Tiistai-iltana 26.7. 2022 käytiin rallytokon mestariluokan kilpailut I-HAHin Kivikon kentällä. Pääsin katsomaan
kilpailuita työntekijän roolista ja rallytoko-ummikkona oli todella mukava päästä seuraamaan itselle vieraan lajin kilpailuita ensimmäistä kertaa. Kilpailuillalle osui valitettavasti melko sateinen sää. Onneksi kuurojen välissä oli myös paljon poutaisia hetkiä ja ihan pahimmilta kaatosateilta vältyttiin. Ilma oli myös vielä näin heinäkuun lopulla melko lämmin.
I-HAHin kilpailuissa voi kokemukseni mukaan kuitenkin luottaa siihen, että talkoohenki pysyy erinomaisena pienistä sadekuuroista huolimatta ja näin oli myös näissä karkeloissa. Meidän talkootyöntekijöiden ilta alkoi onnistumisella, kun saimme toimistoteltan pystytettyä juuri sopivasti pienten sadekuurojen välissä. Pian saimmekin jo asetella rallytoko-kyltit paikoilleen ratapiirroksen mukaiseen järjestykseen.
Itse kilpailut käynnistyivät tuomarin ja vastaavan koetoimitsijan tervetulopuheella ja rataan tutustumisella.
Tuomari näytti ensin radan ja kaikki sen kyltit läpi kisaajille ja sen jälkeen kilpailijat saivat vielä kävellä rataa rauhassa läpi itsekseen. Ummikon silmin olin pohtinut, onko rallytokossa ihan mahdotonta muistaa kaikkia kylttejä ja rataa, joka on aina erilainen. Näytti kuitenkin siltä, että radan läpikäymiseen oli kilpailuissa hyvin aikaa eikä ohjaajien puolelta unohduksia tapahtunut ainakaan merkittävän paljon.
Rata itsessään sisälsi paljon seuraamista ja erilaisia käännöksiä, ja paljon itselleni tuttuja liikkeitä tokoa,
agilitya ja koiratanssia mukaillen. Haastavimmilta kylteiltä vaikuttivat tehtävät, jossa koirien piti pysähtyä ja kääntyä sekä liikkeet, joissa koirat kiersivät ohjaajan ympäri; toisin sanoen sellainen tekeminen, jossa koirat eivät päässeet etenemään niin vauhdikkaasti. Toki myös sateinen sää saattoi vaikuttaa siihen, että kaikki koirat eivät olleet niin energisellä tuulella.
Erityisen mukavaa kilpailun seuraamisesta teki se, että mukana oli paljon eri rotuisia koiria, kuten
dalmatiankoira, bernhardinkoira ja tsekinpaimenkoira. Vaikka harrastuskoirana yleisiä shetlanninlammaskoiria kilpailuissa oli enemmistö, näytti siltä, että laji sopii hyvin eri rotujen edustajille.
Ummikon näkökulmasta rallytokossa erikoiselta tuntui mahdollisuus uusia kylttejä. Hauskin kyltti seurata oli ”houkutus”, jossa ohjaaja seurauttaa koiran jonkin houkuttelevan asian ympäri. Houkutuksena oli tällä
kertaa pieni pakasterasiallinen makkaraa ja paperipussi. Ensin näytti siltä, että mestariluokan koirat
pysyivät kiltisti pois rasialta ja pussilta, mutta lopulta muutama koira erehtyi herkullisten hajujen perässä
purkille tutkimaan.
Kilpailuiden perusteella minulle syntyi myös sellainen vaikutelma, että rallytoko-harrastajien keskuudessa
oli hyvä ilmapiiri. Erityisen paljon pidin siitä, että tuomari kisakirjoja jakaessaan kilpailuiden lopussa sanoi jotain pientä positiivista ihan jokaisesta koirakosta riippumatta siitä, oliko koirakko tehnyt
huippusuorituksen tai esimerkiksi tullut hylätyksi. Mielestäni tämä oli hyvä käytäntö, sillä suoritukseensa
pettyneelle muistutus jostain pienestä onnistumisesta voi vaikuttaa todella paljon siihen, millä fiiliksellä
treenejään ja kisojaan taas jatkaa!
Kilpailuissa päästiin juhlimaan myös I-HAHin omien koirakoiden kilpailumenestystä. Kilpailun voiton veivät Katri Ristimäki ja bordercollie Uno todella sujuvalla suorituksellaan.
Lisäksi Krista Heikkinen ja japaninpystykorva Osma saavuttivat kilpailuissa viimeisen tuloksen rallytokovalion arvoaan varten. Onnea!
Olen monesti miettinyt, että on todella hienoa, että vaikka nimellisesti olemme Itä-Helsingin agilityharrastajia, seuraan mahtuu myös päälajinaan juurikin rallytokoa ja tokoa tekeviä harrastajia ja
aktiivista koulutustoimintaa näiden ”sileiden” lajien parissa. Agilityharrastajana arvostan sitä, että
seuramme tarjoaa treenejä myös muiden sellaisten lajien parissa, jotka tukevat koiran keskittymiskykyä,
malttia ja koulutettavuutta. Lisäksi ne tarjoavat myös vaihtoehtoja sellaisille koirille ja ohjaajille, joille agility ei syystä tai toisesta sovi.
Kilpailuilta eteni kaikin puolin todella sujuvasti ja tunnelma oli iloinen ja rauhallinen. Talkoilijan
näkökulmasta aika meni nopeasti eikä nälkä päässyt yllättämään, kun buffettiin oli varattu reilu määrä
I-HAHlaisten leipomia mokkapaloja. Itselleni syttyi myös katselijan saappaissa into päästä kokeilemaan lajia omien koirien kanssa.
Kiitos vielä kaikille järjestäjille, tuomarille, kanssa-talkoilijoille ja kilpailijoille mukavasta illasta!
Kirjoittanut: Emilia Välttilä
FB-terveiset kisaajalta ja tuomari Päivi Nummelta
Tulokset:
Kiitokset sponsoreille!
