torstai 30. maaliskuuta 2017

I-HAH valiot esittäytyvät: rally-tokovalio Vilma


Sileäkarvaisesta colliestani Vilmasta tuli rally-tokovalio ensimmäisenä rotunsa edustajana ja myös ensimmäisenä seurassa. Valionarvo muodostui tavoitteeksi, kun kolmannessa mestariluokan kisassamme vilkaisin kolmannella palkintosijalla seisoessani saamiamme pisteitä. 96! Sen jälkeen hymyilytti entistä enemmän.
Kuva: Katri Ristimäki, FI RTVA -ruusuke tuli pian viimeisen tuloksen saavuttamisen jälkeen postissa kisan järjestäneeltä yhdistykseltä. Valioituessaan Vilma oli lähes 8-vuotias
Tie lajin pariin
Vilma on ensimmäinen koirani ja minulla ei ollut selkeää suunnitelmaa, mitä alkaisimme harrastaa. Arkikäytöskurssin myötä syttyi innostus tokoon ja kisasimmekin lopulta ylimmässä luokassa. Vilma ei kuitenkaan ole helpoin mahdollinen harrastuskoira siinä mielessä, että se paineistuu ohjaajan jännityksestä, liikkeistä tulee tällöin erittäin hitaita ja kontakti putoilee. On myös kertoja, jolloin se karkasi tokokehästä paineistuttuaan. Agilityä kokeilimme myös koirani ollessa nuori, mutta Vilma ei mielestäni koskaan oikein syttynyt lajiin.

Vilman ollessa 6-vuotias tuli mieleeni rally-toko: se kuulosti meille sopivalta lajilta, koska koiraa saa kehua koko ajan ja tämä auttaa Vilmaa olemaan paineistumatta tai ainakin vähentää sitä. Seuraaminen kontaktitta ei myöskään haitannut. Rally-tokoon Vilmalla on hyviä puolia: sitä ei ole juuri koskaan haitannut häiriöt tai muiden käskyt, se ei yleensä tarjoa liikkeitä itse, vaan tekee vain pyydetyn asian tasaisen rauhallisesti eikä koskaan ääntele työskennellessään.

Jälkeenpäin pidin toko- että agilitykokemusta erittäin hyvänä asiana rally-tokon kannalta: esteet ja putki olivat koiralle tuttuja ja rallyssa oli vain eduksi, että koira suorittaa putken ravaamalla, sillä usein putken jälkeen tulee pysäyttävä kyltti. Tokotausta auttoi vielä enemmän. Rally-tokon alo- ja avo-luokkia varten opetin Vilmalle vain sivulta eteentulon. Saksalainen täyskäännös oli jo tuttu BH-kokeesta ja pyörähdys oli opetettu temppuna. Itse tarvitsin enemmän oppia lajin sääntöjen sisäistämiseen ja kylttien oikeaan suoritustapaan. Tämän jälkeen kuudella kokeella saimme koulutustunnukset RTK1 ja RTK2. Ihan ensimmäisen kokeen jälkeen mietin, mitenhän se meni, tuliko tulosta. Tulihan sieltä, täydet 100 pistettä. Muutkin kokeet sujuivat hyvin pistein 94-100.
Kuva: Paula Melartin.  Viimeinen valioitumiseen vaadittavan tulos saatiin 99 pisteellä ja samalla saimme 1. sijan ja tuomarin palkinnon
Ylemmät luokat
Voittajaluokkaan tarvittiin treeniä oikealla puolella seuraamiseen ja oikealla tehtäviin liikkeisiin. Ilmoittauduin I-HAH:in rally-tokokurssille ja sieltä saimme hyvät neuvot liikkeiden suorituksiin ja kannustusta kisaamiseen.

Käytösruutu tuli voittajaluokassa uutena. Keskityin vahvistamaan kestoa asennossa pysymiseen. Toinen koirakko radalla tai sieltä tulevien käskyjen en uskonut haittaavan Vilmaa millään lailla, eikä niiden suhteen ikinä tullutkaan ongelmia. Vilma on siinä mielessä "kympin tyttö", että jos sille on annettu tehtävä pysyä paikallaan, niin se hoitaa asennossa pysymisen suurella vakavuudella.

Neljällä kisalla saimme seuraavan koulutustunnuksen RTK3, yhdessä kisassa ohjaaja oli unohtanut hihnaan heijastimen, joten muuten hyväksytty suoritus hylättiin. Siitä lähtien meillä on ollut erilliset varusteet vain rally-tokoa varten. :)

Mestariluokka ei mielestänu suuresti eronnut voittajaluokasta. Toivoin aina, ettei radalle osuisi meille vaikeimpia liikkeitä: edestä peruuttamista, oikella puolella peruuttamista ja merkkiä. Myös paikalla tehtävät käännökset, jotka vaativat hyvää takaosan hallintaa, olivat välillä hankalia. Suoraan peruuttaminen on Vilmalle haasteellista ja merkin suoristustapa oli tokotaustan vuoksi vahvana muistissa juosta suoraan edessä olevalle asialle, siis kyltille, eikä 45 asteen kulmassa sijaitsevalle merkille. Onneksi koiraa saa rallyssä ohjata merkille uudestaan ja opetin myös sivuttaisen siirtymisen merkille. Tätä tulinkin tarvitsemaan kokeessa. Etenevät radat ovat meille sopivimpia, joissa matkan varrella hyppyjä, sillä niistä Vilma pitää!

Kävimme seitsemässä mestariluokan kokeessa ennen kuin valioitumiseen vaadittavat pisteet olivat kasassa. Kahdesti jäimme muutaman pisteen alle vaadittavan 95 pisteen ja kahdesti emme saaneet tulosta ollenkaan, kun jännitin enkä muistanut kehua. Huomasin myös, että tarvitsimme ratatreeniä, jonka mahdollisti helposti seuran halli ja vapaatreenivuoro.

Kun olimme treenanneet hyvin, oma varmuuteni kasvoi, en jännitänyt enää niin paljoa ja samalla pystyin keskittymään oikea-aikaiseen ohjaukseen ja Vilman kehumiseen. Valioitumiseen oikeuttavat pisteet tulivat niiltä radoilta, kun oma asenteeni oli positiivinen ja varma: me pystymme tähän!

Valioitumiseen oikeuttavat pisteet:
MESHYV 96, Kouvola 9.10.2016, Hannale Pirttimaa
MESHYV 95, Vantaa 6.11.2016, Anna Pekkala
MESHYV 99, Espoo 4.3.2017, Tiia Hämäläinen

Katri Ristimäki, Vilman ohjaaja ja omistaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti