Mitäpä muutakaan agilityharrastaja tekisi pääsiäisenä kuin viettäisi aikaa agilitykilpailuissa?! Hakkilan hallilla pidetyissä I-HAHin pääsiäisen agilitykilpailuissa oli tarjolla perjantaina neljä rataa pikkumaksien ja maksien kaikille tasoluokille, lauantaina neljä rataa pikkuminien, minien ja medien kaikille tasoluokille ja sunnuntaina vielä kaksi rataa kaikille taso- ja kokoluokille. Kevätauringon täyttämän viikonlopun starttimäärä kipusikin reilusti yli tuhanteen!
Viikonlopun tuomareina olivat Arto Laitinen, tuomariharjoittelija Einari Pekkala, Anne Huittinen, tuomariharjoittelija Eva Kajander, Ville Liukka ja Tommi Raita-aho. Nollien lisäksi kisaajien oli mahdollista metsästää halliin piilotettuja suklaamunia pääsiäisen kunniaksi. Itse olin paikan päällä kilpailemassa perjantaina ja sunnuntaina maxi-1-luokassa koirani bordercollie Amon kanssa sekä lauantai-aamuna talkoilemassa. Tässäpä siis kisaraporttia 1. luokkien näkökulmasta.
Aikainen perjantaiaamu haastoi keskittymistä
Perjantaina olin kilpailemassa koirani Amon kanssa kaikki neljä Arto Laitisen tuomaroimaa rataa. Koska olemme Amon kanssa vielä kisauramme alussa ja opettelemme hakemaan yhteistä rytmiä, sopivat useamman startin kilpailut meille hyvin: jos jollain radalla rytmiä ei ihan löydy, on onneksi useampi mahdollisuus! Oli myös tosi mukavaa päästä kilpailemaan oman seuran kilpailuissa samalla isolla kentällä, jolla myös treenaamme. Treenattujen asioiden siirtäminen kisatilanteeseen sujuu näin mukavasti aloittelevan koiran kanssa.
Suuren starttimäärän vuoksi perjantain kisapäivä alkoi jo seitsemältä aamulla agilityradan
rataantutustumisella. Itselleni aikaiset aamut ovat yleensä mieleisiä, mutta tällä kertaa vähäiseksi jääneet yöunet kieltämättä tuntuivat ajatuksenjuoksussa. Kuten monissa kilpailuissa, myös näissä hyppyradat olivat suositumpia kuin agilityradat. Näin ollen aamun ensimmäiset osallistujamäärältään pienemmät agilityradat sujuivat nopeasti ja kaikki radat oli juostu mukavasti jo hieman puolen päivän jälkeen.
Ykkösten radat olivat kohtalaisen virtaavia, mutta niissä oli myös haastavia paikkoja. Oma suosikkini oli kenties päivän toinen agilityrata, jolla linjat tuntuivat omalla koiralla erityisen sujuvilta. Pitkälaukkaisen maxikoiran kanssa kilpaillessa arvostan linjojen sujuvuutta ja tilaa radoilla aivan erityisesti. Erityisen mieleistä Arto Laitisen radoilla minulle oli se, että kontaktiesteet pysyivät molemmilla radoilla paikoillaan.
Tämä nopeuttaa ratojen rakennusta ja on mielestäni myös reilua kokemattomille kisakoirille, joilla saattaa helposti esimerkiksi puomi ja keinu mennä vielä erityisesti vierailla esteillä sekaisin. Pidin myös siitä, että kummallakin radalla viimeiset esteet olivat puomi ja hyppy suoraan edessä - näin pääsi heti radan jälkeen palkkaamaan hyvin sujuneet puomit.
Omat suorituksemme Amon kanssa eivät perjantaina menneet aivan suunnitellusti ja tulossaldomme oli rivi hylättyjä. Toivon, että olisin ohjannut hitusen paremmin! Saimme kuitenkin kaikilla radoilla paljon yksittäisiä onnistumisia perusasioissa mm. kepeillä, erikoisesteillä ja kontaktiesteillä, joista olin tosi iloinen. Agility on niin virheherkkä laji, että juuri näitä pikkuisia onnistumisia pitäisi aina muistaa kisapäivänjälkeen miettiä… Päällimmäisenä mielessäni päivän mittaan oli kiitollisuus mainiosta kisakaverista, joka
yrittää aina parhaansa. <3
Perjantain tulokset löydät täältä.
Lauantaina pienissä kokoluokissa vedettiin täysillä
Lauantaina pääsin ihailemaan pienten kokoluokkien eli pikkuminien, minien ja medien ratoja
talkootyöläisen roolissa. Aamu alkoi tällä kertaa hyppyradoilla ja jatkui siitä kahdelle agilityradalle, joita tuomaroi Anne Huittinen. Radat olivat myös tänä päivänä melko virtaavia, mutta haastaviakin kohtia niillä oli. Monelta ohjaajalta jäi kenties rataantutustumisessa huomaamatta keppien jälkeen sijoitetut ansahypyt, joille useampi koira päätyi. Vauhdikkaat radat kysyivät ohjaajilta myös rohkeaa liikkumista ja riskinottoa - ja sitä ohjaajilta löytyikin! Erityisesti mieleeni tältä päivältä jäikin se, miten moni pikkukoiran ohjaaja antoi selvästi aivan kaikkensa vauhdikkailla radoilla auttaakseen koiraansa onnistumaan ja tätä oli todella inspiroivaa seurata.
Lauantain tulokset löydät täältä.
Agilityn iloa sunnuntaina
Sunnuntaiaamuna me 1. luokkien ohjaajatkin saimme nukkua hiukan pidempään, kun päivän
ensimmäinen agilityrata alkoi vasta kymmeneltä. Agilityradalla oli jälleen melko haastavia kohtia, mutta päivän hyppyrata taas oli mielestäni mainio 1. luokan rata, jolla koirakot pääsivät onnistumaan. Erityisen vaikutuksen minuun teki Ville Liukan koiraystävällinen tuomarointi, joka sai kisaajilta kiitosta. Villen kannustava ote tuntui siirtyvän myös kisakatsomon tunnelmaan, jossa iloittiin pienistäkin onnistumisista - tällaista on agility parhaimmillaan! On myös todella arvokasta, että kisatilanteen voi muuttaa treenitilanteeksi ja olla näin koiralle erityisen reilu.
 |
| Oma kisakaverini Amo |
Oman koirani Amon kanssa emme selviytyneet virheettä agilityradan haasteista, mutta hyppyradalta teimme varsin sujuvan nollaradan sijoituksella 2. Oli mukavaa päättää pitkä viikonloppu onnistumiseen! Kisapaikkana pidän omassa hallissamme siitä, että paikalle mahtuu hyvän kokoinen lämmittelyalue, jossa oli tällä kertaa hyppyjä, putki, kepit, keinu ja A. Omalle koiralle olennaisia asioita pääsi siis muistuttelemaan ennen ratoja ja lämmittelemään esteillä. Isomman koiran kanssa arvostan myös sitä, että hallissa on oikeasti tilaa pyöriä koiran kanssa ja leikkiä radan jälkeen. Jos oma koira on häiriöherkkä, on hallin kisakenttä myös rauhallisimmasta päästä.
Sunnuntain tulokset löydät täältä.
Kisaviikonlopun jälkeisinä mietteinä jäin pohdiskelemaan kisa- ja treenitilanteiden eroa. Viikonlopun radoilla näkyi nykyinen trendi melko haastavista 1. luokan radoista, joilla olisi pitänyt osata esimerkiksi tiukat poispäinkäännökset/vippaukset, irtoaminen koko kisaradan päästä päähän ja pujottelu suoraan hallin nurkkaa kohti. Mitenkään väheksymättä tuomarin vaativaa roolia sopivan haastavan radan suunnittelussa, kaipaisin itse lisää sellaisia ihan “perus naapurin mustin” mentäviä ratoja, joilla koiralle olisi helppo luoda positiivinen tunnemuisto kisatilanteesta.
Viikonlopun aikana nähtiin paljon hienoja vetoja ja myös oman seuramme koirakot olivat usein kärkisijoilla. Onnittelut vielä kaikille suorituksiinsa tyytyväisille ja iso kiitos I-HAHin loistavalle talkooporukalle kilpailuiden järjestämisestä Robur, Apteekki-tuotesarja,
Verman, Aginotes ja Berra kilpailuiden tukemisesta!
Viikonlopun kisavideot ovat nähtävissä I-HAH Livestream YouTube-kanavalla.
Teksti ja kuvat Emiliä Välttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti