Rally-tokossa kilpailtiin mestariluokassa 19 koirakon voimin. Kisaa tuomaroi I-HAHin Anna Pekkala, joka on toiminut rally-tokotuomarina jo yli 10 vuotta. Kisajärjestelyistä vastasi vastaavana koetoimitsijana Katja Rahkola. Katja on harrastanut lajia pitkään useammalla koiralla ja on aktiivinen myös järjestelypuolella. Kaikki sujuikin mukavasti ja kisatunnelma oli hyvä. Väliviikko kesä- ja talvitreenikauden välissä mahdollisti sen, että kisa pystyttiin järjestämään maanantai-iltana. Iltakisat ja varsinkin arki-iltaisin järjestettävät kisat ovat rally-tokossa harvinaisia ja kisaajat toivoivatkin tällaisia lisää. Rally-tokokilpailu järjestettiin Hakkilan 2-hallissa, missä oli reilusti tilaa katsojille ja vuoroaan odottaville koirakoille. Hallien väliovi oli auki, joten katsojilla oli mahdollisuus siirtyä seuraamaan myös viereisessä hallissa samaan aikaan järjestettyä tokokilpailua.
Tuomari Anna Pekkala toivoi näkevänsä tarkkoja, iloisia suorituksia ja koirakon hyvää yhteistyötä. Rata oli mukavasti etenevä ja monipuolinen, sisältäen pari kohtaa, missä ainakin agilityä harrastavien koirien kanssa sai olla tarkkana: putki ja heti sen jälkeen suoritettava puolenvaihto edessä, sekä ennen hyppyestettä suoritettava peruutus ja hypyn ohitus seuraten. Koirakot suoriutuivat näistä kohdista hienosti ja illan aikana nähtiinkin paljon iloisesti heiluvia häntiä ja radalta hymyillen poistuvia ohjaajia.
Rally-tokossa rotukirjo on ilahduttavan laaja ja niin tälläkin kertaa. Kisassa nähtiin 15 eri rotua! Koiran koosta ja muista ominaisuuksista riippuen ohjaustyylit vaihtelevat, mikä tekee lajin mielenkiintoiseksi seurata. Koiralle saa puhua ja sitä saa kehua vapaasti suorituksen aikana. Myös käsiapuja ja vartalo-ohjausta saa vapaasti käyttää, mutta ylemmissä luokissa voimakas vartalo-ohjaus, kumartuminen sekä jatkuva, houkutteleva käsimerkki ovat virheitä. Radalle lähdettäessä koirakolla on 100 pistettä, mistä tehdään 1, 3 tai 10 pisteen vähennyksiä virheestä riippuen. Hyväksyttyyn tulokseen vaaditaan vähintään 70 pistettä. Mestariluokassa koirakon saavutettua kolme vähintään 95 pisteen tulosta koira valioituu.
Seitsemän koirakkoa ylsi valiotulokseen (väh. 95 p.) ja näistä kaksi koirakkoa valioitui: Sini Marjola ja shetlanninlammaskoira Kerttu (96 p.) sekä Salla Kemppinen ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira Tipi (100 p.). Blogin lopussa on tuoreiden valioiden haastattelut. Tuomarinpalkinnon sai Marisa Köngäs ja lagotto romagnolo Herccu todella hienosta kontaktista.
Kiitokset sujuvista kisajärjestelyistä ja iloisesta fiiliksestä talkooväelle!
Tulokset
1. Salla Kemppinen ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira Tipi (Gårdbanditten Aissa Her Majestry) 100 p (2:07:56)
2. Anna Hakala ja valkoinenpaimenkoira Isla (Haustar’s Bearsize Primadonna) 100 p (2:20:62)
3. Erica Manselius ja berninpaimenkoira Luca (Mettänpeikon Pisto Oli Sankari) 98 p (2:45:47)
TP Marisa Köngäs ja lagotto romagnolo Herccu (Tubero d´Oro Gemma Passionaria) 91 p (3:23:37)
Haastattelussa valioituneet Sini Marjola ja shetlanninlammaskoira Kerttu:
Miltä nyt tuntuu?
Kyllähän tätä olikin jo odotettu! Monesti se on ollut lähellä, mutta aina matkaan on sattunut jotain, mikä on vesittänyt valioitumisen. Tällä kertaa Kerttu oli todella rento ja hyväntuulinen, mikä näkyi iloisina pomppuina koko radan ajan. Meillä oli aidosti hauskaa ja kyllä siinä oli itselläkin naurussa pitelemistä, kun huomasi ettei Kerttu millään meinannut karvoissaan pysyä. Hienosti Kerttu kuitenkin jaksoi tsempata loppuun asti ja teimme yhdessä meidän näköisemme suorituksen. Onnistuminen parhaan ystävän kanssa tuntuu aina hienolta. Olemme tehneet kovasti töitä tämän hetken eteen ja on hienoa, että saimme tunnustuksen juuri kotikisoissa.
Kerro lyhyesti teidän rallyurasta.
Kun Kerttu oli puolitoistavuotias, aloitimme yhteisen taipaleen rally-tokon parissa. Kerttu on aina ollut todella motivoitunut tekemään asioita yhdessä, joten rally-kylttien ja liikkeiden opettelu sujui helposti. Reippaassa puolessa vuodessa saimmekin kerättyä kaikki koulutustunnukset aina viimeiseen RTK4:ään asti. Tämän jälkeen oli minulle päivänselvää, että Kertusta tehdään myös valio. Samoihin aikoihin kuitenkin aloimme kilpailla agilityssä, mikä vähensi rally-tokon treeni- ja kilpailuaikaa. Treenasimme Kertun kanssa rally-tokoa säännöllisen epäsäännöllisesti, eikä Kertulla enää ole pitkään aikaan ollut treeniryhmää rally-tokossa. Olemme lähinnä treenailleet yksittäisiä liikkeitä omalla takapihalla. Siksi
olenkin yllättynyt, että valioituminen osui juuri tähän aikaan ja paikkaan. Rally-tokokokeet ovat paljastaneet Kertussa yllättäviä virehaasteita, joita ei esimerkiksi agilityssä ole koskaan ollut. On siis ollut hyvin päiväkohtaisia eroja siinä, miten kokeet ovat aina menneet. En ole ottanut tästä kuitenkaan stressiä vaan pyrkinyt aina kannustamaan ja tukemaan Kerttua parhaani mukaan. Itselleni tärkeintä on aina ollut se, että maaliin kanssani kävelee iloinen ja itsevarma Kerttu.
Mitä jatkossa?
Jatkamme Kertun kanssa rally-tokon parissa yhtä rennosti kuin tähänkin asti. Ehkä käymme kotikisoissa silloin tällöin, mutta en aseta meille erityisiä tavoitteita. Nordic class-kylttien opettelu voisi kyllä tuoda mukavaa vaihtelua lajin treenaamiseen. Pääpaino ja tavoitteet ovat kuitenkin agilityssa, joten keskitymme Kertun kanssa jatkossa niiden taitojen kehittämiseen. En tietenkään jätä rally-tokoa kokonaan, sillä Kertun tyttärestä Varpusta on tarkoitus tulla rally-tokovalio äitinsä jalanjäljissä. Siinä onkin vielä paljon työsarkaa edessä!
Haastattelussa valioituneet Salla Kemppinen ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira Tipi:
Miltä nyt tuntuu?
Mahtavalta! Olen niin iloinen ja ylpeä saavutuksestamme. Kisoihin lähtiessä jännitti, millaisella fiiliksellä Tipi lähtee radalle. Olimme edellispäivänä landella ja Tipi kaivoi monta tuntia pellolla myyriä. Se oli väsynyt vielä maanantaina ja nukkui koko päivän sikeästi kuin pikkuvauva. Sain kisakaverin kuitenkin hereille ja Tipillä oli erityisen hyvä fiilis, kun oli rataantutustumiseni aikana varastanut autossa olleesta koirien namipussista syötävää. En olisi ikinä uskonut, että saavutamme mestariluokassa 100 pistettä, mutta tällaisilla etukäteistoimilla teimme sen!
Kerro lyhyesti teidän rallyurasta.
En tuntenut lajia ollenkaan, kun aloitimme Tipin ollessa noin 1-vuotias. Seurassamme (I-HAH) on todella taitavia rally-tokokouluttajia, joiden opissa innostuin lajista. Tipi tuntui oppivan temput helposti (vertailukohtana whippetit) ja sen kanssa oli mukavaa treenata. Kisaamisen kanssa ei pidetty kiirettä, vaan suoritimme suunnilleen luokan per vuosi, tosin tähän vaikutti korona ja pennut ym. Kisatilanteessa Tipi toimi yllätyksekseni kuin pieni partiolainen. Teki tasaisen hyvää tulosta ja opin luottamaan, että Tipi hoitaa kyllä hommansa, jos ulkoisia häiriöitä ei ollut liiaksi. RTK4:ään asti kaikki sujui yli odotusten, mutta 95 pisteen saavuttamisessa mestariluokassa riitti haastetta. Ensimmäinen valiotulos saavutettiin aika nopeasti, Kemissä ulkokentällä. Seuraavaa jahdattiinkin vuosi. Lähellä se oli monta kertaa. Yksi moka kirveltää, ja nyt jo naurattaa, erityisesti: 96 pistettä tippui 86 pisteeseen viimeisellä tehtäväkyltillä, kun kiersin kahdeksikossa yhden kierroksen liikaa. Saimme kisasta tuomarinpalkinnon saatesanoin ”Mahtava rata, kunnes ohjaaja jäi pyörimään kahdeksikkoon. Koira toimi hienosti.”. Vierailla kentillä ja varsinkin ulkokentillä Tipi otti usein häiriötä ja se näkyi pisteissä. Usko meinasi hiipua keväällä 2024, kun jäimme muutamassa kisassa ilman tulosta. Tipi tuntui haluttomalta, eikä keskittynyt tehtäviin. Syyksi paljastui tulossa olevat juoksut ja niiden jälkeen tuttu tekemisen meininki onneksi palasi. Mieleen on jäänyt ylituomari Kirsi Petäjän tärkeät sanat: ”Muistakaa, että koira tekee aina parhaansa. Sen mihin se pystyy tänään ja tässä paikassa.”. Tämän olen yrittänyt pitää mielessä. Lopulta puuttuvat kaksi valiotulosta saatiin omasta treenihallista Hakkilasta.
Mitä jatkossa?
KV-kylttien opettelu kiinnostaa kovasti. Jatkamme treenaamista kuten tähänkin asti, mutta kisaamisen jätämme hieman vähemmälle.
Teksti: Salla Kemppinen
Kuvat: Katja Rahkola, Sini Marjola ja Salla Kemppinen
Kiitokset kisojen sponsoreille Bozita Robur, Verman ja Apteekki !
