2000 yhdistys eli
nousukautta ja agilityn MM-kisat järjestettiin Helsingissä
Puheenjohtaja Leena
Rantamäki-Lahtinen kirjoitti jäsenlehdessä: ” Meillä on käytössä yksi
pääkaupunkiseudun parhaista kentistä ja välit ympäristön asukkaisiin ovat
kohtuullisen hyvät.” Vuonna 2012 Leena muisteli: “ Yhdistys eli vahvaa
nousukautta. Jäsenmäärä ja kisaajien määrä kasvoi kivasti sekä uusi laji
flyball oli käynnistynyt mukavasti. Lisääntynyt kisaaminen ei ollut
kiristänyt tunnelmaa seurassa, vaan ilmapiiri oli edelleen rentoa ja
iloista. ”Ei IHAn tosikoille” oli sopiva motto edelleen.”
Vuoden vanhalle
IHA-lehdelle mietittiin uutta nimeä: Ihakirsut, Ihakäpälä, Ihatassu,
Ihagility, IhaAgiFani, Kontulan Haukku, Kelkkapuisto News jne.
Jäsenmäärä kasvoi ja
treenipäiviä oli kesäkaudella viisi eli ma, ti, ke, to ja su.
Koulutusohjaajista alkoi olla pulaa, seuralla oli 10 agilitykoulutusohjaajaa.
Vuoden aikana järjestettiin koulutusohjaaja 2 -kurssi parantamaan tilannetta.
Aloitettiin säännölliset tottelevaisuus eli toko-treenit sekä flyball
harjoitukset. Uusi laji käynnistyi mukavasti ja seuralla oli kaksi
harjoittelevaa joukkuetta. Lajissa oli tarkoitus ruveta kilpailemaan,
mutta ikävä kyllä toiminta hiipui nopeasti ja kiinnostus lopahti seuraavana
vuonna.
Jäsenten välisissä kisoissa
kisattiin mitä hauskimmissa variaatioissa agilitystä. Oli pujottelukisa,
power and speed -kisa, jossa radalla oli kaikki esteet ja power-osassa
oli 40 sekuntia aikaa suorittaa puhtaasti kaikki kontaktiesteet ja pujottelu,
jonka jälkeen power-osuudesta selviyteneet pääsivät hyppyradalle. Pisteiden
haku -kisassa radalla oli kaikki esteet, joita sai suorittaa
vapaavalintaisesti 30 sekunnin ajan. Esteet oli pisteytetty ja eniten pisteitä
kerännyt voitti.
Järjestettiin ensimmäiset
kaikille avoimet epäviralliset maastoagilitykisat. Kisoja jatkettiin
useampana vuonna 2000-luvun alussa. Maastoagilityssä Kelkkapuiston
rinteiden poluille laitettiin harvakseltaan esteitä, jotka koirakon tuli
suorittaa virheettömästi. Estevälit olivat niin pitkät, että kauko-ohjauksesta
ei ollut juurikaan hyötyä, vaan ohjaaja eteni liikkuen koiran kanssa radan
läpi. Lähdöt tapahtuivat kahden minuutin välein. Sijoitukset ratkaisi ajan ja
virheiden yhteistulos.
I-HAH:n jäsenet muistelivat
Facebookissa keväällä 2022 vuosituhannen alkua.
Maastoagilitystä
kerrottiin:
Mari Nummi: “Koska kisarata kiersi pitkin puistoa, piti tuomarilla olla
avustajia esteillä, kentältä kun ei nähnyt rataa kokonaan. Avustajat
näyttivät tuomarille mahdollisen kiellon tai riman tiputuksen. Koirien ilmeet
olivat näkemisen arvoisia, kun agilitykentältä lähdettiinkin juoksemaan
ohjaajan mukana puiden siimekseen ja rinteitä ylös ja alas ja matkan varrelta
löytyi hyppyjä, putkia, pujottelu ja kavaletit (matalia hyppyjä lyhyen välimatkan
päässä toisistaan).”
Jaija Hirviniemi: “Jos koira ei osannut pujotella, niin kepit pystyi jättämään
väliin, mutta sitten piti kiertää vähän isompi lenkki. Siinä sitten
aloittelevan koiran kanssa mietti, että kumpi on nopeampaa yrittää keppejä
monta kertaa tai uuvuttaa itsensä vielä enemmän lähtemällä pidemmälle
lenkille.”
Näinä vuosina
pääkaupunkiseudun agilityseuroilla oli tapana järjestää vuosittain “Kenttien
väliset kisat”. Tämä oli joukkuekilpailu, joka kisattiin silloin käytössä
olleissa kahdessa säkäluokissa minit ja maksit. Joukkueessa oli 10
koirakkoa. Kisassa todellakin kilpailtiin koulutuskentän nimissä, esim. IHA
kilpaili nimellä Kontula. Vuonna 2000 oli IHA:n vuoro järjestää kenttien
väliset kisat Kelkkapuistossa. IHA:n sijoitus mineissä oli neljäs ja makseissa
kolmas.
Syys- lokakuun vaihteessa
2000 järjestettiin agilityn MM-kisat Helsingissä. Postauksen
otsikkokuva on lainattu FCI
Agility World Championship 2021 Facebook-sivustolta. Youtubesta voi katsoa japanilaisten tekemän videon standard
agilityluokan siis maksiluokan kisasta. Maailmalla puhuttiin (standard)
agilitysta ja mini-agilitystä. Videolla näkyy ajalle tyypillisesti
agilityrotujen monipuolisuus ja radan pohjana oli sama Serti-matto, jota käytettiin
koiranäyttelyissä.
Agilityn MM-kisojen tunnus
T-paidoissa ja kisatalkoolaisten liiveissä, kuva: Eila Kuronen
Yhdistykseltä oli
työntekijöitä kisojen talkooporukassa. Lisäksi yhdistys järjesti talkoolaisten
buffetin MM-kisoihin, mikä osoittautui erittäin tuottoisaksi. Jaana
Leppänummi muistelee: “Meidän tehtävämme oli pitää huolta työntekijöiden ja
tuomareiden ruokailusta kisaviikonlopun aikana. Tarjolla oli kahvia,
limua, erilaisia leivonnaisia, leipää ja leikkeitä. Tuomareille veimme kentän
laidalle valmiiksi tehdyt voileivät ja makeaa syötävää sekä tuoretta kahvia ja
limua. Leivät haettiin pois tietyn ajan kuluttua, jos niitä ei oltu syöty ja
tilalle vietiin uutta syötävää. Tukkukaupasta käytiin hakemassa täydennystä
monta kertaa päivässä ja maksu hoidettiin kaupan kortilla, jolloin lasku tuli
seuralle. Talkoolaiset saivat ottaa buffasta, mitä halusivat.“
Jaana jatkoi: “IHA:lla oli
aina buffa myös Helsingin seudun kennelpiirin agilityjaoksen Itsenäisyyspäivän
kisoissa Finnpa-hallissa Arabianrannassa. Tarjolla oli glögiä, karjalanpiirakoita ja
munavoita muiden tarjoilujen lisäksi. Tuomareiden ja kisatalkoolaisten
buffaostoksista pidettiin tukkimiehen kirjanpitoa ja taloudenhoitaja laskutti
piiriä sen mukaan.” Itsenäisyyspäivän kisojen ohjelmaan kuului aina myös
yhteislauluna laulettu Maamme-laulu.
Jaana ja toinen seuran
jäsen ottivat töistä vapaapäivän ennen kisoja, jotta ehtivät leipoa buffassa
myytävät tuotteet. Jaana toi mokkapalat/ mokkaneliöt buffan valikoimiin
jalkapalloseuran buffan esimerkin mukaan ja hän laittoi seuralle jakoon
emäntäkoulusta saadun Tuulomantortun reseptin, jonka mukaan mokkapalat
leivottiin.
Vuosi oli muuten ajalle
tyypillinen toiminnaltaan: match show + epäviralliset agikisat, viralliset
agikisat ja virallinen tokokoe, kolmet jäsenten väliset agikisat ja yhdet
jäsenten väliset tokokisat. Syksyn aikana ostettiin Kelkkapuistoon MM-kisojen
buffan tuotoilla uusi isompi kontti esteiden säilyttämistä varten. Sama
kontti on edelleen Kivikossa.
Syyskokouksessa otettiin
askel kohti nykyistä toimikuntamallia. Kilpailutoimikunta oli perustettu jo
aikaisemmin ja nyt perustettiin myös koulutusjaosto vuodelle 2001.
2001 otettiin käyttöön
seuran nimilyhenne I-HAH
Vuoden alkupuolella jäseniä
oli 123 ja lopussa 152.
Talvitreeneihin Poni-Haassa
ilmoittautui ennätysmäärä jäseniä. Ryhmiä oli neljä: Jatko 1/2 mineille ja
makseille omat ryhmät sekä kilpailuvalmiit ja kilpailevat. Treenipäivä oli
edellisvuosien tapaan lauantai-ilta klo 19-22. Ryhmät muodostuivat todella
suuriksi, 10-13 koirakkoa per ryhmä. Treeniaika oli vain 45 minuuttia/ryhmä,
mutta ryhmällä oli kaksi kouluttajaa. Jaana Leppänummi muisteli: “Esteet
olivat ulkona katoksen alla, josta ne kaivettiin lumesta esiin ja kannettiin
maneesiin, kun hevoset poistuivat. Jotkut koirat nauttivat ensin muusta kuin
agilitystä, kun tarjolla oli lämmintä hevosenlantaa. Eräskin dalmatialainen söi
aluksi suun täyteen ja jatkoi sitten agilityä. Treeneissä oli kuitenkin
katto päällä ja seiniä ympärillä. Yksi seinä oli auki, joten halli oli
kylmä. Tapaturmia eikä mitään muutakaan tullut pakkasessa koirille eikä
ohjaajille.”
Treeniolosuhteet ovat siis
huomattavasti parantuneet vuosien kuluessa. Vuoden 2022 neljä koirakkoa per
ryhmä ja tunti aikaa on todella luksusta vuosituhannen alussa
treenanneiden näkökulmasta.
Yhdistyksen nimen
lyhenteenä oli tähän asti käytetty muotoa IHA. Keväällä 2001 johtokunta päätti
muuttaa lyhenteen nykyiseksi I-HAH:ksi, sillä tämän katsottiin vastaavan
paremmin nimen varsinaisia etukirjaimia. I-HAH lyhenteen lanseerasi vuonna
1994 Agility Sport Bulletin lehden kustantaja / päätoimittaja Kaj
Gumbler Timanttiset Ranking-kilpailun tulosseurantaan liittyen. Jo
1.5.1994 julkaistiin ensimmäinen seuran edustajan tulos ASB-lehdessä
Timanttiset Ranking-listalla ja seuratunnuksena oli I-HAH. Seura vastusti
aluksi ankarasti TR seurannan lyhennettä, mutta taipui lopulta uuden lyhenteen
käyttöön.
Kesäkaudella 2001
Airedalenterrierit harjoittelivat myös Kelkkapuiston kentällä torstaisin
samaan aikaan meidän treenien kanssa. Kesäkaudella yhdistyksellä oli 8
kouluttajaa + 3 varakouluttajaa.
Kaupunki oli rakentamassa
Kelkkapuistoa tänä vuonna. Yhdistys laati esityksen agilitykentän
rakentamisesta alueelle. Kontista haluttiin päästä eroon ja saada tilalle
estevarasto. Kaupunki aloitti puiston pohjatyöt joulukuussa.
10-vuotisjuhlavuoden
järjestelyt alkoivat. Tällöin käytiin keskustelua siitä, onko oikea juhlavuosi
myöhemmin, sillä yhdistyshän rekisteröitiin vasta 1994. Koska toiminta oli
alkanut jo 1992, niin tästä perustamisvuodesta päätettiin pitää kiinni.
Juhlavuoden vieton eri vaihtoehtoja oli mm. ”bileet”, kisat, laivamatka tai
mökkimatka. Lopulta päätettiin järjestää maaliskuussa risteily ja syksyllä
virallisempi juhlatapahtuma kutsuvieraineen.
Helsingin
Agilityurheilijoiden eli HAU:n hallihanke käynnistyi. I-HAH:n syyskokous 2001
päätti yksimielisesti osallistua hallihankkeeseen, sillä se nähtiin erittäin
tärkeänä pääkaupunkiseudun aglilityn harjoitteluolosuhteiden
parannuskeinona. Yhdistys maksoi HAU:lle 1700 euron varausmaksun, joka
oikeutti saamaan halliaikaa kolmen vuoden aikana (päälle tuli toki
tuntivuokra). Varausmaksu katettiin korottamalla jäsenmaksua vuodelle
2002.
2002 I-HAH:n 10-vuotisjuhlavuosi
Jäsenten vaihtuvuus oli
melko suurta. Uusia jäseniä liittyi ja vanhoja jäi pois. Esimerkiksi
elokuussa jäseniä oli 112 ja vuoden lopussa 136.
Maaliskuussa tehtiin juhlaristeily Viking Line Cinderallalla.
Risteilemään lähti lähes 20 yhdistyksen jäsentä.
1.5. 2002 tulivat voimaan FCI:n hyväksymät uudet agilitysäännöt.
Minien ja maksien raja oli ollut 40 cm ja entiset pienet 40 cm:n korkuiset
maksit joutuivat hyppäämään jopa 65 cm korkeiden hyppyjen yli. Saatiin
midi-luokka säkäkorkeudeltaan 35 - 42,9 cm:n kokoisille koirille ja
määriteltiin uudet hyppykorkeudet eri kokoluokille. Midi nimitys
muuttui vähitellen mediksi, koska kisakuulutuksissa midi sekoittui helposti
minin kanssa. Finagility-palstan keskusteluista löytyvät muutokset edellisiin sääntöihin.
Vanhoista esteitä jäivät pois kavaletit ja vesieste, joka oli matala vedellä
täytetty laatikko, jonka yli pienten koirien saattoi olla vaikeaa hypätä.
Hyppyesteissä saivat
rimankannattimet olla edelleen puutappeja viiden sentin välein. Muutos yhteen
rimankannattimeen tuli myöhemmin.
Kuva: Mari Nummi
Kesäkuussa järjestettiin
kaksipäiväiset viralliset juhlakisat
Sahaajankadun kentällä.
Syyskuussa oli vuorossa epävirallinen
10-vuotisjuhlatrigility -kilpailu. Sen
osat olivat normaali agility, pisteiden hakukisa, jossa oli yksi
kontrollieste ja muut esteet kentällä oli pisteytetty vaikeusasteen ja
etäisyyden mukaan. Kontrolliesteen suoritettuaan koirakko sai vapaasti valita
yhden suoritettavan esteen, jos se suoritetiin virheittä, sai siitä pisteitä,
muutoin ei. Jokaisen piste-esteen jälkeen oli aina käytävä suorittamassa
kontrollieste ja näin pisteiden haku jatkui. Aikaa kisassa oli 1 minuutti ja
eniten pisteitä kerännyt pari oli voittaja. Hit&hurry hyppyrata:
Tässä kisassa suoritettiin ensin numeroitu hyppyrata. Mikäli hyppyradalta ei
tullut virheitä, koirakko jatkoi suoraan hit&hurry -radalle, eli lähti
suorittamaan rataa uudelleen pysähtymättä maalissa. Aikaa per koirakko oli 90
sekuntia ja voittaja oli se, joka pääsi pisimmälle (virheittä) tällä ”uusintaradalla”. Juhlatrigilityn paras
yhteistulos palkittiin (kuten myös jokaisen kisan 3 parasta), tuomarina toimi
Leena Rantamäki-Lahtinen. Kisa oli avoin myös seuran ulkopuolisille
osanottajille.
Virallisempi 10-vuotisjuhla
Hotelli Strand Intercontinentalissa pidettiin
lokakuun puolivälissä. Juhlapäivällinen, puheita ja tarinoita seuran toiminnan
alkuajoilta, I-HAH juhlavisa. Juhlissa jaettiin Meerin malja ja
kennel Pitilakata –kiertopalkinnot parhaalle mini- ja maksimöllille.
Helsingin kaupungin
rakennuttama Kelkkapuiston skeittipuisto alkoi häiritä agilityharjoituksia. Se
oli rakennettu aivan yhdistyksen kentän viereen. Heti ensimmäisellä
kesäkaudella agiliitäjien ja skeittiradan puistoon houkutteleman nuorison
rinnakkaiselo osoittautui melko haastavaksi. Skeittipuistosta tuli nopeasti
kokoontumispaikka, johon kielloista huolimatta ajettiin autoilla,
mopoilla/moottoripyörillä sekä polkupyörillä aivan harjoituskentän vierestä. On
sanomattakin selvää, että pärisevät ja lujaa liikkuvat menopelit olivat monelle
koiralle melkoinen keskittymistä häiritsevä tekijä. Oma harminsa oli myös
koripallopelit skeittirampin vieressä, sillä muutaman kerran treeni-illassa
pallo kimposi vauhdilla keskelle harjoitusrataa. Eniten kiukkua aiheuttivat
kuitenkin ne ajattelemattomat nuoret, jotka saattoivat ajaa autolla suoraan
harjoituskentän läpi esteiden välistä. Poliisikin jouduttiin vuosien aikana
monet kerrat kutsumaan paikalle, mutta tilanne ei oikeastaan koskaan
rauhoittunut.
Kelkkapuisto vuonna 2002
Kuva: Helsinki ilmakuvina
1932 ->
Jo kesäkaudella 2002
johtokunta alkoi tutkia mahdollisuuksia saada uusi harjoituskenttä jostain
muualta Itä-Helsingistä, mutta uutta kentän paikkaa ei kaupunki pystynyt
osoittamaan.
Kesätreenit jatkuivat
Kontulan Kelkkapuistossa ma-to ja la ja su ip. Kunakin treenipäivänä
harjoitteli 3-4 ryhmää, yhteensä harjoitustunteja kertyi 20 viikossa. Kesän
treenikausi oli huhtikuun lopusta lokakuun loppuun, heinäkuussa pidettiin
kesätauko.
Pääpaino kisojen
järjestämisessä oli epävirallisissa kisoissa; seuran sisäisissä epävirallisia
kisoja järjestettiin kolmet talvi- kevät- ja syyskauden päätöskisat sekä yhdet
maastoagilitykisat. Virallisia kisoja oli kahdet.
Leena Rantamäki-Lahtisesta tuli seuran ensimmäinen agilitytuomari.
2003 treenit alkoivat HAU:n
hallissa
HAU:n hallissa Konalassa harjoitukset alkoivat tammikuussa 2003 ja myös
I-HAH pääsi varaajaseurana saman tien nauttimaan uuden harjoitushallin hyvistä
puitteista. Näin yhdistyksen talvitreenit voitiin vihdoinkin siirtää Poni-Haan
maneesista huomattavasti parempiin ja tarkoituksenmukaisiin
olosuhteisiin.
Muutamia I-HAH:n
johtokunnassa ja seuran toiminnassa muutenkin aktiivisesti mukana olleita
jäseniä erosi. Alettiin puhua jäsenten sitouttamisesta seuraan paremmin.
Päätettiin perustaa nettiin jäsenfoorumi, joilla jäsenet voivat käydä vapaata
keskustelua. Jäsentiedottamiseen haluttiin panostaa entistä enemmän.
Jäsenlehti ilmestyi kaksi kertaa.
Kelkkapuistossa treenattiin
edelleen huhtikuun lopusta lokakuun loppuun ma-to iltoina sekä lauantai- ja
sunnuntai-iltapäivisin. Kunakin treenipäivänä harjoitteli kolmesta neljään
ryhmää. Harjoitustunteja oli yhteensä noin 18/viikko.
KontuFestareiden yhteydessä
pidettiin agilitynäytös 17.8.2003.
Kuvat Ilkka Tuominen, kuvalähde:albumit/lasipalatsi.fi
Vuoden aikana pidettiin
kolmet jäsentenväliset epikset (talvi- kevät- ja syyskauden päätteeksi) sekä kahdet viralliset kilpailut
Purinalla. Vuoden lopussa oli 132 jäsentä.
2004 Hyvä seurahenki ja
paljon kimppareissuja kisoihin
Tammikuussa tehtiin ensimmäinen
yhteinen kisamatka Ahvenanmaalle Eckerö-halliin. Talvireissuja
Ahvenanmaalle lämpimään keinonurmipohjaiseen jalkapallohalliin tehtiin useina
vuosina ennen hyvien agilityhallien yleistymistä mantereella.
Kuvat: Noora
Waltari
I-HAH:n Facebook ryhmässä
muisteltiin reissuja keväällä 2022. Jaana Leppänummi:
“Starttasimme matkaan isolla porukalla ja söimme laivassa seisovasta
pöydästä. Jonakin vuonna Heidi Attola kävi keskustelemassa ravintolan
henkilökunnan kanssa ja kertoi montako koiraa oli mukana reissussa ja
palatessaan muiden luo hänellä oli mukanaan puoli muovikassillista nakkeja ja
lihapullia. Herkkuja riitti koirille koko viikonlopun ajaksi. Porukka
asui kimppamökeissä, koirat olivat vapaana ja tulivat hyvin toimeen keskenään,
ruokaa tehtiin yhdessä ja kisapaikalla oltiin lähekkäin omassa leirissä, kuten
muutkin eri puolilta Suomea ja Ruotsia tulleet porukat. Palkintoina kisoista
sai mitalin, lahjakortteja laivan tax free kauppaan ja paikallisten
käsityöläisten tekemiä saviastioita.
Kisoissa oli aina myös
Suomi - Ruotsi maaottelu ylimääräisenä epävirallisena kisana.
Suomalaisilla kisaajilla oli Suomi pelipaitoja päällään. Suomen lippuja
heiluteltiin ja kannustukset kentän laidalla olivat äänekkäät.“
 |
Suomen minikoirakoiden joukkue tammikuussa 2004
|
 |
| Suomen maksikoirakoiden joukkue tammikuussa 2004, kuvat: Eila Kuronen |
Jaija Hirviniemi: “Ahvenanmaan reissuja järjesteli Heidi Attola. Hän teki
tarkat luettelot autokunnista, hyttikunnista ja mökkikunnista.
Ensikertalaisenkin oli helppo lähteä mukaan. Kerran päätettiin, että kun
tullaan maaliin, niin jokainen tekee jotakin erikoista heti viimeisen esteen
jälkeen. Eräs seurakaveri teki kärrynpyörän ja jalka osui pieneen villakoiraan,
joka lensi kaaressa. Laivamatkallakin sattui ja tapahtui. Kerran kenkäni
hukkuivat paluumatkalla laivaan ja kuukauden kuluttua ne löytyivät
löytötavaratoimistosta.”
Heidi Attola: “Jonakin vuonna etsittiin koiria metrien lumihangista, kun
olivat lähteneet peurajahtiin.”
Mari Nummi: “Me lähdimme
kerran perjantaina iltalaivalla Helsingistä Maarianhaminaan, johon saavuimme
aamulla klo 04:00. Siitä ajettiin autolla Eckerö-hallin pihaan, jossa
torkuttiin, kunnes hallin ovet avautuivat. Kisattiin koko päivä, useimmiten
tuomisina jos ei nollia niin ainakin palkintosijoja. Totuuden nimissä
kisaajamäärät olivat tuolloin vähän eri luokkaa eikä siellä ehkä olleet kaikki
Suomen parhaat kisaamassa vaikka osa huipuista olikin. Lauantai-iltana klo
23:00 lähti laiva Maarianhaminasta Helsinkiin ja olimme jo sunnuntaiaamuna
kotona. Yhtenä vuonna hankittiin yhdessä
Ålands-kisapaidat.”
Talvi treenattiin HAU:n
hallissa Konalassa “Purinalla”. Kesätreenien ryhmäkoot pyrittiin pitämään
kahdeksassa koirassa/ryhmä. Päätettiin edustusvelvollisuudesta eli seuran
ryhmissä treenaavien oli edustettava kisoissa I-HAH:ia.
Keväällä hankittiin uudet
esteet. Kaikki muut esteet paitsi putket ja kepit uusittiin.
Kesäkuussa järjestettiin
yhdessä Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa neljän kilpailun epävirallinen
kisasarja nimeltään East City Champion Cup. Kisakutsu on edelleen nähtävissä Finagility keskustelupalstalla.
Kesäleiri
pidettiin Rymättylän Haukkuapajassa. Sitäkin leiriä ja muita reissuja
muisteltiin keväällä 2022.
Heidi Attola: Rymättylässä
oli leiritunnelmaa. Siellä oli mökkimajoitusta ja käytiin metsikössä
kokeilemassa verijälkeä. Oli myös poreamme, lampaita, pupuja, hevosia ja
mielettömät työkoirat. Tallinnassakin käytiin useampana vuonna kisaamassa
Laululavalla.
Agilityn
SM-kisat pidettiin Oulun kupeessa Kempeleessä Kempelehallissa 11. -
12.9.2004. Näissä kisoissa nähtiin ensimmäiset I-HAH:ia edustaneet
arvokisaosallistujat. Lauantaina juostiin joukkueradat ja sunnuntaina
yksilökilpailut, joista Pirkka Liukkonen on tehnyt hienon Youtube-videon.
Lisää Pirkan videoita vuosilta 2003 - 2004 löytyy täältä.
Vuosi oli aktiivinen
myös ulkopuolisten kouluttajien osalta. Soini Saarelan lisäksi oli kaksi muutakin
ulkopuolista kouluttajaa sekä kurssin piti myös englantilainen Suomessa
vieraillut MM-kisaedustaja. Lisäksi järjestettiin kaksi
eri luentotilaisuutta, koiran stressistä ja koiran ensiavusta.
I-HAH:n jäsenten
osallistuminen kilpailuihin kasvoi merkittävästi vuoden aikana, yli 60%
edelliseen vuoteen verrattuna. Talvikaudella 2004/2005 treenattiin edelleen
Purinalla ja vuoden lopussa oli jäseniä 123.
Koonnut Niina Setälä vuonna 2012 ja täydentänyt Eila Kuronen 2022
Historiikin 1. osa 1992 - 1999
Historiikin 2. osa 2000 - 2004
Historiikin 3. osa 2005 - 2009
