Sileäkarvaisesta colliestani Vilmasta tuli rally-tokovalio
ensimmäisenä rotunsa edustajana ja myös ensimmäisenä seurassa. Valionarvo
muodostui tavoitteeksi, kun kolmannessa mestariluokan kisassamme vilkaisin
kolmannella palkintosijalla seisoessani saamiamme pisteitä. 96! Sen jälkeen
hymyilytti entistä enemmän.
 |
| Kuva: Katri Ristimäki, FI RTVA -ruusuke tuli pian viimeisen tuloksen saavuttamisen jälkeen postissa kisan järjestäneeltä yhdistykseltä. Valioituessaan Vilma oli lähes 8-vuotias |
Tie lajin pariin
Vilma on ensimmäinen koirani ja minulla ei ollut selkeää
suunnitelmaa, mitä alkaisimme harrastaa. Arkikäytöskurssin myötä syttyi
innostus tokoon ja kisasimmekin lopulta ylimmässä luokassa. Vilma ei kuitenkaan
ole helpoin mahdollinen harrastuskoira siinä mielessä, että se paineistuu
ohjaajan jännityksestä, liikkeistä tulee tällöin erittäin hitaita ja kontakti
putoilee. On myös kertoja, jolloin se karkasi tokokehästä paineistuttuaan.
Agilityä kokeilimme myös koirani ollessa nuori, mutta Vilma ei mielestäni koskaan
oikein syttynyt lajiin.
Vilman ollessa 6-vuotias tuli mieleeni rally-toko: se kuulosti meille sopivalta
lajilta, koska koiraa saa kehua koko ajan ja tämä auttaa Vilmaa olemaan
paineistumatta tai ainakin vähentää sitä. Seuraaminen kontaktitta ei myöskään
haitannut. Rally-tokoon Vilmalla on hyviä puolia: sitä ei ole juuri koskaan
haitannut häiriöt tai muiden käskyt, se ei yleensä tarjoa liikkeitä itse, vaan
tekee vain pyydetyn asian tasaisen rauhallisesti eikä koskaan ääntele
työskennellessään.
Jälkeenpäin pidin toko- että agilitykokemusta erittäin
hyvänä asiana rally-tokon kannalta: esteet ja putki olivat koiralle tuttuja ja
rallyssa oli vain eduksi, että koira suorittaa putken ravaamalla, sillä usein
putken jälkeen tulee pysäyttävä kyltti. Tokotausta auttoi vielä enemmän. Rally-tokon
alo- ja avo-luokkia varten opetin Vilmalle vain sivulta eteentulon. Saksalainen
täyskäännös oli jo tuttu BH-kokeesta ja pyörähdys oli opetettu temppuna. Itse
tarvitsin enemmän oppia lajin sääntöjen sisäistämiseen ja kylttien oikeaan
suoritustapaan. Tämän jälkeen kuudella kokeella saimme koulutustunnukset RTK1
ja RTK2. Ihan ensimmäisen kokeen jälkeen mietin, mitenhän se meni, tuliko
tulosta. Tulihan sieltä, täydet 100 pistettä. Muutkin kokeet sujuivat hyvin
pistein 94-100.
 |
| Kuva: Paula Melartin. Viimeinen valioitumiseen vaadittavan tulos saatiin 99 pisteellä ja samalla saimme 1. sijan ja tuomarin palkinnon |
Ylemmät luokat
Voittajaluokkaan tarvittiin treeniä oikealla puolella
seuraamiseen ja oikealla tehtäviin liikkeisiin. Ilmoittauduin I-HAH:in
rally-tokokurssille ja sieltä saimme hyvät neuvot liikkeiden suorituksiin ja
kannustusta kisaamiseen.
Käytösruutu tuli voittajaluokassa uutena. Keskityin
vahvistamaan kestoa asennossa pysymiseen. Toinen koirakko radalla tai sieltä
tulevien käskyjen en uskonut haittaavan Vilmaa millään lailla, eikä niiden
suhteen ikinä tullutkaan ongelmia. Vilma on siinä mielessä "kympin
tyttö", että jos sille on annettu tehtävä pysyä paikallaan, niin se hoitaa
asennossa pysymisen suurella vakavuudella.
Neljällä kisalla saimme seuraavan koulutustunnuksen RTK3,
yhdessä kisassa ohjaaja oli unohtanut hihnaan heijastimen, joten muuten
hyväksytty suoritus hylättiin. Siitä lähtien meillä on ollut erilliset
varusteet vain rally-tokoa varten. :)
Mestariluokka ei mielestänu suuresti eronnut
voittajaluokasta. Toivoin aina, ettei radalle osuisi meille vaikeimpia
liikkeitä: edestä peruuttamista, oikella puolella peruuttamista ja merkkiä.
Myös paikalla tehtävät käännökset, jotka vaativat hyvää takaosan hallintaa,
olivat välillä hankalia. Suoraan peruuttaminen on Vilmalle haasteellista ja
merkin suoristustapa oli tokotaustan vuoksi vahvana muistissa juosta suoraan
edessä olevalle asialle, siis kyltille, eikä 45 asteen kulmassa sijaitsevalle
merkille. Onneksi koiraa saa rallyssä ohjata merkille uudestaan ja opetin myös
sivuttaisen siirtymisen merkille. Tätä tulinkin tarvitsemaan kokeessa. Etenevät
radat ovat meille sopivimpia, joissa matkan varrella hyppyjä, sillä niistä
Vilma pitää!
Kävimme seitsemässä mestariluokan kokeessa ennen kuin
valioitumiseen vaadittavat pisteet olivat kasassa. Kahdesti jäimme muutaman
pisteen alle vaadittavan 95 pisteen ja kahdesti emme saaneet tulosta ollenkaan,
kun jännitin enkä muistanut kehua. Huomasin myös, että tarvitsimme ratatreeniä,
jonka mahdollisti helposti seuran halli ja vapaatreenivuoro.
Kun olimme treenanneet hyvin, oma varmuuteni kasvoi, en
jännitänyt enää niin paljoa ja samalla pystyin keskittymään oikea-aikaiseen
ohjaukseen ja Vilman kehumiseen. Valioitumiseen oikeuttavat pisteet tulivat
niiltä radoilta, kun oma asenteeni oli positiivinen ja varma: me pystymme
tähän!
Valioitumiseen oikeuttavat pisteet:
MESHYV 96, Kouvola 9.10.2016, Hannale Pirttimaa
MESHYV 95, Vantaa 6.11.2016, Anna Pekkala
MESHYV 99, Espoo 4.3.2017, Tiia Hämäläinen
Katri Ristimäki, Vilman ohjaaja ja omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti