertaa kasaan minijoukkue. Joukkueessa olivat Eveliina Welling(ent. Eklund) ja Indy, Tiina Wikström (ent. Kaskinen) ja Viljami, sekä Jaija Hirviniemi  ja Eppu. Tulos jäi saamatta.  Kaikki osallistuivat myös yksilökisaan. Medien yksilökisaaan osallistui Eeva Ihatsu (ent. Ekholm) ja Caddy

HSKP:n piirinmestaruuskisojen joukkuekisassa minien joukkue voitti hopeaa ja minien yksilökisassa Tiina Wikström & käävil Viljami tulivat kolmansiksi.

Tiettävästi ensimmäinen I-HAH:n koira shelam Indy (Marian Lullaby) saavutti agilityvalion arvon 31.12.2007  Eveliina Wellingin ohjaamana.

Uutta harjoittelukenttää etsittiin ja vanhan vuorojen vähentämisestä valmistauduttiin valittamaan.

Syyskokoukseen osallistui 16 jäsentä.  Useamman vuoden toimineen kilpailutoimikunnan lisäksi päätettiin perustaa uusia toimikuntia yhdistyksen toiminnan organisoimiseksi.  Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 135.  I-HAH:n kilpailijoiden määrä kasvoi merkittävästi, perätä 77% edelliseen vuoteen verrattuna.

Talvikausi 2007-2008 treenattiin HAU:n hallissa Konalassa ja BAT-hallilla Keravalla. 

2008 - Treenaajien piti lunastaa agilitylisenssi ja vahvistui Kivikon kentän saaminen I-HAHille

Kilpailutoimikunnan rinnalla alkoivat toimia kenttätoimikunta, koulutustoimikunta ja buffatoimikunta.  Yhdistys liittyi Etelä-Suomen urheilu ja liikunta ry:n jäseneksi ja harjoituksiin osallistuvilta alettiin vaatia agilitylisenssi, joko kilpailu- tai harrastajalisenssi.  Vuoden aikana järjestettiin kahdet viralliset agilitykisat: kesäkuussa ja lokakuussa.  Mari Mäkelä ja Viivi voittivat HSKP:n junioreiden agilityn piirinmestaruuden. 

Uusille junnuille järjestettiin erillinen alkeiskurssi. Taisi olla kaksi ryhmää: mini-medit ja medi-maksit. Kouluttajina Henna Laaksonen ja Mari Nummi. Täältä tuli tosi paljon aktiivisia harrastajia ja osa on vielä vuonna 2022 mukana seurassa: Annina Kukkohovi, Kia Peltoniemi, Tuulikki Laalo ainakin. Henna kertoi FB:ssä: “Muistan, kun vedin vikat treenit äitiysvapaalla.  Raahattiin niitä esteitä sieltä kontista ja mulla oli jo mahaa ja muut junnuja.  Oli ihanaa, kun puihin kasvoi lehdet näkösuojaksi. Kouluttajat nimittäin kävivät kyykkypissalla jossain siellä metsässä, koska Kelkkapuistossa ei ollut käymälää. Tämäkin muisto liittyy raskausaikaan, kun oli vessahätä tiheämmin ja koulutti monta tuntia putkeen.”

Kuva junnujen treeneistä: Kia Peltoniemi

Tuulikki Laalo kertoo: "Olin haaveillut pitkään agilityn aloittamisesta, mutta tiibetispanielin kanssa oli vaikea päästä mihinkään seuraan. I-HAH:n kohdalla kävi tuuri, kun mukaan haettiin nimenomaan junnuja ja 2008 olin vielä juuri ja juuri junnu. Seuraan pääseminen edellytti hallittavuustestin läpäisemistä, mutta se oli onneksi helppo, lähinnä testattiin ohjaajan asennetta ja että koira oli jotenkin hallinnassa. Ihme kyllä päästiin mukaan itsepäisen tiibetinspanieli Usvan kanssa ja Usvan hallittavuus joutuikin heti koetukselle kun treenattiin Kelkkapuistossa ilman aitoja. Usva ei ollut niinkään kiinnostunut agilitysta, ennemmin hajuista. Tarpeeksi hyvillä nameilla sain koirani maaniteltua suorittamaan jotain esteitä, mutta toistuvasti Usva karkasi haistelemaan kesken treenien. Kertaalleen Usva otti kokonaan hatkat ja pyydystin sitä Kelkkapuistossa varmaan puoli tuntia ennen kiinni saamista. Kun nykyään muistelen näitä aikoja, ihmettelen miten jaksoin jatkaa treenaamista jatkuvasti karkaavan ja täysin epämotivoituneen koiran kanssa aidattomalla kentällä. Nostan myös hattua kaikille kouluttajille, jotka jaksoivat minua ja Usvaa aikanaan.

Toinen asia, jota ei voisi nykyisissä loistavissa treeniolosuhteissa kuvitellakaan on se, että esteet raahattiin joka treeni-ilta kontista kentälle ja takaisin konttiin. Tokikaan yleensä ei joutunut molempiin suuntiin raahaamaan, mutta oli siinä radan rakentamisessa ja purkamisessa kovasti toisenlainen työ kuin nykyään. Sekä Usva että Kelkkapuisto opettivat kuitenkin minulle valtavasti ja ihme kyllä takkuisesta alusta huolimatta olen pysynyt lajin parissa jo 14 vuotta. Nykyään osaa kummasti arvostaa hyviä treeniolosuhteita ja treenaamista motivoituneiden sekä lajista nauttivien shelttien kanssa."

Noora Waltari jatkaa: “Mulla oli joku junnuporukka kanssa näistä nuorista jossain välissä ja muistan sen kun meinasi palaa käpy, kun ne teinit vaan kälätti keskenään eikä keskittynyt treeneihin.  Saatoin jonkun kerran älähtää. Claudia oli silloin myös teini.”

Claudia Ottka muistelee vuonna 2022:  ”Mut otettiin silloin seuraan, kun oli se junnuryhmä,  mutta en ollut lopulta siinä ryhmässä, kun meillä oli bänditreenit samana päivänä, niin valitsin tulevan rokkistaran uran agin sijaan.  Noh, ei musta sitten rokkistaraa tullut, mutta pääsin toisena viikonpäivänä aikuisten alkeiskurssilta vapautuneelle paikalle ja aloitin sitten siellä x-rotu Tuikun kanssa.  Ekoissa agitreeneissä Tuikku karkasi kaksi kertaa muiden koirien luo. Häpesin ihan kauheesti ja mietin että kehtaanko mennä uudestaan. Olin silloin “truu hevari” ja Sanna Ristikartano, joka oli mun koutsi silloin, jaksoi edelleen pari vuotta sitten mainita mun tyylikkäästä lookista.” 

Agirotu oli jokakesäinen suosittu tapahtuma, joka järjestettiin eri puolilla Suomea. Sinne mentiin tapaamaan saman rodun harrastajia ja kilpailtiin rotujoukkueissa.  Viikissä asuneet tolleri (novascotiannoutaja) -harrastajat  kisasivat vuonna 2008 Ylöjärvellä nimellä Itä-Helsingin Tollot.   Kuvassa Minna & Casper, Ari & Freya, Mari & Inca ja Aino & Ronja.

 

Vuoden 2008 agilityn SM-kisoja Varkaudessa muistelee Eveliina Welling: “Oltiin Indyn kanssa seitsemänsiä muistaakseni! Nämä taisi olla ne kisat kun kaaduin kepeillä ja jatkoin vaan konttaamalla ja pääsin ylös ja muistan että Indy vilkas mua, mutta jatkoi keppejä silti ja saatiin nolla ja hyvä sijoitus. 

Vuosi oli alkanut synkissä merkeissä, sillä kaupunki aikoi olla uusimatta Kelkkapuiston vuokrasopimusta nimettömien valitusten vuoksi. Johtokunta päätti laatia kaupungille kirjeen, jossa vuokrasopimuksen tärkeyttä perusteltiin.

Johtokunnan jäsen Henna Laaksonen kävi alkuvuonna 2008 kaupunkisuunnitteluvirastossa hakemassa aineistoa kirjettä varten. Tarkoitus oli etsiä materiaalia Kontulan lähiöprojektihankkeesta, jossa Kelkkapuistoon oli suunniteltu aidattu agilitykenttä, joka jäi kustannussyistä toteuttamatta. Tällä oli tarkoitus perustella sitä, että agility on osa Kelkkapuiston alkuperäistä luonnetta. Henna kierteli kaupunkisuunnitteluvirastossa useamman henkilön luona juttelemassa yhdistyksen kenttätilanteesta. Kontulan lähiöprojektin silloinen vetäjä oli harmissaan siitä, ettei meillä ollut kesäksi mitään treenipaikkaa tiedossa.

Muutamien henkilöiden kanssa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että Kivikkoon on suunnitteilla liikuntapuisto, johon on varattu tila koirien juoksuradalle kooltaan 50 x 100 metriä. Tässä vaiheessa kaupungilla oli myös jo tieto siitä, että juoksuradalle ei löydy toteuttajaa. Henna sai kopiot alueen kartoista ja muusta materiaalista, sekä ohjeet ottaa yhteyttä liikuntavirastoon. Tästä Kivikon kenttäprojekti lähti  käyntiin.

 

Myös kirje koskien Kelkkapuiston vuokrasopimusta saatiin tehtyä ja lähetettyä kaupungille. Onneksemme kaupunki suostui jatkamaan vuokrasopimusta. Lisäksi päätettiin, että kenttätoimikunta aloittaa välittömästi Kivikon kentän valmistelut ja ensimmäiset palaverit kaupungin kanssa käytiin jo kevään aikana.

Myös ATD oli aluksi kiinnostunut Kivikon urheilupuistoon tulevasta kentästä. Kaupunki ehdotti yhteistyötä kahden seuran välillä. Suunnitellun alueen koon perusteella todettiin, että kentälle ei mahdu kahta agilityseuraa. Todettiin paremmaksi, että molemmat seurat ajavat kenttäasiaa erikseen omilla tahoillaan. I-HAH ry:n johtokunta oli päättänyt, että pyrimme saamaan Kivikon kentän kokonaan omaan käyttöön, mutta kaupungin suuntaan viestitettiin vielä yhteistyövalmiutta toisen seuran kanssa.

Marraskuussa 2008 yhdistyksen edustajia istui palaverissa Helsingin kaupungin Liikuntaviraston kanssa. Paikalle odotettiin myös ATD:n edustajia. Henna Laaksonen muistelee palaverin tunnelmaa: “Kyllä siellä melkoista jännitystä oli ja sanatonta viestintää I-HAH:n edustajien kesken odotellessa, koska kahden seuran yhteistyönä kenttähanke ei olisi onnistunut ja oma kenttä oli meidän tahtotila, mutta kaupungille viestitimme toki  yhteistyövalmiuksista.”  ATD:n edustajat eivät saapuneet  palaveriin ja asiaa selvitettäessä palaverin kuluessa kävi ilmi, että ATD ei ole enää kiinnostunut Kivikon kentästä. Lienee turha kirjoittaa, mikä helpotuksen ja riemun tunne nousi esiin: Kivikon kenttä on meidän!

Yhdistyksen puheenjohtajana oli alkuvuonna Vesa Sundqvist, mutta hänen muutettuaan väliaikaisesti Mikkeliin siirtyi puheenjohtajaksi Sanna Ristikartano.

Uusi kenttätoimikunta ryhtyi työstämään Kivikon kenttähanketta. Kenttiksen pöytäkirjaan merkittiin joulukuussa 2008: Kaupungille tulisi tehdä mahdollisimman pikaisesti vuokra-anomus, joka sisältää suunnitelman kentän rakentamisesta. Vaihe 1.  kenttä ja aitaus, vaihe 2. huoltorakennus.  Syyskokouksessa oli osallistujia 14.

Talvitreeneille  2008-2009 vuokrattiin tilaa HAU:n ja ATD:n halleista Konalasta, BAT:in hallilta Keravalta ja JAU:n hallilta Nurmijärveltä. Ryhmäjaot tehtiin sen mukaan, mihin hallille / päivälle treenaaja pääsi. Tämä harjoitteluaikojen ja -paikkojen silppuisuus oli aika iso haaste tuolloin. Noiden hallivuorojen kyselyyn ja varaamiseen, sekä avainten hallinnointiinkin meni tosi paljon aikaa.

 JAU:lla Nurmijärven Karhunkorvessa treenasi vuoroviikoin seuran valmennusryhmät eli SM-ryhmät ja haasteryhmät. Treenit olivat perjantai-iltaisin. Nämä valmennusryhmät olivat lisätreeni tavoitteellisesti harrastaville koirakoille normaalin viikkotreenin lisäksi. Näissä oli ulkopuolinen kouluttaja.  Tämä oppi oli aika tärkeää, koska tuolloin ei kaupallista valmennusta ollut tarjolla kovin paljon eikä hallitilaa.  SM-ryhmässä oli ainakin jackru Nipa, borter Olga, kääpin Kitri, kääpin Tilda, shelam Liinu/Roosa. Ryhmissä oli myös varakoirakot, jotka tuurasivat poissaoloja. Haasteryhmässä oli myös makseja. Seuran 3-luokan kisaajat olivat aika minipainotteisia tuohon aikaan.

2009 - Kivikon kenttähanke eteni ja johtokuntaan valittiin toimikuntien puheenjohtajat

I-HAH:n puheenjohtajana jatkoi Sanna Ristikartano. Pian kävi ilmi, että kenttähankkeeseen tarvitaan asiantuntija-apua ja kustannusarvio on suurempi kuin aluksi uskottiin. Suunniteltu kerhorakennus oli käännettävä asemakaavan mukaiseksi.  Kenttää varten piti teettää maanrakennussuunnitelma. Yhdistyksen jäsenten suhteet osoittautuivat arvokkaiksi tässäkin asiassa. Saimme suunnitelman erittäin huokeaan hintaan (Marjaana) Jaija Hirviniemen tuttavalta.

Yhdistykselle tarjolla ollut alue oli  kokonaisuudessaan 100x50m kokoinen. Kunnianhimoinen, ensimmäinen luonnos piti sisällään kaksi kv-kisan mitat täyttävää harjoituskenttää, vapaaharjoittelualueen sekä kerhorakennuksen. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että tämän laajuisen suunnitelman toteuttamiseen yhdistyksellä ei ole parin vuoden kuluessa mahdollisuuksia. Suunnitelmaa päätettiin karsia niin, että ensin rakennetaan puolikas kenttää, eli 50x50m ja toinen puolisko rakennetaan parin vuoden päästä. Koko alue kuitenkin vuokrattiin saman tien kaupungilta.

Henna Laaksonen ja kääpinnit Kitri, Tilda ja Simo kävivät katsomassa kentän paikkaa ja maastoa ensimmäistä kertaa, sun siellä ei ollut mitään muuta kuin läjitettyä maata. Kaupungin ehtoihin oli tullut suunnitella kentän piirustukset ja huoltorakennus. Kuva: Henna Laaksonen

Kentästä oli tehty maanrakennussuunnitelma ja kentän kustannusarvio oli  98 000 euroa. Tämä summa oli seuralle liian suuri. Pystyimme sijoittamaan kenttään  maksimissaan 30 000 euroa. Kaupungin kanssa oli pidettävä palaveri ja kysyttävä, pystyisikö kaupunki avustamaan kustannuksissa.  Lopulta kaupunki suostui rakentamaan kentän, mutta vaati I-HAH:lta suunnitelman, jonka mukaan rakensi, muisteli Jaija Hirviniemi keväällä 2022.   

Kesäkaudella treenit jatkuivat Kelkkapuistossa.  Kuvat: Jaija Hirviniemi

Rally-tokon harrastaminen alkoi, ellei jo vuotta aikaisemmin.  Claudia Ottka  koulutti Kelkkapuiston viereisellä nurmialueella.  Ari Alexandersson muisteli, että Claudia houkutteli hänet ja tolleri Freyankin rally-tokon pariin. Freya taisi olla ensimmäisiä epävirallisia RTK1-palkittuja ellei peräti ensimmäinen.  Joutuivat odottelemaan ensimmäistä starttia AVO-luokassa, että tuli riittävästi osallistujia.  Kuvassa Mari Mäkelä ja Birk 13.5.2009 ensimmäisissä Rally-kisoissa: Maija Mäkelä.

Yhdistyksen toimintojen organisoimiseksi oli otettu käyttöön toimikunnat. Ne oli todettu hyväksi tavaksi jakaa aikaisemmin muutamalle aktiiville kasaantunutta työtaakkaa. Lisäksi toimikuntien kautta uusien aktiivien mukaantulo seuran toimintaan oli helpompaa. Toimikuntamallin haasteeksi oli kuitenkin todettu tiedonkulku johtokunnan ja toimikuntien välillä. Henkilövalinnat oli aikaisemmin tehty niin, että johtokunnan ja toimikuntien välillä ei ollut välttämättä ollenkaan päällekkäisyyttä, eli niissä istuivat täysin eri ihmiset. Vaikka johtokunnan pöytäkirjat jaettiin tiedoksi toimikuntien puheenjohtajille, ei tämä korvannut sitä, että joku toimikunnista olisi ollut läsnä johtokunnan keskusteluissa.  Johtokunta oli  yhdistyksen ainoa laillinen päättävä elin ja sen tuli olla tietoinen toimikuntien työskentelystä ja päinvastoin toimikuntien toimeenpanevana elimenä tuli olla tietoinen johtokunnan linjauksista.

Syyskokouksessa 2009 johtokunta- ja toimikuntavalinnat tehtiin niin, että toimikuntien puheenjohtajat valittiin myös johtokunnan jäseniksi. Näin toimikuntien ja johtokunnan välille tuli kiinteä yhteys ja tiedonkulkuongelmien toivottiin poistuvan.

Talvikaudelle 2009-2010  vuokrattiin tunteja  Hakkilan kaarihallista Tikkurilantieltä pienyrittäjä Harri Pakariselta.  Halli toi harjoittelutilanteeseen hyvän parannuksen, koska saimme enemmän halliaikaa yhdestä paikasta.  Kuva: Harri Pakarinen

 

 

Henna Laaksonen muistelee keväällä 2022: “Vaikka hallina Hakkila oli kylmä, aluksi kivituhkapohjainen ja esteet itserakennettuja, niin se oli edistystä harjoitteluolosuhteisiin. Pakarinen oli etsinyt isommista tuntimääristä kiinnostuneita vuokralaista ja siihen tartuttiin. Pakariselta vuokratut treenitilat ensin Hakkilasta ja myöhemmin Malmilta olivat yhtenä talvitreenipaikkana siihen asti, kunnes I-HAH vuokrasi Tattarisuolta Tuulilasintie 31:stä hallin kokonaan omaan käyttöönsä  keväällä 2013.

Koonnut Niina Setälä vuonna 2012 ja täydentänyt Eila Kuronen  2022

Historiikin 1. osa 1992 - 1999  

Historiikin 2. osa 2000 - 2004

Historiikin 3. osa 2005 - 2009 

 

I-HAH 30 v - pääsiäiskisat työntekijöiden silmin

I-HAHin uusi halli Hakkilassa otettiin käyttöön pääsiäiskisoissa 15. ja 16.4.2022. Uusi halli tai enemmänkin hallin uusi "siipi", koska vanha ja uusi halli on seuran toimesta yhdistetty läpikululla, saatiin käyttöön juuri ennen kisoja. Edes seuran jäsenet eivät ehtineet testaamaan uutta nurmea ennen kisoja. Treenitilan lisäksi saatiin lisää toimisto- ja taukotilaa, joka helpottaa myös kisapäivien järjestelyjä. 

 

Pääsiäiskisoissa kisaradat rakennettiin vanhan hallin puolelle ja uusi halli toimi avarana ja viihtyisänä verryttely-, tauko- ja seurustelutilana. Perjantai-iltana kilpailijat ja huoltojoukot muodostivatkin nurmikolla mukavannäköisiä, rentoja seurueita samalla, kun viimeiset koirakot vielä valmistautuivat ratasuorituksiinsa. 

 

 

 

 

Kisoissa oli tarjolla kaksi rataa kullekin tasoluokalle. Perjantaina tuomaroinnin hoitivat Henri Luomala 1- ja 2-luokissa ja Anne Huittinen kolmosissa.

 

Kisoissa nähtiin paljon taidokkaita, vauhdikkaita ja liikuttaviakin suorituksia. Päivän 360 startin kilpailijat olivat saapuneet eteläisen Suomen ohella mm. Varsinais-Suomesta, Keski-Suomesta ja Pohjanmaalta ja nuorimmat kilpailijat olivat alakouluikäisiä.

 

 

Tuloksia saatiin hieno määrä, muun muassa ykkösten B hyppyradalla toistakymmentä luvaa, kakkosissa useampi luva ja oiva ja kolmosissa joitakin sertejä. I-HAHin jäsenet olivat hyvin edustettuna ja lunastivat useammankin ykkössijan. Seuran 30-v juhlavuoden kunniaksi oli jaossa hienoja erikois- ja yhteistulospalkintoja. 

Kisajärjestelyt sujuivat I-HAHin tyyliin riittävällä talkoolaismäärällä, tehokkaasti ja ilman suuria kommelluksia. Aamupäivällä kertynyt tunnin viive aikataulussa saatiin nopeasti kurottua kiinni iltapäivällä ja illan viimeinen luokka aloitettiinkin jo etuajassa.

Pääsiäiskisat olivat hyvä tupaantuliaistilaisuus uusille tiloille ja I-HAH varmasti jatkaa juhlavuottaan järjestämällä jatkossakin kisoja kodikkaasti omassa kotihallissa. 

Katri

--------------------

Pitkäperjantai ja lankalauantai alkoivat aikaisella herätyksellä, sillä edessä olivat agilityntäytteiset päivät talkootöissä pääsiäiskisoissa. Aamulla vielä väsytti, mutta hallilla iloisen ja reippaan talkooporukan kanssa huomenia toivotellessa karisi väsymys nopeasti silmistä.

Kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa niin, että myös I-HAHin uusi kenttä oli käytössä. Tarjolla oli siis ison kentän verran tilaa häkkialueelle, kunnolliselle lämmittelyestealueelle sekä tietysti ajan viettämiselle ratojen välissä. Aika luksusta! Pääsiäisen kunniaksi olipa joku myös tiputellut pääsiäismunia halliin - ja löytäjät saivat pitää! 

 

Erityisen paljon mieltäni viikonlopun aikana lämmitti: 

• Se ilo, joka (tuloksista huolimatta!) välittyi sekä ohjaajasta että koirasta koirakon tullessa maaliin. Se lajissa on tärkeintä, ja sydämessä läikähtää aina, kun koiran kanssa muistetaan riemuita yhdessä tekemisen iloa. 
• Nuoret agilityohjaajat jotka osoittivat mieletöntä rohkeutta ja todellista rakkautta lajiin ja koiriin. Näistä tyypeistä kuullaan vielä! 
• I-HAHin seurahenki, jossa tsempataan ja opastetaan toisia. Opettelin ensimmäistä kertaa toimistohommia ja hämmästyin itsekin, miten seurakaverin kannustavalla ja kärsivällisellä opastuksella olin aamuvuoron lopuksi jo ihan pro ohjelmien käytössä! 
• I-HAHlaisten leivontataidot! Buffet notkui herkkuja, jokaiselle kisaajalle oli tarjolla mokkapalaa ratojen päätteeksi ja työntekijänä jaksoi hyvin, kun sai maittavaa ja ravitsevaa talkooruokaa kisapäivän aikana.

Pakko vielä mainita viikonlopun viihdyttävimmästä ohjelmanumerosta (tämä oli myös ratatyöntekijän painajainen), joka oli heittämättä lauantain parivaljakko, jossa polttareitaan viettävä kuriton osallistuja suoritti ykkösten hyppyradan karkaillen, sekoillen ja esteitä kaataen.  Hyvin taipui myös kaksijalkainen putkiin ja yli hyppyesteiden, mutta ehkä rakkaat koiraystävämme suorittavat esteet hieman sulavammin liikkein .

 

 

Talkoopäivät etenivät kuin siivillä kivojen seurakaverien, osaavien tuomareiden ja upeiden koirakoiden suoritusten parissa. Parasta, kun saa olla osa I-HAHia ja tätä maailman parasta lajia!”

Heidi 

-------------------

Kaikki tulokset löytyvät linkkien takaa Agilitytulospalvelusta: 

Perjantai 15.4.2022

Lauantai 16.4.2022

Pääsiäiscupin tulokset:

Jokainen pääsiäiskisojen 4 radalle osallistunut oli automaattisesti mukana pääsiäiscupissa. Hylätystä radasta tuli 100 virhepistettä ja paras yhteistulos ratkaisi. Jos koirakko nousi kisojen aikana seuraavaan tasoluokkaan, kilpaili se cupissa siinä tasoluokassa johon oli alunperin ilmoittautunut.

1-luokka

1. Reetta Lavonen ja Elmeri, tulos 10

2. Johanna Kuri ja Late, tulos 17,43

3. Jelena Kosareva ja Lexi, tulos 110

2-luokka

1. Petra Suurkari ja Medya, tulos 5

2. Yasmin Eklund ja Viv, tulos 40,07

3. Ilpo Penttala ja Panda, tulos 100

3-luokka

1. Alli Arppe ja Fiffan, tulos 11,35

2. Johanna Kauppinen ja Sylvi, tulos 100 (AV -47,59)

3. Tor Jansson ja Leo, tulos 100 (AV -26,93)

Voittajat saivat ilmaiset startit I-HAHin loppuvuoden 2022 kaikkiin kisoihin ja 

2. ja 3. sijoittuneet saivat ilmaiset startit yksiin loppuvuoden 2022 kisoihin!

Onnea sijoittuneille ja kiitos kaikille kisoihin osallistuneille!

 

Kiitokset myös sponsoreille: Robur, Verman, AgiNotes ja Orkla

 

 

                  

 

  

Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry:n historiikki vuodet 2000 - 2004

 

2000   yhdistys eli nousukautta ja agilityn MM-kisat järjestettiin Helsingissä

Puheenjohtaja Leena Rantamäki-Lahtinen kirjoitti jäsenlehdessä: ” Meillä on käytössä yksi pääkaupunkiseudun parhaista kentistä ja välit ympäristön asukkaisiin ovat kohtuullisen hyvät.” Vuonna 2012 Leena muisteli: “ Yhdistys eli vahvaa nousukautta. Jäsenmäärä ja kisaajien määrä kasvoi kivasti sekä uusi laji flyball oli käynnistynyt mukavasti.  Lisääntynyt kisaaminen ei ollut kiristänyt tunnelmaa seurassa, vaan ilmapiiri oli edelleen rentoa ja iloista.  ”Ei IHAn tosikoille” oli sopiva motto edelleen.”

Vuoden vanhalle IHA-lehdelle  mietittiin uutta nimeä: Ihakirsut, Ihakäpälä, Ihatassu, Ihagility, IhaAgiFani, Kontulan Haukku, Kelkkapuisto News jne.

Jäsenmäärä kasvoi  ja treenipäiviä oli kesäkaudella viisi eli ma, ti, ke, to ja su. Koulutusohjaajista alkoi olla pulaa, seuralla oli 10 agilitykoulutusohjaajaa. Vuoden aikana järjestettiin koulutusohjaaja 2 -kurssi parantamaan tilannetta. Aloitettiin säännölliset  tottelevaisuus eli toko-treenit sekä flyball harjoitukset.  Uusi laji käynnistyi mukavasti ja seuralla oli kaksi harjoittelevaa joukkuetta.  Lajissa oli tarkoitus ruveta kilpailemaan, mutta ikävä kyllä toiminta hiipui nopeasti ja kiinnostus lopahti seuraavana vuonna.  

Jäsenten välisissä kisoissa kisattiin mitä hauskimmissa variaatioissa agilitystä.  Oli pujottelukisa, power and speed -kisa, jossa radalla oli kaikki esteet ja power-osassa oli 40 sekuntia aikaa suorittaa puhtaasti kaikki kontaktiesteet ja pujottelu, jonka jälkeen power-osuudesta selviyteneet pääsivät hyppyradalle. Pisteiden haku -kisassa radalla oli kaikki esteet, joita sai suorittaa vapaavalintaisesti 30 sekunnin ajan. Esteet oli pisteytetty ja eniten pisteitä kerännyt voitti.

Järjestettiin ensimmäiset kaikille avoimet epäviralliset maastoagilitykisat. Kisoja jatkettiin useampana vuonna 2000-luvun alussa.  Maastoagilityssä Kelkkapuiston rinteiden poluille laitettiin harvakseltaan esteitä, jotka koirakon tuli suorittaa virheettömästi. Estevälit olivat niin pitkät, että kauko-ohjauksesta ei ollut juurikaan hyötyä, vaan ohjaaja eteni liikkuen koiran kanssa radan läpi. Lähdöt tapahtuivat kahden minuutin välein. Sijoitukset ratkaisi ajan ja virheiden yhteistulos.

I-HAH:n jäsenet muistelivat Facebookissa keväällä 2022 vuosituhannen alkua.  

Maastoagilitystä kerrottiin:  

Mari Nummi: “Koska kisarata kiersi pitkin puistoa, piti tuomarilla olla avustajia esteillä, kentältä kun ei nähnyt rataa kokonaan.  Avustajat näyttivät tuomarille mahdollisen kiellon tai riman tiputuksen. Koirien ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun agilitykentältä lähdettiinkin juoksemaan ohjaajan mukana puiden siimekseen ja rinteitä ylös ja alas ja matkan varrelta löytyi hyppyjä, putkia, pujottelu ja kavaletit (matalia hyppyjä lyhyen välimatkan päässä toisistaan).” 

Jaija Hirviniemi: “Jos koira ei osannut pujotella, niin kepit pystyi jättämään väliin, mutta sitten piti kiertää vähän isompi lenkki.  Siinä sitten aloittelevan koiran kanssa mietti, että kumpi on nopeampaa yrittää keppejä monta kertaa tai uuvuttaa itsensä vielä enemmän lähtemällä pidemmälle lenkille.”  

Näinä vuosina pääkaupunkiseudun agilityseuroilla oli tapana järjestää vuosittain “Kenttien väliset kisat”. Tämä oli joukkuekilpailu, joka kisattiin silloin käytössä olleissa kahdessa säkäluokissa minit ja maksit.  Joukkueessa oli 10 koirakkoa. Kisassa todellakin kilpailtiin koulutuskentän nimissä, esim. IHA kilpaili nimellä Kontula. Vuonna 2000 oli IHA:n vuoro järjestää kenttien väliset kisat Kelkkapuistossa. IHA:n sijoitus mineissä oli neljäs ja makseissa kolmas.

Syys- lokakuun vaihteessa 2000 järjestettiin agilityn MM-kisat Helsingissä.  Postauksen otsikkokuva on lainattu FCI Agility World Championship 2021 Facebook-sivustolta. Youtubesta voi katsoa  japanilaisten tekemän videon standard agilityluokan siis maksiluokan kisasta. Maailmalla puhuttiin (standard) agilitysta ja mini-agilitystä.  Videolla näkyy ajalle tyypillisesti agilityrotujen monipuolisuus ja radan pohjana oli sama Serti-matto, jota käytettiin koiranäyttelyissä. 

Agilityn MM-kisojen tunnus T-paidoissa ja kisatalkoolaisten liiveissä, kuva: Eila Kuronen

 

Yhdistykseltä oli työntekijöitä kisojen talkooporukassa. Lisäksi yhdistys järjesti talkoolaisten buffetin MM-kisoihin, mikä osoittautui erittäin tuottoisaksi. Jaana Leppänummi muistelee: “Meidän tehtävämme oli pitää huolta työntekijöiden ja tuomareiden ruokailusta kisaviikonlopun aikana.  Tarjolla oli kahvia, limua, erilaisia leivonnaisia, leipää ja leikkeitä. Tuomareille veimme kentän laidalle valmiiksi tehdyt voileivät ja makeaa syötävää sekä tuoretta kahvia ja limua. Leivät haettiin pois tietyn ajan kuluttua, jos niitä ei oltu syöty ja tilalle vietiin uutta syötävää. Tukkukaupasta käytiin hakemassa täydennystä monta kertaa päivässä ja maksu hoidettiin kaupan kortilla, jolloin lasku tuli seuralle. Talkoolaiset saivat ottaa buffasta, mitä halusivat.“

Jaana jatkoi: “IHA:lla oli aina buffa myös Helsingin seudun kennelpiirin agilityjaoksen Itsenäisyyspäivän kisoissa Finnpa-hallissa Arabianrannassa.  Tarjolla oli glögiä, karjalanpiirakoita ja munavoita muiden tarjoilujen lisäksi.  Tuomareiden ja kisatalkoolaisten buffaostoksista pidettiin tukkimiehen kirjanpitoa ja taloudenhoitaja laskutti piiriä sen mukaan.” Itsenäisyyspäivän kisojen ohjelmaan kuului aina myös yhteislauluna laulettu Maamme-laulu.

Jaana ja toinen seuran jäsen ottivat töistä vapaapäivän ennen kisoja, jotta ehtivät leipoa buffassa myytävät tuotteet.  Jaana toi mokkapalat/ mokkaneliöt buffan valikoimiin jalkapalloseuran buffan esimerkin mukaan ja hän laittoi seuralle jakoon emäntäkoulusta saadun Tuulomantortun reseptin, jonka mukaan mokkapalat leivottiin.

Vuosi oli muuten ajalle tyypillinen toiminnaltaan: match show + epäviralliset agikisat, viralliset agikisat ja virallinen tokokoe, kolmet jäsenten väliset agikisat ja yhdet jäsenten väliset tokokisat. Syksyn aikana ostettiin Kelkkapuistoon MM-kisojen buffan tuotoilla uusi isompi kontti esteiden säilyttämistä varten.  Sama kontti on edelleen Kivikossa.

Syyskokouksessa otettiin askel kohti nykyistä toimikuntamallia. Kilpailutoimikunta oli perustettu jo aikaisemmin ja nyt perustettiin myös koulutusjaosto vuodelle 2001. 

2001 otettiin käyttöön seuran nimilyhenne I-HAH

Vuoden alkupuolella jäseniä oli 123 ja lopussa 152. 

Talvitreeneihin Poni-Haassa ilmoittautui ennätysmäärä jäseniä. Ryhmiä oli neljä: Jatko 1/2 mineille ja makseille omat ryhmät sekä kilpailuvalmiit ja kilpailevat. Treenipäivä oli edellisvuosien tapaan lauantai-ilta klo 19-22. Ryhmät muodostuivat todella suuriksi, 10-13 koirakkoa per ryhmä. Treeniaika oli vain 45 minuuttia/ryhmä, mutta ryhmällä oli kaksi kouluttajaa. Jaana Leppänummi muisteli: “Esteet olivat ulkona katoksen alla, josta ne kaivettiin lumesta esiin ja kannettiin maneesiin, kun hevoset poistuivat. Jotkut koirat nauttivat ensin muusta kuin agilitystä, kun tarjolla oli lämmintä hevosenlantaa. Eräskin dalmatialainen söi aluksi suun täyteen ja jatkoi sitten agilityä.  Treeneissä oli kuitenkin katto päällä ja seiniä ympärillä. Yksi seinä oli auki, joten halli oli kylmä.  Tapaturmia eikä mitään muutakaan tullut pakkasessa koirille eikä ohjaajille.” 

Treeniolosuhteet ovat siis huomattavasti parantuneet vuosien kuluessa. Vuoden 2022 neljä koirakkoa per ryhmä ja tunti aikaa on todella luksusta vuosituhannen alussa treenanneiden näkökulmasta. 

Yhdistyksen nimen lyhenteenä oli tähän asti käytetty muotoa IHA. Keväällä 2001 johtokunta päätti muuttaa lyhenteen nykyiseksi I-HAH:ksi, sillä tämän katsottiin vastaavan paremmin nimen varsinaisia etukirjaimia. I-HAH lyhenteen lanseerasi vuonna 1994  Agility Sport Bulletin lehden kustantaja / päätoimittaja Kaj Gumbler  Timanttiset Ranking-kilpailun tulosseurantaan liittyen. Jo 1.5.1994 julkaistiin ensimmäinen seuran edustajan tulos ASB-lehdessä Timanttiset Ranking-listalla ja seuratunnuksena oli I-HAH. Seura vastusti aluksi ankarasti TR seurannan lyhennettä, mutta taipui lopulta uuden lyhenteen käyttöön.

Kesäkaudella 2001 Airedalenterrierit harjoittelivat myös Kelkkapuiston kentällä  torstaisin samaan aikaan meidän treenien kanssa. Kesäkaudella yhdistyksellä oli 8 kouluttajaa + 3 varakouluttajaa.

Kaupunki oli rakentamassa Kelkkapuistoa tänä vuonna. Yhdistys laati esityksen agilitykentän rakentamisesta alueelle. Kontista haluttiin päästä eroon ja saada tilalle estevarasto. Kaupunki aloitti puiston pohjatyöt joulukuussa.

10-vuotisjuhlavuoden järjestelyt alkoivat. Tällöin käytiin keskustelua siitä, onko oikea juhlavuosi myöhemmin, sillä yhdistyshän rekisteröitiin vasta 1994. Koska toiminta oli alkanut jo 1992, niin tästä perustamisvuodesta päätettiin pitää kiinni. Juhlavuoden vieton eri vaihtoehtoja oli mm. ”bileet”, kisat, laivamatka tai mökkimatka. Lopulta päätettiin järjestää maaliskuussa risteily ja syksyllä virallisempi juhlatapahtuma kutsuvieraineen.

Helsingin Agilityurheilijoiden eli HAU:n hallihanke käynnistyi. I-HAH:n syyskokous 2001 päätti yksimielisesti osallistua hallihankkeeseen, sillä se nähtiin erittäin tärkeänä pääkaupunkiseudun aglilityn harjoitteluolosuhteiden parannuskeinona.  Yhdistys maksoi HAU:lle 1700 euron varausmaksun, joka oikeutti saamaan halliaikaa kolmen vuoden aikana (päälle tuli toki tuntivuokra). Varausmaksu katettiin korottamalla jäsenmaksua vuodelle 2002.
 

2002  I-HAH:n 10-vuotisjuhlavuosi

Jäsenten vaihtuvuus oli melko suurta.  Uusia jäseniä liittyi ja vanhoja jäi pois. Esimerkiksi elokuussa jäseniä oli 112 ja vuoden lopussa 136.

Maaliskuussa tehtiin juhlaristeily Viking Line Cinderallalla. Risteilemään lähti lähes 20 yhdistyksen jäsentä.

1.5. 2002 tulivat voimaan FCI:n hyväksymät uudet agilitysäännöt.  Minien ja maksien raja oli ollut 40 cm ja entiset pienet 40 cm:n korkuiset maksit joutuivat hyppäämään jopa 65 cm korkeiden hyppyjen yli.  Saatiin midi-luokka säkäkorkeudeltaan 35 - 42,9 cm:n kokoisille koirille ja määriteltiin uudet hyppykorkeudet  eri kokoluokille.  Midi nimitys muuttui vähitellen mediksi, koska kisakuulutuksissa midi sekoittui helposti minin kanssa.  Finagility-palstan keskusteluista löytyvät muutokset edellisiin sääntöihin. Vanhoista esteitä jäivät pois kavaletit ja vesieste, joka oli matala vedellä täytetty laatikko, jonka yli pienten koirien saattoi olla vaikeaa hypätä.

Hyppyesteissä saivat rimankannattimet olla edelleen puutappeja viiden sentin välein. Muutos yhteen rimankannattimeen tuli myöhemmin. 

Kuva: Mari Nummi

Kesäkuussa järjestettiin kaksipäiväiset viralliset juhlakisat Sahaajankadun kentällä.  

Syyskuussa oli vuorossa epävirallinen 10-vuotisjuhlatrigility -kilpailu. Sen osat olivat normaali agility, pisteiden hakukisa, jossa oli yksi kontrollieste ja muut esteet kentällä oli pisteytetty vaikeusasteen ja etäisyyden mukaan. Kontrolliesteen suoritettuaan koirakko sai vapaasti valita yhden suoritettavan esteen, jos se suoritetiin virheittä, sai siitä pisteitä, muutoin ei. Jokaisen piste-esteen jälkeen oli aina käytävä suorittamassa kontrollieste ja näin pisteiden haku jatkui. Aikaa kisassa oli 1 minuutti ja eniten pisteitä kerännyt pari oli voittaja. Hit&hurry hyppyrata: Tässä kisassa suoritettiin ensin numeroitu hyppyrata. Mikäli hyppyradalta ei tullut virheitä, koirakko jatkoi suoraan hit&hurry -radalle, eli lähti suorittamaan rataa uudelleen pysähtymättä maalissa. Aikaa per koirakko oli 90 sekuntia ja voittaja oli se, joka pääsi pisimmälle (virheittä) tällä ”uusintaradalla”.  Juhlatrigilityn paras yhteistulos palkittiin (kuten myös jokaisen kisan 3 parasta), tuomarina toimi Leena Rantamäki-Lahtinen.  Kisa oli avoin myös seuran ulkopuolisille osanottajille.

Virallisempi 10-vuotisjuhla Hotelli Strand Intercontinentalissa pidettiin lokakuun puolivälissä. Juhlapäivällinen, puheita ja tarinoita seuran toiminnan alkuajoilta, I-HAH juhlavisa. Juhlissa jaettiin Meerin malja ja kennel Pitilakata –kiertopalkinnot parhaalle mini- ja maksimöllille.

Helsingin kaupungin rakennuttama Kelkkapuiston skeittipuisto alkoi häiritä agilityharjoituksia. Se oli rakennettu aivan yhdistyksen kentän viereen. Heti ensimmäisellä kesäkaudella agiliitäjien ja skeittiradan puistoon houkutteleman nuorison rinnakkaiselo osoittautui melko haastavaksi. Skeittipuistosta tuli nopeasti kokoontumispaikka, johon kielloista huolimatta ajettiin autoilla, mopoilla/moottoripyörillä sekä polkupyörillä aivan harjoituskentän vierestä. On sanomattakin selvää, että pärisevät ja lujaa liikkuvat menopelit olivat monelle koiralle melkoinen keskittymistä häiritsevä tekijä. Oma harminsa oli myös koripallopelit skeittirampin vieressä, sillä muutaman kerran treeni-illassa pallo kimposi vauhdilla keskelle harjoitusrataa. Eniten kiukkua aiheuttivat kuitenkin ne ajattelemattomat nuoret, jotka saattoivat ajaa autolla suoraan harjoituskentän läpi esteiden välistä. Poliisikin jouduttiin vuosien aikana monet kerrat kutsumaan paikalle, mutta tilanne ei oikeastaan koskaan rauhoittunut. 

Kelkkapuisto vuonna 2002   Kuva: Helsinki ilmakuvina 1932 ->

Jo kesäkaudella 2002 johtokunta alkoi tutkia mahdollisuuksia saada uusi harjoituskenttä jostain muualta Itä-Helsingistä, mutta uutta kentän paikkaa ei kaupunki pystynyt  osoittamaan.  

Kesätreenit jatkuivat Kontulan Kelkkapuistossa ma-to ja la ja su ip. Kunakin treenipäivänä harjoitteli 3-4 ryhmää, yhteensä harjoitustunteja kertyi 20 viikossa. Kesän treenikausi oli huhtikuun lopusta lokakuun loppuun, heinäkuussa pidettiin kesätauko.

Pääpaino kisojen järjestämisessä oli epävirallisissa kisoissa; seuran sisäisissä epävirallisia kisoja järjestettiin kolmet talvi- kevät- ja syyskauden päätöskisat sekä yhdet maastoagilitykisat. Virallisia kisoja oli kahdet. 

Leena Rantamäki-Lahtisesta tuli seuran ensimmäinen agilitytuomari.

2003 treenit alkoivat HAU:n hallissa

HAU:n hallissa Konalassa harjoitukset alkoivat tammikuussa 2003 ja myös I-HAH pääsi varaajaseurana saman tien nauttimaan uuden harjoitushallin hyvistä puitteista. Näin yhdistyksen talvitreenit voitiin vihdoinkin siirtää Poni-Haan maneesista huomattavasti parempiin ja tarkoituksenmukaisiin olosuhteisiin.

Muutamia I-HAH:n johtokunnassa ja seuran toiminnassa muutenkin aktiivisesti mukana olleita jäseniä erosi. Alettiin puhua jäsenten sitouttamisesta seuraan paremmin. Päätettiin perustaa nettiin jäsenfoorumi, joilla jäsenet voivat käydä vapaata keskustelua. Jäsentiedottamiseen haluttiin panostaa entistä enemmän.  Jäsenlehti ilmestyi kaksi kertaa. 

Kelkkapuistossa treenattiin edelleen huhtikuun lopusta lokakuun loppuun ma-to iltoina sekä lauantai- ja sunnuntai-iltapäivisin. Kunakin treenipäivänä harjoitteli kolmesta neljään ryhmää.  Harjoitustunteja oli yhteensä noin 18/viikko.

KontuFestareiden yhteydessä pidettiin agilitynäytös 17.8.2003.

Kuvat Ilkka Tuominen, kuvalähde:albumit/lasipalatsi.fi

Vuoden aikana pidettiin kolmet jäsentenväliset epikset (talvi- kevät- ja syyskauden päätteeksi) sekä kahdet viralliset kilpailut Purinalla.   Vuoden lopussa oli 132 jäsentä.

2004 Hyvä seurahenki ja paljon kimppareissuja kisoihin

Tammikuussa tehtiin ensimmäinen yhteinen kisamatka Ahvenanmaalle Eckerö-halliin. Talvireissuja Ahvenanmaalle lämpimään keinonurmipohjaiseen jalkapallohalliin tehtiin useina vuosina ennen hyvien agilityhallien yleistymistä mantereella. 

 

Kuvat: Noora Waltari

I-HAH:n Facebook ryhmässä muisteltiin reissuja keväällä 2022.  Jaana Leppänummi: “Starttasimme matkaan isolla porukalla ja söimme laivassa seisovasta pöydästä.  Jonakin vuonna Heidi Attola kävi keskustelemassa ravintolan henkilökunnan kanssa ja kertoi montako koiraa oli mukana reissussa ja palatessaan muiden luo hänellä oli mukanaan puoli muovikassillista nakkeja ja lihapullia. Herkkuja riitti koirille koko viikonlopun ajaksi.  Porukka asui kimppamökeissä, koirat olivat vapaana ja tulivat hyvin toimeen keskenään, ruokaa tehtiin yhdessä ja kisapaikalla oltiin lähekkäin omassa leirissä, kuten muutkin eri puolilta Suomea ja Ruotsia tulleet porukat. Palkintoina kisoista sai mitalin, lahjakortteja laivan tax free kauppaan ja paikallisten käsityöläisten tekemiä saviastioita.

Kisoissa oli aina myös Suomi - Ruotsi maaottelu ylimääräisenä epävirallisena kisana.  Suomalaisilla kisaajilla oli Suomi pelipaitoja päällään.  Suomen lippuja heiluteltiin ja kannustukset kentän laidalla olivat äänekkäät.“

Suomen minikoirakoiden joukkue tammikuussa 2004

Suomen maksikoirakoiden joukkue tammikuussa 2004,  kuvat: Eila Kuronen

Jaija Hirviniemi: “Ahvenanmaan reissuja järjesteli Heidi Attola.  Hän teki tarkat luettelot autokunnista, hyttikunnista ja mökkikunnista.  Ensikertalaisenkin oli helppo lähteä mukaan. Kerran päätettiin, että kun tullaan maaliin, niin jokainen tekee jotakin erikoista heti viimeisen esteen jälkeen. Eräs seurakaveri teki kärrynpyörän ja jalka osui pieneen villakoiraan, joka lensi kaaressa. Laivamatkallakin sattui ja tapahtui.  Kerran kenkäni hukkuivat paluumatkalla laivaan ja kuukauden kuluttua ne löytyivät löytötavaratoimistosta.”

Heidi Attola:  “Jonakin vuonna etsittiin koiria metrien lumihangista, kun olivat lähteneet peurajahtiin.”  

Mari Nummi: “Me lähdimme kerran perjantaina iltalaivalla Helsingistä Maarianhaminaan, johon saavuimme aamulla klo 04:00. Siitä ajettiin autolla Eckerö-hallin pihaan, jossa torkuttiin, kunnes hallin ovet avautuivat. Kisattiin koko päivä, useimmiten tuomisina jos ei nollia niin ainakin palkintosijoja. Totuuden nimissä kisaajamäärät olivat tuolloin vähän eri luokkaa eikä siellä ehkä olleet kaikki Suomen parhaat kisaamassa vaikka osa huipuista olikin. Lauantai-iltana klo 23:00 lähti laiva Maarianhaminasta Helsinkiin ja olimme jo sunnuntaiaamuna kotona.  Yhtenä vuonna hankittiin yhdessä Ålands-kisapaidat.” 
 

Talvi treenattiin HAU:n hallissa Konalassa “Purinalla”.  Kesätreenien ryhmäkoot pyrittiin pitämään kahdeksassa koirassa/ryhmä. Päätettiin edustusvelvollisuudesta eli seuran ryhmissä treenaavien oli edustettava kisoissa I-HAH:ia. 

Keväällä hankittiin uudet esteet.  Kaikki muut esteet paitsi  putket ja kepit uusittiin.

Kesäkuussa järjestettiin yhdessä Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa neljän kilpailun epävirallinen kisasarja nimeltään East City Champion Cup. Kisakutsu on edelleen nähtävissä Finagility keskustelupalstalla.

Kesäleiri pidettiin Rymättylän Haukkuapajassa. Sitäkin leiriä ja muita reissuja muisteltiin keväällä 2022.
Heidi Attola: Rymättylässä oli leiritunnelmaa. Siellä oli mökkimajoitusta ja käytiin metsikössä kokeilemassa verijälkeä. Oli myös poreamme, lampaita, pupuja, hevosia ja mielettömät työkoirat.  Tallinnassakin käytiin useampana vuonna kisaamassa Laululavalla.

Agilityn SM-kisat pidettiin Oulun kupeessa Kempeleessä Kempelehallissa 11. - 12.9.2004. Näissä kisoissa nähtiin ensimmäiset I-HAH:ia edustaneet arvokisaosallistujat.  Lauantaina juostiin joukkueradat ja sunnuntaina yksilökilpailut, joista Pirkka Liukkonen on tehnyt hienon Youtube-videon. 

Lisää Pirkan videoita vuosilta 2003 - 2004 löytyy täältä. 

Vuosi oli aktiivinen myös ulkopuolisten kouluttajien osalta. Soini Saarelan lisäksi oli kaksi muutakin ulkopuolista kouluttajaa sekä kurssin piti myös englantilainen Suomessa vieraillut MM-kisaedustaja. Lisäksi järjestettiin kaksi eri luentotilaisuutta,  koiran stressistä ja koiran ensiavusta.

I-HAH:n jäsenten osallistuminen kilpailuihin kasvoi merkittävästi vuoden aikana,  yli 60% edelliseen vuoteen verrattuna. Talvikaudella 2004/2005 treenattiin edelleen Purinalla ja vuoden lopussa oli jäseniä 123. 

Koonnut Niina Setälä vuonna 2012 ja täydentänyt Eila Kuronen  2022

Historiikin 1. osa 1992 - 1999  

Historiikin 2. osa 2000 - 2004

Historiikin 3. osa 2005 - 2009