perjantai 23. lokakuuta 2015

I-HAH-laiset kannustusmatkalla agilityn MM-kisoissa

Agilityn MM-kisat 2015 pidettiin Italian Bolognassa 8.-11.10.2015.  Kisoihin osallistui edustajia 37 maasta ja suomalaisia oli kannustamassa suosikkejaan kolmatta sataa. 

I-HAH:n kuuden hengen kannustusporukasta saapui puolet Bolognaan jo keskiviikkona.  Kisapaikalle mentiin torstaina hyvissä ajoin varaamaan paikat myös lopuille seurakavereille, joita saapui kaupunkiin myöhemmin.
Perjantaina koko porukka oli kasassa: Mari, Heli, Eila, Sanna, Pipsa ja Katja.
Kisapäivissä riitti jännitystä. Tekonurmimatto irvisteli herkästi saumoistaan kisaajien tehdessä sillä äkkikäännöksiä.  Maton saumoja liimattiin kaksipuolisella teipillä paikoilleen lukuisia kertoja päivien aikana.Teippi onneksi näytti riittävän eikä sen puutteen takia tarvinnut odotella korjaustoimia.
WC-paperi ei sen sijaan riittänyt hallin WC-tiloissa. Sitä saattoi olla jonain aamuna tarjolla, mutta parempi oli varautua omin paperein.  Hotellimme siivooja mahtoi ihmetellä huoneen oveen jätettyä viestiä.  Tarkoitus oli vain kertoa, että emme halua lakanoita ja pyyhkeitä vaihdettavaksi joka päivä, mutta paperia olisi hyvä saada lisää (vietäväksi kisapaikalle). Viesti auttoi ja paperi riitti :).
                            
Kisapaikkana oli Unipol Areena, jossa järjestetään erilaisia urheilu- ym. tapahtumia sekä konsertteja. Paikalle saapunut yleisö mahtui sinne hyvin, mutta ilmanvaihto olisi saanut olla tehokkaampi tällaiselle yleisömäärälle, joka oli parhaimmillaan paikalla 12 tuntia vuorokaudessa.

Kisapaikalle pääsi paikallisjunalla Bolognan keskustasta 20 minuutissa noin kerran tunnissa.  Autoille ja asuntovaunuille oli hyvin paikoitustilaa ja koirien kanssa kävelyyn kauniita maisemia. Kisapaikan vieressä oli suuri kauppakeskus, jonka avarat WC-tilat tulivat tutuiksi radanrakennusten ja rataantutustumisten aikana, samoin kuin valtava Carrefour -supermarket ja urheilu- ym. vaatekaupat.
Hallissa ja sen ulkopuolella oli tarjolla monenlaisia tuotteita koirille ja koiraharrastajille ja  pientä välipalaakin sieltä sai, mutta Carrefourin herkkuja oli vaikea vastustaa.
Niinpä lounaat tuli nautittua kaupasta hankittuja eväitä syöden.
Iltaisin löytyi kaupungin keskustasta lukuisia edullista ja herkullista ruokaa tarjoavia ravintoloita terasseineen, jotta nälkää tai janoa ei tarvinnut nähdä.
Jokaisen yksittäisen kisan jälkeen palkittiin kolme parasta.  Vaikka hyppyrata ei olisi onnistunut niin agilityradalta lähdettiin puhtaalta pöydältä hakemaan hyvää tulosta.   Kokonaismaailmanmestaruus jaettiin toki kahden radan yhteistuloksen perusteella. Tulokset ja radat löytyvät kisajärjestäjän nettisivuilta

Kisoissa ei Suomen lipun alla kisanneiden menestys ollut aivan toivotun kaltainen vaikka esim. medien agilityradan suoritusaika oli kisan nopein. Yksi okserin riman tippuminen toi joukkueelle seitsemännen sijan ko. kisassa. Yhteistuloksissa minien HAU:n Outi Korhonen & sheltti Aino olivat sijalla 7 ja maksien RIMA:n Kim Kurkinen & groenendael Zorro olivat sijalla 12. 

Ruotsin joukkueessa bc-Neelan kanssa kisannut Jouni Orenius sijoittui maksien yksilökisan yhteistuloksissa kolmanneksi. Suomalaiskatsomon kannustushuudot: "Jounii... Jounii .. Jounii" voittivat äänekkyydessä ruotsalaisten "Sverige-huudot" aina kun Jouni oli menossa radalle. 

Yksittäisistä ohjaajista jäi mieleen Slovakian Pavol Vakonic, joka kisasi kahden bc:n ja kahden sheltin kanssa. Maksien hyppykisan voitti hänen koiransa Ikea ja kakkoseksi tuli Fiona.  Pavol lähti Fionan kanssa agilityradalle viimeistä edellisenä ja teki nollan, jolla sijoittui agilityradan kolmanneksi ja meni kokonaiskisassa johtoon. Sen jälkeen hän vaihtoi koiraa ja lähti radalle Ikean kanssa, teki taas nollan, mutta ei parantanut aikaa, joten jäi Fionan kanssa agilityradalla seitsemänneksi ja kokonaiskisassa toiseksi.  Upeahermoinen, taitava ohjaaja ja nopeat koirat! Shelttiensä kanssa Pavolin sijat olivat 6 ja 18. 

Medeissä Slovenian Silvia Trkmanin pyreneittenpaimenkoira Le näytti taas upeita juoksukontakteja voittaen agilityradan ja kokonaiskisan maailmanmestaruuden vaikka lähti agilityradalle hyppyradan sijalta 10. 

Mineissä oli hienoa nähdä kokonaiskisan palkintopallilla kolme parsonia. 1. Italian Vlad Ciprian Stefanut & Liebe, 2. Slovenian Roland Kolenko & Ammy, 3. Brasilian Samir Abu Laila & Lali. Eniten miniluokassa kisasi taas shelttejä,  joten oli mukavaa, että Norjasta joukkueeseen oli päässyt kaksi nopeaa englannin toyterrieriä. 

Kisaturisteja oli Blognaan saapunut kaikkialta mistä kisaajiakin. Japanilaisturistin selässä kulki paikallisjunassa ja rautatieasemalla kätevässä repussa nuori bc.
                       
SAGI:n edustajat olivat varanneet kannattajille ja joukkueelle yhteisen päättäjäisillallisen läheltä joukkueen majoituspaikkaa. 45,- euron menu sisälsi seitsemän ruokalajia.  Hinta taisi pelottaa kisaturisteja, sillä illallisella ei ollut osallistujia läheskään yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina. I-HAH:n kisaturistit olivat paikalla 100 %:n edustuksella.

Torstaina ennen kisojen avajaisia ja maanantaina ennen lentojen lähtöä kohti kotia oli hiukan aikaa tutustua upeaan Bolognaan, sen kujiin ja kadunvarsien katettuihin jalkakäytäviin, palatseihin, aukioihin, muistomerkkeihin, kirkkoihin ja torneihin. 





Vuoden 2016 agilityn MM-kisat pidetään Espanjan Zaragosassa 22.-25.9. Nyt on hyvä aika ruveta suunnittelemaan matkaa sinne :).

EK

lauantai 17. lokakuuta 2015

I-HAH valiot esittäytyvät: agilityvalio Eppu ja agility- sekä hyppyvalio Frida


Kuva: Irene Vinha

FI AVA, Super Play’s Viper, Eppu
Rotu: kääpiösnautseri
21.3.2002 - 29.5.2015
Ohjaaja: Jaija Hirviniemi

Eppu oli ensimmäinen koirani ja siten myös ensimmäinen agilitykoirani. Aloitimme harrastuksen Kelkkapuistossa Epun ollessa 1-vuotias. Onneksi silloin ei ollut hallittavuustestejä, koska emme olisi ikinä päässeet seuraamme. Eppu kun oli nuorena varsin vilkas ja irti päästessään lähti juoksemaan oman mielensä mukaan. Kisaamisen aloitimme Epun ollessa 2,5 vuotias ja ykkösen kisoja kiersimme 1,5 vuotta, koska hallittavuus ei ollut ihan kohdallaan ja lähdöt ja kontaktit olivat siten kompastuskivemme. Kakkosista kolmosiin nousimme parissa kuukaudessa.  Yhteistyö parani huimasti vuosien myötä ja Eppu oppi hyvin ymmärtämään minun ’ei niin loogista ohjaustani’. Itsepäinen Eppu oli loppuun asti. Jos sitä ei huvittanut jotain tehdä, sitä ei sitten tehty, mutta kun tehtiin, niin sitten tehtiin innolla. Eppu myös antoi radalla hyvin palautetta; jos ohjaukseni oli myöhässä, kuului kerran määrätietoinen ”Hau!”.

30.3.2008 saimme 3-luokassa ensimmäisen SERTiin oikeuttavan voittonollamme ja viimeinen agilityvalioon oikeuttava SERT tuli 12.9.2009. Edustimme I-HAH:ia  useasti piirimestaruus- ja SM-kisoissa sekä yksilökisoissa että joukkuekisoissa. Pari kertaa meillä oli oikeus osallistua MM-karsintoihin. Paras sijoituksemme yksilö SM-kisassa on 29. Pari kertaa piirimestaruusjoukkuekisassa saimme hopeaa.

Meitä koulutti lähinnä I-HAH:n omat kouluttajat. Ensimmäisinä vuosina Miia Eloranta, May Felixon, Heidi Attola, Tiina Kaskinen ja Eeva Eklund. Päivikki Turulan ja Nipan kanssa treenasimme paljon yhdessä. Eppu oli nopea ja minä hidas oppimaan, joten täytyy kiittää meitä kouluttaneita kärsivällisyydestä :)

Eppu harrasti agilityn lisäksi koiraetsintää ja karavaanarielämää. Lomilla patikoimme paljon ja Eppu kiersi kanssamme lomilla sekä kotimaata että 12 muuta Euroopan maata. Agilityn lopetimme Epun ollessa 8,5 vuotta sydämen läppävian vuoksi. Agilityn harrastaminen suuren persoonan ja elämäni koiran kanssa oli todella mahtavaa ja antoi ikimuistoisia hetkiä.
Kuva: Irene Vinha
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuva : Sanna Piironen




FIN MVA, FIN AVA, FIN AVA-H, Sandmarks Gwen, Frida

Rotu: vehnäterrieri 

Syntynyt: 10.4.2006
Ohjaaja: Alexandra ”Allu” Lappalainen

Frida oli 1,5 vuoden ikäinen kun aloimme leikkimielisesti kokeilemaan agilityä  ja vuosi taisi olla 2007. Huomasin kuitenkin heti että pidimme siitä molemmat joten hakulomake
lähti seuralle ja päästiin ryhmään.

Emme tainneet kauaa olla harrastusryhmässä kunnes kisaavien kouluttaja pyysi meidät eri ryhmään treenaamaan.
Siitä se varsinainen oppi alkoi kun sai hyvää koulutusta. Olimme alkutaipaleen HSKH:n leivissä mutta parin vuoden harrastamisen jälkeen siirryimme IHAH:iin. Olemme saaneet erinomaista koulutusta ja olen erittäin kiitollinen kaikille meitä eteenpäin vieneille kouluttajille.

Frida oli reilu 2 vuotias kun aloitti kisauransa 10.5.2008 Vantaalla. En ikinä unohda näitä kisoja. Ensin jännitettiin oliko Frida medi vai maksi. Olin päättänyt että jos se mitataan maksiksi niin en aloita kisaamista sen kanssa. Onneksi kuitenkin kaksi tuomaria mittasivat sen mediksi ja siitä riemu ratkesi :)Ensimmäisissä starteissa koira juoksi edellä ja ohjaaja perässä ja koira suoritti radan juuri kuten sitä kiinnosti.
Vanhoja videoita on myös aikas hupaisaa katsella, mutta jostainhan sitä on jokaisen aloitettava. Eipä kuitenkaan kovin kauaa 1-luokassa viihdytty. Frida ehti ottaa 13 starttia 1-luokassa ja kakkosiin noustiin Helsingin Purina Areenalla 15.10.2008 tuplanollan kera.
Kakkosissa olimme hiukan pidempään mutta oikein hienosti sielläkin kehityttiin. Frida nousi kolmosiin 21.5.2009.  Frida otti kaikki luvat ykkösissä ja kakkosissa voiton kera :) Kolmosissa homma alkoi kulkemaan kun olimme olleet siellä n. 1.5 vuotta. Kehitys ja kokemus alkoi pikkuhiljaa näkyä minussa ohjaajana. Kuin minä kehityin niin koira kehittyi siinä mukana. Suurin kehitys näkyi koiran käännöksissä ja yhteistyössä ylipäätänsä.  Frida on ollut aina todella kuulevainen ja hyvä irtoamaan ja korjannut aika paljon minunkin virheitäni.
Uskoisin että homma alkoi oikeasti sujumaan hyvin siinä v.2011. Sijoitukset alkoi nousta ja ensimmäinen agility-serti kolmosissa tuli 15.5.2011 Vihdissä. Ja melkein heti perään 29.5.2011 saimme ensimmäisen hyppy-sertin. Tik tak ja molemmat valiokellot käyntiin.

Frida valioutui hyppyvalioksi Helsingissä 29.8.2012 seuran omissa kisoissa voittaen koko luokan Juha Oreniuksen ohjaksissa kun minä toivuin leikkauksesta. Tämä olikin ensimmäinen mahdollinen startti missä Frida pystyi vastaanottamaan viimeisen sertin joka oikeutti valion arvoon, eli ensimmäinen oli saavutettu tasan vuosi aikaisemmin. Kaikki muut luvat ja Sertit tulivat minun kanssani.

Frida saavutti agilityvalion arvon 24.2.2013 Hyvinkäällä järjestetyissä kilpailuissa. Teimme puhtaan radan ensimmäisellä agilityradalla mutta loppuradasta tein
pahan ohjausvirheen josta koitui turhia sekunteja. Tällä radalla sijoitus oli viides. Toisella agilityradalla lähdin sillä asenteella että tehdään parempi rata ilman pahempia sählinkejä.
Tältä radalta myöskin puhdas rata mutta jälleen hukkasimme aikaa huonon ohjauksen vuoksi joten en odottanut kummepaa sijoitusta. 
Lähdimme jäähdyttelylenkille ja takaisin palattuani huomasin tulokset seinällä ja olimme sijoittuneet kolmanneksi ja se riitti tällä kertaa siihen odotettuun viimeiseen sertiin!
Loppukömmähdys ei sitten paljoa haitannutkaan lopullisissa tuloksissa.
Itkuhan siinä pääsi kun tulokset näin seinällä, olin niin sekaisin etten ymmärtänyt mistään mitään.
Monessa aikaisemmassa kilpailussa oli serti mennyt juuri edelliselle koirakolle ja saimme todeta että odottaminen palkitaan.
Fridasta tuli näin myös Suomen ensimmäinen vehnäterrieri joka saavutti AVA tittelin.

Fridan kanssa osallistuttiin SM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa v 2010 ja viimeisen kerran v.2015.
Finaaliin selvittiin 3 kertaa ja yhden kerran nolla myös finaalista ja lopullinen sijoitus oli 11/178. Tämä taisi olla Jyväskylässä v. 2012.

Maajoukkue karsinnoissa vierailtiin kolme kertaa ja sieltä kertyi lähinnä kokemusta ☺

Frida oli myös useamman vuoden IHAH:in vuoden medi koira ja rotuyhdistyksen vuoden koira ainakin 7 kertaa. Oli upeaa saada harrastaa neidin kanssa. Vehnäpulla joka antoi todella hyvää vastusta yleisimmille roduille kolmosissa . Aina täysiä, kuuliaana ja loppuun asti.

Jätin Fridan eläkkeelle 9-vuotiaana elokuussa 2015.  Varmuus radoilla oli mieletöntä. Melkeinpä ainoat virheet viimeisen kahden vuoden aikana tuli kontakti-esteiltä jotka oli meidän kompastuskivi sillä en aikoinaan osannut opettaa niitä oikein. Ne oli mitä oli mutta ehkpäpä hyvä, että oli jotain haastetta koska ilman niitä neiti oli varsinainen nollakone .

Viimeiset viralliset kisat oli 30.8.2015 missä Frillen kanssa napattiin rotumestaruus sijoilla 0  ja 5.
Ikävä tulee varmasti tätä harrastuskaveria tuolla kentällä mutta tätä elämä on.

Fillis olikin lopussa se mitä pitäisi olla että ei oikeistaan ollut kouluttajilla enää paljoa annettavaa meille. Me oltiin hyviä yhdessä ja osattiin se mitä osattiin ja sillä pärjättiin pitkälle💜
Toivottavasti saan pitää Fridan elämässäni vielä monta vuotta

 Kuva: Jukka Pätynen
On sulla ollut mulle aikaa antaa,
Olen saanut hymyn, joka nostaa, kantaa.
Nyt lausun mä sulle kiitoksen,
sä ystävä kallis, kultainen.

Kuva: Aino-Liisa Mutka 

tiistai 13. lokakuuta 2015

I-HAH:n joukkue Rally-tokon SM 2015-kisoisssa


Kuvassa Jaija & Jedi, Emmi & Tarmo, Claudia & Flamma ja Piritta & Bunda

Sunnuntaina 4.10. Ylöjärvellä Tampereen kupeessa kilpailtiin Rally-tokon Suomen mestaruudesta 2015.
Itä-Helsingin agilityharrastajat ry:tä edustamaan matkaan lähti 4 koirakon joukkue ja yksi joukkueen jäsenistä (Claudia ja Flamma) osallistui suorituksellaan samalla yksilökilpailuun.

Kuvassa Glaudia & Flamma

Joukkueeseen kuului kolme AVO-luokan koirakkoa ja yksi MES-luokan. Vaikka I-HAH:lta löytyy useampia ylempienkin luokkien koirakoita, tällä kertaa mm. kiristyneet valintakriteerit (”koirakolla tulee olla yksi hyväksytty tulos luokasta, johon se ilmoittautuu.”) vähensi kandidaattien määrää.
Kuvassa Glaudia & Flamma

ALO-luokan rata oli suotuisa kaikille I-HAH:n ALOkkaille, mutta MES-radalla kapuloita laitettiin Claudian ja Flamman rattaisiin liian monta ja pisteet jäivät harmittavasti alle hyväksytyn (<70). Joukkuekilpailuun mahtui mukaan yhteensä 38 joukkuetta, joista 24 joukkuetta sai tuloksen. Valitettavasti I-HAH ei tällä kertaa ollut niiden joukossa. Yksilöpuolen Suomen mestaruudesta kilpaili yhteensä 46 koirakkoa.

Kuvassa Jaija & Jedi


Kisat olivat järjestyksessään vasta toiset viralliset SM-kisat Rally-tokossa, mutta kaikki näytti ensikertalaisen arvokisaajan silmissä toimivan kuten pienemmissäkin kisoissa. Aikataulut eivät tainneet poiketa suunnitellusta 15 minuuttia enempää. Ja palkintojenjako luokkien välissä oli hyvä idea. Kisapaikalla Koirakoutsi Areenalla kuhisi päivän aikana arviolta parisen sataa koirakkoa. Tilat eivät olleet suuren suuret, mutta onneksi sää aamupäivän tihkuttelua lukuun ottamatta oli vielä suotuisa ulkona olemiseen. Sisällä olleista koirista ja ihmistrafiikista huolimatta desibelit pysyivät siedettävällä tasolla ja hallin ja ympäristön tunnelma mukavan rauhallisena. (Samaa ei voi sanoa omista tunnelmista hetki ennen omaa rataa ja sen aikana…. ;) ) Rotukirjo oli mielenkiintoista katseltavaa, mm. ALO-rataa suorittamassa nähtiin monentyyppistä koiraa -pikku griffonista bernhardilaiseen!


Kuvassa Bunda

Joukkueen ilmoittaminen oli määrätty tapahtuvaksi klo 7 - 8 välisenä aikana mikä tarkoitti esimerkiksi allekirjoittaneelle herätystä klo 5. Finaaliin päätyneelle koirakolle tämä olisi voinut merkitä suhteettoman pitkää päivää, mutta ALOkkaalle se oli aivan sopiva. Edes finaaleja seuraamaan asti ei ALOkkaan energiat kuitenkaan riittäneet. Liekö jännityksen seurausta, että melkein kaikki matkaan lähteneet (ihmis) eväät unohtui syödä. Eikä buffetissakaan ehtinyt herkullisesta makkaran tuoksusta huolimatta käydä edes kääntymässä. Krista Karhun kirjoittaman Rally-tokoharrastajan oppaan ehdin onneksi kuitenkin hankkia kotiin viemisiksi. :)
IHAH ry:n SM 2015 joukkue ja tulokset:


Claudia Ottka ja lk. pyreneitten paimenkoira Flamma (MES) 0 (61p.) aika 2.01.72
Emmi Heikkinen ja länsi-ylämaan terrieri Tarmo (ALO) 94p. aika 1.55.00
Marjaana Hirviniemi ja kääpiösnautseri Jedi (ALO) 84p. aika 2.16.81
Piritta Kärkkäinen ja australiankelpie Bunda (ALO) 99p. 1.54.37

Arvokisakokemuksen kartuttamisen lisäksi ALOkkaat Tarmo ja Bunda saivat myös RTK1-tunnukset eli menoliput AVO-luokkaan!
Kuvassa Emmi & Tarmo ja Piritta & Bunda

I-HAH-edustus näkyi myös tuomaririvistössä, kun tämän vuoden MES-radan (joukkuerata ja yksilökarsinnat) tuomaroi Anna Pekkala.

Kaikki kisojen tulokset löydät täältä: http://rallytokosm2015.webs.com/kisainfo-ja-tulokset

-Piritta

perjantai 2. lokakuuta 2015

I-HAH:n valiot esittäytyvät, ensimmäisinä toko-valio Flamma ja agility- sekä hyppyvalio Elvis


Kuva: Sanna Rautio 

FI TVA, FI MVA, RTK4 BH AD Jomgarden's Kaliber, Flamma
Rotu: Lk pyreneittenpaimenkoira
Synt. 12.4.2010
Ohjaaja: Claudia Ottka
Ensimmäinen tokokoirani oli TK2 RTK3 BH AD Tuikku. Tuikku on todella rauhallinen melkein-suomenlapinkoira joka pakostikin opetti minulle paljon koiran motivoinnista. Tuikku kisasi muutaman kerran voittajaluokassa kunnes Flamma tuli taloon ja vei tokokoiran paikan.

Flamman kanssa tokoilu aloitettiin pentuna ja heti oli selvää, että kyllä siitä jonain päivänä tokovalio tulee. Flamma aloitti kisaamisen tokossa 11kk iässä saaden ALO1-tuloksen. Flamma pääsi HSKPn nuorten koirien tokorinkiin vuonna 2012. Flamma nousi tokossa EVLn piirinmestaruuksien VOI-luokan voitolla 2-vuotiaana. EVLssä meillä on ollut kaikista luokista eniten haasteita. Flamma sai TVA-arvoon oikeuttavat ykköstuloksensa vuosina 2014 ja 2015 tokovalioituen 4v iässä.

Flamma kisasi myös agilityssä 3-luokassa ja kisaa rally-tokoa mestariluokassa. Flamman kanssa treenattiin myös pk-lajeja, kunnes sillä kävi ilmi nivelrikko lonkissa. Flamma on elämäni koira joka pyrkii koko ajan miellyttämään minua ja elää ja hengittää vain minua varten.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Kuva: Paula Ropponen

FI AVA, FI AVA-H, Mizoy's King Jingjing, Elvis
Rotu: kääpiöpinseri
Synt. 11.08.2008.
Ohjaaja: Paula Ropponen.
Elvis on ensimmäinen agilitykoirani. Elvis aloitti agilityn noin 1-vuotiaana ja kisaamisen 4-vuotiaana. Ensimmäisten agilitykilpailujen jälkeen palasimme muutamaksi kuukaudeksi takaisin treenikentälle. Kun kontakteja ja lähtöjä oli treenattu uusiksi, otimme kisaamiseen uuden yrityksen. Sen jälkeen nousimme 3-luokkaan neljässä kuukaudessa kesäkuussa 2012.

Agilityvalion arvoon vaadittavat tulokset Elvis sai kasaan marraskuussa 2013 ja hyppyvalion arvoon vaadittavat sertit helmikuussa 2014. Elvis on vannoutunut agilitaaja, eli ei harrasta muita lajeja. Elvis seuraa radalla erittäin tarkasti ohjausta, eikä enää nykyään sooloile, jos joitakin harvinaisia päähänpistoja ei lasketa. Eniten Elviksellä on agilityssa ollut haasteita malttamisen kanssa. Esimerkiksi paikallaan odottaminen lähdöissä ei vieläkään ole Elviksen bravuuri. On vaikeaa odottaa, jos vaan haluaisi juosta kovaa.

Elvis on myös sijoittunut arvokisoissa. Parhaimpia saavutuksiamme ovat minijoukkueen suomenmestaruus 2015, yksilöissä SM-kisoissa 5. sija 2014, European Openissa 8. sija 2014 ja maajoukkuekarsinnoissa 5. sija 2013.
Agilityuramme aikana meillä on ollut lukuisia kouluttajia, joista ensimmäisiä olivat I-HAHlaiset Henna Laaksonen ja Miia Kallio. Myöhemmin meitä ovat kouluttaneet muun muassa Niinu Linna, Jenna Caloander, Janne Karstunen, Lotta Vuorela ja Juha Orenius.
Kuva: Pieter Bezuijen