Vannoutunut agilityharrastaja voi hurmaantua tokosta

HSKH:n ja I-HAH:n tokoleiri järjestettiin Hartolassa Kunkkulan koirakeskuksessa 4.-6.8.2017. HSKH:lla on jo vuosien perinne leirin järjestämisestä, mutta I-HAH oli virallisesti mukana ensimmäistä kertaa. Tällainen yhteistyö tuottaa kyllä hienoa tulosta. Leirin lukujärjestykset aikatauluineen ilmestyivät selkeällä rutiinilla hyvissä ajoin ennen leririä. I-HAH:n tokotoimikunta oli antanut arvion yhdeksästä osallistujasta leirille ja täsmälilsesti luku täyttyikin. Leirin 25 koirakosta yhdeksän saapui siis I-HAH:in riveistä: Sanna Ristikartano & Poppi, Sanna Piironen & Minni, Sini Vertanen& Ässä, Katri Ristimäki & Uno, Noora Heino &  Maisa sekä Piina,  Karoliina Mäkelä & Kiwi, Laura Taimioja & Maisa, Minttu Mantere & Sikka sekä Hanna Auer & Tiko.

Lisää kuvia löytyy Sanna Piirosen kuvasivustolta.

kelpie Tiko

Sanna ja kelpie Poppi

bordercollie Uno

Ensikertalaisena tokoleirille lähtiessäni en voinut välttää perhosia vatsassa: "Mitä pakata mukaan?" "Kiinnostaakohan kouluttajia kouluttaa aidosti meidän tasoista?" "Kenen kanssa päädyn samaan huoneeseen". Omalta kohdaltani leirin tavoite oli löytää oman koirani kanssa kipinä lajissa kilpailemiseen, sekä viettää rauhassa aikaa samanhenkisten kanssa.

Minttu ja malinois Sikka

Perjantaisena iltana koira-autot alkoivat täyttää pihapiiriä ja jokainen päätyi selkeästi merkkattuihin huoneisiinsa, josta suunnattiin yhteiselle Tiltu Antikaisen luennolle. Tiltu pureutui reilun kahden tunnin luennollaan asioihin, joista kilpaileva tokokoira rakentuu, kuinka koiraa aletaan kouluttamaan, osaamista ylläpidetään jne. Teoriassa siis hyvin selkeää, mustavalkoista, jopa helpon kuuloista! Iltapalan ja tutustumiskierroksen jälkeen jopa ensikertalainen kotiutui sakkiin. Allekirjoittaneen intoa leiriin lisäsi entisestään australian kelpieiden määrä. Olisiko kelpie ollut jopa yleisin rotu leirillä?

Katri ja bordercollie Uno

Lauantaina kello soi aikaisin, sillä ensimmäiset ryhmät pyörähtivät käyntiin aktiivisina jo kello 8:30. Olihan Kunkkulan aamupalat ehdittävä syödä, sekä käyttää koirat metsässä lenkillä ennen harjoitusten aloitusta. Osallistujat oli jaettu selkeästi useaan ryhmään. Koulutuksiin sisältyi niin Tiltun, kuin Angelica Leijmanin tutummin Ansun treenejä. Jokaisella koirakolla oli oma 20 minuutin treeniosuus kouluttajilta. Oma aamuni alkoi Ansun treeneillä ja oli huikea huomata, miten kouluttajat silmät kiiltäen osaavat eriyttää koulutustaan VOI-koirakoista tällaiseen alokasluokan puuhastajaan. Ahaa-elämysten määrä, ajatusten vaihto niin kentällä kuin retkituoleissa sen laidalla oli kyllä jokaisen vesipisaran arvoinen. (niitä onneksi tuli vähemmän, mitä alkuperäinen ennuste antoi ymmärtää).

Minttu liikkuroi

Lauantai-illan ohjelmassa yhteistä ajanviettoa sekä saunomista, henki leirillä oli oikein hyvä. Ihmiset jakoivat ajatuksia ja ohjeita avoimesti aidolla halulla kehittää koirakoita. Tallaiset "out off office" evakkoreissut tiivistävät sitä kuuluisaa "me henkeä", on aikaa keskustella aivan eritavalla, mitä viikottaisella treenikenttämoikkaamisella saati kisoissa. I-HAH:n aktiivinen 9 henkinen tokoporukka osallistui aktiivisesti omien treeniensä ohella myös katsomaan sekä oppimaan muilta. Tikusta tuli monesti asiaa ;)

Tunnari pohdintaa ryhmän kesken, joka oli yksi leirin yleisimmistä aiheista

Sunnuntaina väsyneenä ja hiukan haikeanakin oli edessä kuitenkin vielä täysi päivä treeniä. Aamu aloitettiin jälleen varhain 8:30 ja päivän viimeiset ryhmät loppuivat kuuden jälkeen illalla. Sateisessa säässä kotimatka alkoi, mutta sade ei haitannut iloisia harrastajia. Kesäiset sadekuurot eivät estäneet intoa oppia koiran kouluttamista sekä valmistautumista kilpailusuorituksiin. Omaan salkkuuni lähti konkreettisten kotiläksyjen lisäksi Tiltun perjantain luennolla mainitsema "tokopuntari", tämän jopa aion jatkojalostaa agilitypuntariksi ;) 

ISO KIITOS järjestävälle toimikunnalle sekä tietenkin taitaville kouluttajille Tiltulle sekä Ansulle. Ensikesän leiriä jo odotellessa!

PS pakkasin kaiken tarpeellisen mukaan, eli avoimen mielen sekä rakkaan ystäväni.

~teksti: Hanna Auer ja kuvat Sanna Piironen